Epäonnistumisen päivä: ”Jos haluat onnistua, tuplaa se määrä, jonka epäonnistut”

herozerohero-ja-epaonnistumisen-paiva-kuva-aku-varamakiTällä viikolla on vietetty epäonnistumisen päivää.

Valtioneuvoston kanslia järjesti aiheesta aamutilaisuuden 13.10.2016. Sessiossa mm. Ainu Kortelainen, Jani Halme, Pauliina Feodoroff ja Riku Rantala jakoivat kokemuksiaan ja näkemyksiään epäonnistumisesta.

Omassa arjessa epäonnistumiset ovat läsnä jatkuvasti. Erityisesti pienten lasten kanssa tuntuu usein, että hommat eivät mene ihan suunnitelmien mukaan.

Ehkä kaikkein suurimmat epäonnistumiset viime vuosien aikana olen kuitenkin kokenut esimerkiksi silloin kun en tullut valittua Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajan paikalle hoidettuani tehtävää jo sijaisena. Tai kun eduskuntavaaleissa ei tullut odotettua menestystä.

Aina pitää kuitenkin yrittää. Se, joka ei yritä, ei voi koskaan onnistua. Jos taas haluat onnistua, tuplaa se määrä, jonka epäonnistut.

Ohessa muutamia poimintoja aivan erinomaisilta puhujilta.

Ainu Kortelainen:
– Jos mokaa jossain, se voikin olla iso mahdollisuus miettiä uudestaan.

Jani Halme:
– Epäonnistuminen on organisaation kannalta erinomainen juttu. Se kertoo siitä, että on otettu riskejä. Et voi ottaa riskejä epäonnistumatta. Kun epäonnistutaan, päällimmäinen tunne on häpeä. Kyse on siitä, miten organisaatio manageeraa häpeän.

Pauliina Feadoroff:
– Jos ei voi kulkea kohti onnistumista, voi kuitenkin kulkea kohti suurempaa ymmärrystä.

Riku Rantala:
– Kukaan ei onnistu yksin, mutta yksin epäonnistutaan. Silloin onnistuu, kun auttaa muita onnistumaan.

Suomi on maailman vähiten epäonnistunut maa. Mitä jos ongelma ei olekaan epäonnistumisen pelko vaan liian pienet unelmat?

Kiitos Valtioneuvoston kanslia ja sen kokeilukulttuuria edistävälle yksikkö sekä Anna Moilanen inspiroivasta aamutilaisuudesta! Seuraavaksi sama konsepti kannattaa viedä vielä suuremmille areenoille.

Kannattaa lukea myös tämä:
Miksi kannattaa epäonnistua

Miten itse olet epäonnistunut? Hyvää viikonloppua!

2 kommenttia artikkeliin ”Epäonnistumisen päivä: ”Jos haluat onnistua, tuplaa se määrä, jonka epäonnistut””

  1. Sinullekin Leo sopii huoneentauluksi erään suomalaisen postikortin arviointi epäonnistumisista. Kortin kuvassa ruskea karhu kurkistelee sen eteen polulle kaatuneen puun takaa ja toteaa: ” Pienet esteet poluilla tekevät elämän kiinnostavaksi ”.

    Eihän se olisikaan elämää, jos ei olisi pettymyksiä ja epäonnistumisia…ja niiden ylimpääsemisiä ! Elämä koostuu monenlaisista onnistumisista, iloista, pettymyksistä, epäonnistumisista. Se on melkoista myllerrystä, eikä ihan tyyntä ja ”rauhallista virtaa”.

    Ehkä ainakin tuo Suomen Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajan tehtävään hyväksymättömyyden tuottama pettymys voitaisiin kääntää epäonnistumisesta myönteiseksi pettymykseksi. Minusta tuntui siltä, että sinun paikkasi ja valmiutesi ei oikeastaan ollut tässä tehtävässä ihan täysin sellainen, mitä itse odottaisit ja mihin pyrkisit luonnon-ja ympäristönsuojelussa. Vai oliko ? Ehkä olisit halunnut vaikuttaa enemmän tämän järjestön toimintaperiaatteisiin ja tekoihin ? Aikansa kutakin.
    Nyt voit täysillä keskittyä Luonto-Liiton asioiden kollektiiviseen hoitamiseen ja Helsingin kaupunginvalttutetun tehtäviin.Ja muuhun mielenkiintoiseen. Niissä on jo yhdelle ihmiselle tekemistä. Ja tietysti silläkin polulla tulee eteen esteitä ja pettymyksiä, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä. Tuskin annat periksi!

  2. Kuten tiedät, niin pettymysten ja epäonnistumisten syyt voivat olla myös itse tehdyissä virheissä ja vikavalinnoissa.
    Eduskuntavaalit ovat poliittiset vaalit. Eduskunnan kautta tehdään osaltaan Suomen kansallista ja kansainvälistä politiikkaa. Niinpä viimeisimpien eduskuntavaalien osalta mieltäni erityisesti vaivaamaan jäänyt seikka oli myönteinen asenteesi Turkin mahdollista EU-jäsenyyttä kohtaan. Suomea ja Suomen kansaa edustavalta kansanedustajalta vaaditaan nimittäin tietyntasoista kansainvälisten asioiden ja poliittisten suhteiden tiedostamista ja tunnistamista.
    Olisitko vieläkin valmis vastaanottamaan hyväntahtoisesti Turkin EU:n jäsenvaltioksi ?
    Ja jos vastauksesi on myönteinen, niin miten perustelet valintaasi nykytilanteen valossa ? Ja miten oletat voivasi vakuttaa nykyisen Turkin poliittisen suuntauksen muuttamiseen ?
    Turkin poliittinen tilanne ja kehitys kohti diktatuuria oli hyvin tunnettu jo viimeisten Suomen eduskuntavaalien edellä. Sitä suuntausta EU:n valitukset ja vaatimukset eivät ole muuttaneet miksikään. Päinvastoin, Turkin valtionjohto pilkkaa, kiristää, painostaa ja rahastaa EU:ta esimerkiksi pakolaistilanteen takia. Kuolemantuomion suunniteltu täytäntöönpanokaan ei näytä estävän Turkkia vaatimasta EU:lta mitä moninaisempia vapauksia ja jäsenyyden valmistelua. EU:n periaatteet ja säännöt eivät todellisuudessa kiinnosta Turkkia, sillä se pyrkii luomaan omat sääntönsä Euroopankin varalle.Ja näihin sääntöihin tulee kuulumaan nähtävästi poliittisen opposition vainoaminen ja kaikenlaisen vastustuksen hävittäminen. Ja kuolemantuomio ennenkaikkea poliittisen opposition toimintaan osallistumisesta tai oletetusta osallistumisesta. Siis demokratian tuhoaminen Turkissa.

Kommentointi on suljettu.

Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
Viikonlopun mittainen puolimatkan triathlon ja vähän enemmänkin! Perjantaina 3 km uinti, lauantaina 100 km pyöräilyä ja sunnuntaina 21,5 km juoksua. Sen lisäksi joka aamu venyttelyt ja 7 minute workout + perjantaina vielä 1,5 tunnin kuntopiiri.