Elämä

Huhtikuun kokeilu: Lintujen bongaus

Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Huhtikuussa otin tavoitteeksi tunnistaa vähintään 30 lintua.

Kokeilun tavoitteena oli, että tunnistaisin keskimäärin joka päivä vähintään yhden linnun. Lopulta kuukauden päätteeksi listalla oli tasan 40 eri lintua.

Meriharakka 10.4.2022 Töölönlahdella

En ole koskaan lapsena, nuorena tai aikuisena oppinut tunnistamaa lintuja. Ympäristöihmisenä tämä on ollut tietysti välillä vähän arka paikka ja noloa. Olkoonkin, että ei luonnon arvostus tai sen itseisarvon puolustaminen toki lajitunnistuksesta ole kiinni.

Apunani huhtikuun kokeilussa oli lapseni kiikarit, internet, Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola sekä kirjastosta lainatut pari lintukirjaa. Vappuaattona viimeisen linnun minulle tunnisti Birdlife aktiivi Markus Keskitalo. Ilman muiden apua ja tukea en olisi millään oppinut niin paljon kuin opin.

Vappupäivänä juoksulenkillä tunnistin itsekseni yhteensä 16 lintua matkalla Käpylästä Kalasatamaan, Kaivopuistoon ja Töölönlahdelle. Ylen lintutestissä tunnistin helposti 23/30 lajia.

Huhtikuun aikana kävin kaksi kertaa tarkkailemassa lintuja Kumpulassa ja yhden kerran erikseen Lauttasaaressa. Muuten havainnot on tehty normaalin arkiliikunnan yhteydessä juostessa tai pyöräillessä. Ilman Tapani Veistolan apua en olisi millään saanut täyteen 30 lintua.

Erityisen antoisaksi tämän kokeilun teki se, että ympäristöä tuli tarkkailtua ihan uudella tavalla. Lisäksi parin kokeneen ystävän myötä linnuista oppi todella paljon uutta.

Nyt kun 40 lajia on kerätty, tekisi mieli tietysti vastata Birdlifen 100 lintulajin haasteeseen.

Ohessa vielä lista tunnistetuista linnuista huhtikuussa:

Lue lisää

Huhtikuun 2022 kirjat ja kirjasuositukset

Huhtikuussa 2022 kuuntelin tai luin yhteensä 30 kirjaa. Vuoden aikana kirjoja on kertynyt nyt yhteensä 120 kpl.

Oma kirjani Tehokkuuden taika -kirja ilmestyi 1.1.2022 painettuna kirjana ja 1.3. myös äänikirjana.

Tässä nostot huhtikuun kirjoista:

  • Kuukauden paras ilmastokirja oli Mikko Pelttari: Lämpenevä Maa
  • Kuukauden paras eläinoikeuskirja oli Elisa Aaltola: Esseitä eläimistä
  • Kuukauden paras luontokirja oli Stefano Mancuso: Kasvien tasavalta
  • Kuukauden koskettavien kirja oli Emilia Saloranta & Varpu Hintsanen: Valo joka ei kadonnutkaan
  • Kuukauden erikoisin romaani oli Emmi-Liia Sjöholm: Virtahevot
  • Kuukauden ahdistavin kirja oli Aarno Malin: Pimeyden ytimeen
  • Kuukauden paras selfhelp-kirja oli Oliver Burkeman: Neljätuhatta viikkoa
  • Kuukauden paras tietokirja oli Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa

Alla näistä ja kaikista muista huhtikuun aikana kuuntelemista/lukemista kirjoista pieni tiivistelmä ja omat lyhyet havainnot tai mieleen jääneet asiat.

Lue lisää

Neljätuhatta viikkoa

Tämän vuoden 100. lukemani tai kuuntelemani kirja oli Oliver Burkemanin Neljätuhatta viikkoa.

Vuoden 2020 alusta lähtien olen lukenut tai kuunnellut yhteensä 853 kirjaa eli keskimäärin hiukan yli yhden kirjan päivässä.

Mistä tähän löytyy aikaa? Kuuntelen kirjoja aamuisin ja iltaisin, juoksulenkeillä ja pyöräillessä sekä kotitöitä tehdessä. Lisäksi kuuntelen kirjat kaksinkertaisella nopeudella. Tämä auttaa keskittymään sisältöön eikä ajatus lähde harhailemaan niin helposti.

Vaikka kaksinkertainen nopeuskin on hitaampi kuin lukunopeus, on äänikirjojen ylivoima siinä, että niitä voi kuunnella noissa yllämainituissa tilantessa. Käyttöliittymä on yksinkertaisesti ylivoimainen. Äänikirjojen ohella luen kuitenkin päivittäin myös ekirjoja ja paperikirjoja.

Suomalaiset katsovat televisiota keskimäärin kolme tuntia päivässä ja viettävät aikaa sosiaalisessa mediassa noin 4-5 tuntia. Näistä kirjojen kuuntelu on itselläni pois. Jostain luin, että koronakeväänä suomalaisilla kului keskimäärin 9,5 tuntia päivässä eri medioiden parissa. Korona on vähentänyt myös omia sosiaalisia kontakteja ja senkin ajan olen käyttänyt pitkälle kirjojen lukemiseen/kuuntelemiseen.

Mutta siis Burkemanin kirjaan. Meillä on kyllä tarpeeksi aikaa tehdä suunnitelmia mutta valitettavan harvoin aikaa toteuttaa niitä.

Lue lisää

Maaliskuun kokeilu: Voiko kirjan kirjoittaa kuukaudessa?

Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Maaliskuussa kokeilin miltä tuntuu lopettaa uutisten seuraaminen ja mitä tuosta säästyneellä ajalla voi tehdä.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun lopulla, seurasin ja luin monien muiden tavoin uutisia aika paljon.

Katsoin ruutuaikasovelluksestani helmikuun viimeisellä viikolla, että olin seurannut uutisia keskimäärin 126 minuuttia joka päivä. Yhteensä viikon aikana siis noin 15 tuntia. Kaksi kokonaista työpäivää doomskrollausta. Helmikuussa koko kuukauden osalta uutisten seurantaan kului aikaa keskimäärin tunti päivässä.

Tilanne ahdisti kahdestakin syystä. Ensinnäkin huonoista uutisista tulee huono olo. Varsinkin kun omat vaikutusmahdollisuudet tilanteeseen ovat rahan lahjoittamista lukuunottamatta aika rajalliset. Toisekseen uutisten seuraaminen ahdisti siitä näkökulmasta, että siihen kului paljon aikaa ja muut hommat jäivät vähemmälle. Mietin, mitä voisin tehdä, jos minulla olisi tunti enemmän aikaa päivässä. Voisinko kirjoittaa tuossa ajassa vaikka kirjan?

Ajattelin, että maaliskuu ja nykyinen maailmantilanne on haastavin mahdollinen ajankohta rajoittaa omaa uutisten seuraamista radikaalisti. Siispä kokeilemaan!

Lue lisää

Maaliskuun 2022 kirjat ja kirjasuositukset

Maaliskuussa 2022 kuuntelin tai luin yhteensä 31 kirjaa. Vuoden aikana kirjoja on kertynyt nyt yhteensä 90 kpl.

Kansallista Lukuviikkoa vietetään 4.–10.4.2022 otsikolla Lukemalla parempi maailma. Ehkä oheisesta listasta löytyy jotain vinkkejä Lukuviikolle.

Oma kirjani Tehokkuuden taika -kirja ilmestyi 1.3.2022 myös äänikirjana!

Tässä nostot maaliskuun kirjoista:

  • Kuukauden paras ilmastokirja oli Björn Vassnes: Pakkasen valtakunta.
  • Kuukauden paras luontokirja oli Anne Sverdup-Thygeson: Luonnon varassa.
  • Kuukauden paras itsensä kehittämistä koskeva kirja oli Petteri Kilpinen: Irtiotto
  • Kuukauden paras runokirja oli Amanda Gorman: Kukkula jolle kiipeämme.
  • Kuukauden paras tietokirja oli Pasi Kivioja: Salaliittoteorioiden ihmemaassa.
  • Kuukauden paras romaani oli Taija Tuominen: Tiikerihai

Alla näistä ja kaikista muista maaliskuun kirjoista pieni tiivistelmä ja omat lyhyet havainnot tai mieleen jääneet asiat.

Lue lisää

Helmikuun kokeilu: Säännöllinen unirytmi

Helmikuun alussa järjestin itselleni hyvinvointiviikon. Tämä on sovellus norjalaisen Erik Bertrand Larssenin helvetinviikosta.

Yhtenä viikon sääntönä on mennä mennä nukkumaan joka päivä klo 22.00 ja nousta sängystä ylös klo 5.00.

Olen huomannut, että vaikka herään aikaisin, jään helposti aamuisin sänkyyn lukemaan uutisia, kuuntelemaan äänikirjaa tai seuraamaan sosiaalista mediaa. Hyvinvointiviikolla en näin tehnyt ja ajattelin jatkaa kokeilua koko kuukauden, koska tämä toi selväsi sekä aikaa (esim liikunnalle) että energiaa aamuihin.

Lue lisää

Helmikuun 2022 kirjat ja kirjasuositukset

Helmikuussa 2022 kuuntelin tai luin yhteensä 28 kirjaa. Vuoden aikana kirjoja on kertynyt nyt yhteensä 59 kpl.

Tehokkuuden taika -kirja ilmestyi 1.3.2022 myös äänikirjana!

Ohessa muutama poiminta ja suositus helmikuun kirjojen joukosta!

  • Kuukauden paras tietokirja oli Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi.
  • Kuukauden hauskin kirja oli Piia Heikkinen: Ekotrippi.
  • Kuukauden paras selfhelp-klassikko oli Keijo Tahkokallio: Ajattele myönteisesti.
  • Kuukauden kiinnostavin elämäkerta oli Jyrki J. J. Kasvi: Jyrki Kasvin kolme elämää.
  • Kuukauden vaikuttavin romaani oli Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu.
  • Kuukauden paras luontokirja oli Juha Laaksonen & Riku Lumiaro: Utelias kettu ja muita nisäkkäitä.

Alla näistä ja kaikista muista helmikuun kirjoista pieni tiivistelmä ja omat lyhyet havainnot tai mieleen jääneet asiat. Tammikuun kirjapohdinnat löytyvät täältä.

Lue lisää

Hyvinvointiviikko 2022

Kokeilin vuosi sitten ensimmäistä kertaa Erik Bertrnd Larssenin kirjan mukaista Helvetinviikkoa. Kirjoitin tästä myös Tehokkuuden taika -kirjaani.

Ihastuin konseptiin ja päätin pitää vastaavan viikon joka vuosi. Tällä viikolla nyt toisen kerran elämässäni. Tosin itse puhuisin mielummin hyvinvointiviikosta, koska se kuvaa sitä paremmin.

Konsepti on seuraava.

Mitä jos eläisi viikon, jolloin laittaisi rutiinit uusiksi tai kuntoon? Tiedämme hyvin mitä meidän pitäisi tehdä, jotta voisimme elää enemmän arvojemme mukaista elämää. Emme vain yleensä tee niin.

Lue lisää

Tammikuun kokeilu: Päivittäinen meditaatio

Kokeilin viime vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Tänä vuonna ajattelin jatkaa samalla linjalla.

Tammikuussa kokeilin meditaatiota. Parimeditaatiota.

Päätimme puolison kanssa, että istumme joka aamu noin 10-15 minuuttia. Apuna tai ohjaajana meillä oli Insight Timerin Jack Kornfieldin ja Tara Brachin ohjelma Mindfulness Daily At Work.

Kymmenen ensimmäistä päivää istuimme ja kuuntelimme harjoituksen, joka keskittyi perusasioihin, kehon tunnusteluun ja kuuntelemiseen sekä hengittämiseen.

Lue lisää

Bluesky

Instagram

leostranius

2 246 4 346

Toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ekologisen elämän edelläkävijä. Triathlonisti, kirjailija ja äänikirjojen kuuntelija.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita.

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.

11 0
Open post by leostranius with ID 17978752128158911
Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen? Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin. Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin. Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen. Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta: 1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan. 2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista. 3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun. Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.

Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista.

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä.

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää?

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin.

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.

28 0
Open post by leostranius with ID 18131533786835587
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi!

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025).

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin?

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!

24 0
Open post by leostranius with ID 17930551149164148
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme? Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä.

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena.

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima.

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita.

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.

131 2
Open post by leostranius with ID 18012740810956003
Viiankiaapa 💚🌍 Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.

125 15
Open post by leostranius with ID 18180054484421109
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista. Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä ”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa.

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!

34 2
Open post by leostranius with ID 18630019663055059
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!

Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!

Kuva: @heidblom

34 1
Open post by leostranius with ID 18086727794287270
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! Kuva: @heidblom

Niin ihanaa ja energisoivaa!

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii.

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren

66 1
Open post by leostranius with ID 18100848068038779
Niin ihanaa ja energisoivaa! Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren

Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!

24 1
Open post by leostranius with ID 17953480731018359
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!

Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.

Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.

27 3
Open post by leostranius with ID 17997371480990153
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka. Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115. Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa