Helmikuun kokeilu: Säännöllinen unirytmi

Helmikuun alussa järjestin itselleni hyvinvointiviikon. Tämä on sovellus norjalaisen Erik Bertrand Larssenin helvetinviikosta.

Yhtenä viikon sääntönä on mennä mennä nukkumaan joka päivä klo 22.00 ja nousta sängystä ylös klo 5.00.

Olen huomannut, että vaikka herään aikaisin, jään helposti aamuisin sänkyyn lukemaan uutisia, kuuntelemaan äänikirjaa tai seuraamaan sosiaalista mediaa. Hyvinvointiviikolla en näin tehnyt ja ajattelin jatkaa kokeilua koko kuukauden, koska tämä toi selväsi sekä aikaa (esim liikunnalle) että energiaa aamuihin.

Kokeilu sujuikin suhteellisen hyvin ja luonnostaan. Tosin muutamana viikonloppuna ilta venyi pitkäksi ja sen myötä myös herääminen viivästyi. Muutamina aamuina taas tahdonvoima oli kateissa ja jäin muuten vain sänkyyn pötköttelemään, kun ei ollut kiire mihinkään.

Yleisesti ottaen kannattaa mennä aina nukkumaan ja herätä samaan aikaan. Läpi koko viikon. Näin sisäinen kello tahdistuu tiettyyn rytmiin sekä nukahtaminen ja herääminen on vaivatonta.

Sänkyä kannattaa siis käyttää lähinnä nukkumiseen eikä sinne kannata tuoda töitä tai uutisia, koska se voi haitata unen laatua. Tämän olen huomannut itsekin yönaikaisista sykkeistä. Jos katson vaikka jännittävän tai tunteita herättävän elokuvan tai seuraan uutisia tai sosiaalista mediaa iltaisin sängyssä ennen nukkumaanmenoa, laskee leposyke vasta paljon normaalia myöhemmin alimmilleen.

Illan rauhoittaminen on tärkeää. Käytännössä pyrin lopettamaan työt viimeistään klo 21 mennessä. Iltapaa syön niukasti tai en lainkaan (ks 10 tunnin dieetti) Raskasta liikuntaa harrastan tyypillisesti vain aamulla tai alkuillasta. Kahvia tai alkoholia en käytä lainkaan ja viimeisen teekupposen nautin yleensä viimeistään klo 16-17 aikoihin.

Aamulla taas on helppo herätä ja nousta ylös, kun on virkeä ja uni on ollut levollista. Tuolloin olennaista on vain nousta ylös eikä jäädä sänkyyn torkuttelemaan herätyskelloa, kuuntelemaan äänikirjaa tai räpläämään puhelinta. Koen, että teen näitä kaikki hiukan liian usein.

Viimeisen viikon aikana oman haasteensa unirytmiin toi myös Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siellä käytävä sota. Ajatukset ovat olleet vääjäämättä Ukrainan tapahtumissa. Myös siinä mihin kaikkeen tämä voi vielä johtaa. Tämä vie emotionaalista kaistaa huomattavasti. Varsinkin kun lapsetkin ovat kovasti huolissaan ja haluavat seurata tilannetta. Näin roikuin itsekin sekä illalla että aamulla uutisia seuraten.

Vaikeissakin paikoissa pitää kuitenkin pystyä ottamaan arkea haltuun. Läheiset ihmiset vaativat huomiota. Ilmastokriisi ja luontokatokin pitäisi samaan aikaan pysäyttää. Omasta jaksamisesta ja terveydestä kannattaa huolehtia. Samalla kun lahjoittaa rahaa esimerkiksi Unicefin ja SPR:n kaltaisille organisaatioille.

Päätinkin viimeisten päivien aikana rajata uutisten seuraamista. Katson uutiset enää kaksi kertaa päivässä. Sen pitää riittää. Välillä pitää oman jaksamisen ja arjen hyvinvoinnin kannalta keskittyä muihinkin asioihin kuin sotaan.

Mitään merkittäviä muutoksia arjessa en tästä unirytmin vakioimisesta lopulta huomannut. Muutosta ei näkynyt myöskään Ouran unitilastoissa, jotka tyypillisesti antavat minulle aika huonoja lukemia unenlaadusta. Helmikuun aikana keskimääräiset pisteeni unesta olivat 67 (asteikko 0-100). Tammikuussa keskiarvo oli niin ikään 67 ja viime vuoden joulukuussa 66.

Minulla on ollut aiemminkin suhteellisen säännöllinen unirytmi. Aiemmin helposti klo 23 asti venyneet kaupunginvaltuuston kokoukset sotkivat unirytmiä, koska kokouksen jälkeen rauhoittumiseen ja syvään uneen pääseminen kesti helposti useamman tunnin. Nyt näitä myöhäisiä kokouksia ei enää onneksi ole ollut.

Yksi haastava paikka on tietysti viikonloppuillat. Juhlissa ja baareissa en käy, mutta tuolloin tekisi mieli istua iltaa puolison kanssa ja vaihtaa viikon kuulumisia ja tehdä kaikkea kivaa. Usein olemme kuitenkin niin väsyneitä, että on ihan mukava mennä nukkumaan lasten nukahdettua ja panostaa mielummin yhteisiin aikaisiin aamuihin.

Eniten kokeilussa iloa ovat tuoneet aikaiset viikonloppuaamut. Silloin ehtii tehdä vaikka mitä, kun ei tarvitse olla kiinni arjen askareissa. Olen kuitenkin ajatellut, että jos valvon perjantaisin ja lauantaisin klo 23 asti, voin sitten herätä vasta klo 6 aikoihin. Tämäkin on vielä kohtuullisen aikaisin ja mukavaa luksusta.

Ohessa aikaisemmat kokeilut:

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa