Odottaville vanhemmille suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarjoaa paljon tietoa ja tukea. On neuvola- ja lääkärikäyntejä sekä perhe- ja synnytysvalmennusta.
Tämän lisäksi jokainen joutuu myös yksilönä miettimään omaa suhtautumistaan tulevaan vanhemmuuteen.
Asiaa mietittyäni ja siitä monien läheisten kanssa keskusteltuani pystyn tunnistamaan itsestäni ainakin seuraavat seitsemän lastenhoidon periaatetta, joita haluaisin jakaa eteenpäin.
Seitsemän lastenhoidon periaatetta:
Kesällä on ollut aikaa lukea kirjoja. Viikonloppuna luin Malcolm Gladwellin Kuka Menestyy ja miksi?
Kirjan keskeinen viesti on tämä: Kuka tahansa voi menestyä missä tahansa.
Huippumenestys ”kumpuaa ansaittujen ja ansaitsemattomien, hankittujen ja tuurilla saatujen etujen ja perintöjen kokonaisuudesta […] Poikkeustapaukset eivät loppujen lopuksi poikkeakaan muista kuolevaisista.”
Kirjan parasta antia on mielestäni 10 000 tunnin sääntö.
Kävimme tiistaina 19.7. synnytysvalmennuksessa Kätilöopiston Haikaranpesässä.
Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten hyvin yhteiskunta ottaa haltuun odottavat vanhemmat sekä tarjoaa kaiken tarvittavan tiedon ja tuen.
Oli todella ilahduttavaa, miten aito pyrkimys Haikaranpesässä on tarjota tietoa vaihtoehtoisista synnytystavoista ja suhtautua kriittisesti ylimääräiseen lääkitsemiseen.
Ohessa on kolme kriittistä huomiota sinänsä erinomaisesta valmennuksesta.
Perheenlisäykseen on näillä näkymin aikaa vielä reilu kuukausi. Juuri tällä hetkellä eniten ahdistaa lisääntyvä tavarapaljous.
Koti alkaa täyttyä vauvan vaatteista, kestovaipoista, pinnasängystä ja erilaisista muista ”tarpeellisista” tavaroista. Esimerkiksi vauvan vaatteita on huomaamatta kertynyt muutaman lahjoituksen myötä jo 2-3 vauvan tarpeisiin. Lastenvaunuja ja pinnasänkyjäkin olisi tarjolla lähipiirissä useammat.
Ainoa lohtu tavarapaljouden keskellä on se, että juuri mitään ei ole tarvinnut ostaa. Lähes kaikki tarvittavat tavarat olemme toistaiseksi saaneet ystäviltä ja kavereilta.
Kävin hakemassa postista äitiyspakkauksen yhdessä Annukan kanssa. Kyse on yhteiskunnan tukimuodosta perheille. Esimerkiksi vuonna 2009 Kela jakoi 59 935 äitiysavustusta, joista 38 774 äitiyspakkauksena.
Pakkauksen hinta on 274,15 euroa ja niille, jotka eivät ota pakkausta (21 161 kpl), maksetaan 140 euron avustus. Käytännössä kyse on siis noin 13,5 miljoonan euron tuesta lapsiperheille.
Tämä herätti mielessäni kaksi kysymystä.
Lomailin neljä päivää (3.-6.7.2011) Berliinissä. Kaupunkia voi lämpimästi suositella kenelle tahansa.
Helsingistä Berliiniin pääsee näppärästi suoraan laivalla ja junalla (Helsinki – Rostock – Berliini). Vaihtoehtoisesti voi mennä junalla/bussilla Tukholman ja Mälmön kautta tai Tallinnan ja Varsovan läpi.
Oma 14 päivän lomamatkamme kulki reittiä: Helsinki – Kokemäki – Turku – Tukholma – Nynäshamn – Visby – Stora Karlsö – Visby – Oskarshamn – Malmö – Berliini – Rostock – Helsinki.
Ohessa Berliini TOP5 suosikkipaikkaa tai aktiviteettia.
Vieraskynäblogissa Elina Hirvonen
Aluksi tunnustus: ajattelen Leo Straniusta usein. Pitkässä suihkussa muistan Leon alle minuutin suihkut ja jääkaappia siivotessa ajattelen Leon laskelmia pois heitettävän ruuan ympäristövaikutuksista.
Huolestuin ympäristön tilasta 14-vuotiaana, kun luin uutisia otsonikadosta ja lajien tuhosta. Aloin kasvissyöjäksi ja liimasin jääkaapin oveen listan yrityksistä, joiden tuotteita ei saanut ostaa.
Juhannus alkaa ja kaupunki hiljenee.
Nuoruudessa tämä oli villin juhlinnan viikonloppu. Silloin suuntasin usein kesäksi Kannukseen. Sieltä lähdettiin jätkien kanssa autolla milloin Oulun Nallikariin tai Vaasan Rantarokkiin. Silloin oli tärkeää, että mukana oli tarpeeksi olutta ja makkaraa.
Nyt asiat ovat toisin. Enää ei tarvitse sekoittaa päätä, syödä epäterveellisesti ja valvoa myöhään.
Ohessa oma juhannusmuistio eli seitsemän asiaa, jotka kuuluvat tähän juhannukseen:
Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen ja intensiivinen. Luonto-Liiton pääsihteerin tehtävien lisäksi siihen on mm. kuulunut:
– Eduskuntavaaliehdokkuus
– Ekopop-kirjahankkeen viimeistely
– Hallitusneuvottelut
Näiden lisäksi Annukka on jättänyt väitöskirjan esitarkastukseen, olemme valmistautuneet perheen perustamiseen ja kokeneet läheisten ihmisten menetyksiä sekä hoitaneet kylpyhuoneremonttiin liittyviä käytännön järjestelyitä.
Kevään aikana on ollut vain muutama vapaapäivä.
Pidin viime viikon aikana ruokapäiväkirjaa.
Olen aiemminkin pitänyt vastaavaa ruokapäiväkirjaa. Kuulisin kuitenkin mielelläni, miten tätä voisi vielä viedä ekologisempaan ja terveellisempään suuntaan.
Maanantai 13.6.2011
Aamupala klo 9.00
– Neljän viljan luomupuuroa, auringonkukan siemeniä, soijarouhetta ja soijamaitoja
Lounas klo 12.00
– Riisiä, tofua ja vihanneksia, kevätkääryleitä, salaattia
Välipala klo 15.00
– Omenaa, banaania, viinirypäleitä ja välipalakeksejä (cream cracker)
Päivällinen klo 19.00
– Perunoita ja kasvisnakkeja (vehnäproteiini 30%), kurkku-omena-salaattia, karjalanpiirakoita, paistettuja auringonkukan siemeniä ja cashew-pähkinöitä, soijajugurtti-kastiketta, leipää sekä banaania, soijamaitoa ja mansikoita
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa.
Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).
Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?
Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!
Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa!
Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii.
Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Välillä täysmatkaa ja sitten taas sprinttiä!
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m
-pyörä n. 5 km
-juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti
1. kierros 38 min
2. kierros 33 min
3. kierros 28 min
4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
#maatapitkin #norja #preikestolen
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Linkki koko juttuun biossa.
