Odottaville vanhemmille suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarjoaa paljon tietoa ja tukea. On neuvola- ja lääkärikäyntejä sekä perhe- ja synnytysvalmennusta.
Tämän lisäksi jokainen joutuu myös yksilönä miettimään omaa suhtautumistaan tulevaan vanhemmuuteen.
Asiaa mietittyäni ja siitä monien läheisten kanssa keskusteltuani pystyn tunnistamaan itsestäni ainakin seuraavat seitsemän lastenhoidon periaatetta, joita haluaisin jakaa eteenpäin.
Seitsemän lastenhoidon periaatetta:
Kesällä on ollut aikaa lukea kirjoja. Viikonloppuna luin Malcolm Gladwellin Kuka Menestyy ja miksi?
Kirjan keskeinen viesti on tämä: Kuka tahansa voi menestyä missä tahansa.
Huippumenestys ”kumpuaa ansaittujen ja ansaitsemattomien, hankittujen ja tuurilla saatujen etujen ja perintöjen kokonaisuudesta […] Poikkeustapaukset eivät loppujen lopuksi poikkeakaan muista kuolevaisista.”
Kirjan parasta antia on mielestäni 10 000 tunnin sääntö.
Kävimme tiistaina 19.7. synnytysvalmennuksessa Kätilöopiston Haikaranpesässä.
Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten hyvin yhteiskunta ottaa haltuun odottavat vanhemmat sekä tarjoaa kaiken tarvittavan tiedon ja tuen.
Oli todella ilahduttavaa, miten aito pyrkimys Haikaranpesässä on tarjota tietoa vaihtoehtoisista synnytystavoista ja suhtautua kriittisesti ylimääräiseen lääkitsemiseen.
Ohessa on kolme kriittistä huomiota sinänsä erinomaisesta valmennuksesta.
Perheenlisäykseen on näillä näkymin aikaa vielä reilu kuukausi. Juuri tällä hetkellä eniten ahdistaa lisääntyvä tavarapaljous.
Koti alkaa täyttyä vauvan vaatteista, kestovaipoista, pinnasängystä ja erilaisista muista ”tarpeellisista” tavaroista. Esimerkiksi vauvan vaatteita on huomaamatta kertynyt muutaman lahjoituksen myötä jo 2-3 vauvan tarpeisiin. Lastenvaunuja ja pinnasänkyjäkin olisi tarjolla lähipiirissä useammat.
Ainoa lohtu tavarapaljouden keskellä on se, että juuri mitään ei ole tarvinnut ostaa. Lähes kaikki tarvittavat tavarat olemme toistaiseksi saaneet ystäviltä ja kavereilta.
Kävin hakemassa postista äitiyspakkauksen yhdessä Annukan kanssa. Kyse on yhteiskunnan tukimuodosta perheille. Esimerkiksi vuonna 2009 Kela jakoi 59 935 äitiysavustusta, joista 38 774 äitiyspakkauksena.
Pakkauksen hinta on 274,15 euroa ja niille, jotka eivät ota pakkausta (21 161 kpl), maksetaan 140 euron avustus. Käytännössä kyse on siis noin 13,5 miljoonan euron tuesta lapsiperheille.
Tämä herätti mielessäni kaksi kysymystä.
Lomailin neljä päivää (3.-6.7.2011) Berliinissä. Kaupunkia voi lämpimästi suositella kenelle tahansa.
Helsingistä Berliiniin pääsee näppärästi suoraan laivalla ja junalla (Helsinki – Rostock – Berliini). Vaihtoehtoisesti voi mennä junalla/bussilla Tukholman ja Mälmön kautta tai Tallinnan ja Varsovan läpi.
Oma 14 päivän lomamatkamme kulki reittiä: Helsinki – Kokemäki – Turku – Tukholma – Nynäshamn – Visby – Stora Karlsö – Visby – Oskarshamn – Malmö – Berliini – Rostock – Helsinki.
Ohessa Berliini TOP5 suosikkipaikkaa tai aktiviteettia.
Vieraskynäblogissa Elina Hirvonen
Aluksi tunnustus: ajattelen Leo Straniusta usein. Pitkässä suihkussa muistan Leon alle minuutin suihkut ja jääkaappia siivotessa ajattelen Leon laskelmia pois heitettävän ruuan ympäristövaikutuksista.
Huolestuin ympäristön tilasta 14-vuotiaana, kun luin uutisia otsonikadosta ja lajien tuhosta. Aloin kasvissyöjäksi ja liimasin jääkaapin oveen listan yrityksistä, joiden tuotteita ei saanut ostaa.
Juhannus alkaa ja kaupunki hiljenee.
Nuoruudessa tämä oli villin juhlinnan viikonloppu. Silloin suuntasin usein kesäksi Kannukseen. Sieltä lähdettiin jätkien kanssa autolla milloin Oulun Nallikariin tai Vaasan Rantarokkiin. Silloin oli tärkeää, että mukana oli tarpeeksi olutta ja makkaraa.
Nyt asiat ovat toisin. Enää ei tarvitse sekoittaa päätä, syödä epäterveellisesti ja valvoa myöhään.
Ohessa oma juhannusmuistio eli seitsemän asiaa, jotka kuuluvat tähän juhannukseen:
Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen ja intensiivinen. Luonto-Liiton pääsihteerin tehtävien lisäksi siihen on mm. kuulunut:
– Eduskuntavaaliehdokkuus
– Ekopop-kirjahankkeen viimeistely
– Hallitusneuvottelut
Näiden lisäksi Annukka on jättänyt väitöskirjan esitarkastukseen, olemme valmistautuneet perheen perustamiseen ja kokeneet läheisten ihmisten menetyksiä sekä hoitaneet kylpyhuoneremonttiin liittyviä käytännön järjestelyitä.
Kevään aikana on ollut vain muutama vapaapäivä.
Pidin viime viikon aikana ruokapäiväkirjaa.
Olen aiemminkin pitänyt vastaavaa ruokapäiväkirjaa. Kuulisin kuitenkin mielelläni, miten tätä voisi vielä viedä ekologisempaan ja terveellisempään suuntaan.
Maanantai 13.6.2011
Aamupala klo 9.00
– Neljän viljan luomupuuroa, auringonkukan siemeniä, soijarouhetta ja soijamaitoja
Lounas klo 12.00
– Riisiä, tofua ja vihanneksia, kevätkääryleitä, salaattia
Välipala klo 15.00
– Omenaa, banaania, viinirypäleitä ja välipalakeksejä (cream cracker)
Päivällinen klo 19.00
– Perunoita ja kasvisnakkeja (vehnäproteiini 30%), kurkku-omena-salaattia, karjalanpiirakoita, paistettuja auringonkukan siemeniä ja cashew-pähkinöitä, soijajugurtti-kastiketta, leipää sekä banaania, soijamaitoa ja mansikoita
Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?
Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.
Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.
Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.
Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita.
Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:
1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.
2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.
3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.
Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista.
Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä.
Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää?
Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin.
Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi!
1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi
Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025).
Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin?
Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?
Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Juoksin 52,3 km. Kaikki paikat, joissa olen työskennellyt pääkaupunkiseudulla. Yhteensä 19 eri kohdetta Helsingissä ja Espoossa. Paljon mukavia muistoja elämän varrelta. Sellainen syntymäpäivä.
Viiankiaapa 💚🌍
Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä.
Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena.
Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima.
Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita.
Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Tänään linturetkellä Vuosaaren huipulla. Mukana menossa mm kapustarinta, kiuru, varpushaukka, mehiläishaukka ja merikotka. Uusina lajeina itselle hiirihaukka ja piekana. Nyt jo 111 pinnaa tänä vuonna!
Ihan mahtavaa, että @tringa.ry järjestää lintuopastuksia! Kiitos!
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?
Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.
Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä
”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa.
Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).
Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?
Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!
Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa!
Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii.
Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Välillä täysmatkaa ja sitten taas sprinttiä!
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m
-pyörä n. 5 km
-juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti
1. kierros 38 min
2. kierros 33 min
3. kierros 28 min
4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
