Maanantai: Hoidin aamulla kotiaskareita ja kävin juoksemassa. Tämän jälkeen olikin aika antaa vauvalle ja Annukalle suukko sekä lähteä kahden viikon isyysvapaan jälkeen töihin Luonto-Liiton toimistolle. Aamupäivällä vaihdoin ihmisten kanssa kuulumisia ja kokosin vuoden 2012 toimintasuunnitelmaa. Lounaan ja viikoittaisen toimistokokouksen jälkeen iltapäivä vierähti tulevaa hallituksen kokousta ja siihen liittyvää materiaalia valmistellessa. Pyöräiltyäni kotiin pidimme vielä Luonto-Liiton puheenjohtajiston puhelinkokouksen, jossa kävimme läpi tulevan perjantain hallituksen kokouksen esityslistan. Illalla kävin läpi sähköposteja.
Elämä
Ekoisi – osa 15: Miksi lapsia?
Ympäristönäkökulmasta on perusteltua kysyä, kannattaako lapsia hankkia lainkaan. Tätä minulta on usein myös kysytty.
Ensinnäkin lisääntyvä väestö kuluttaa jatkuvasti enemmän (liikaa) luonnonvaroja sekä toisekseen syvenevän ilmastokriisin ja kiihtyvän sukupuuttoaallon riivaama tulevaisuus ei lupaa lapsillemme välttämättä kovin hyvää.
Lasten hankkimista pidetään kuitenkin yhtenä ihmisenä olemisen perustehtävistä. Lasten ajatellaan olevan onnellisuuden ja hyvän elämän edellytys. Näin ei kuitenkaan ole – ainakaan tämän Tilastokeskuksen artikkelin mukaan: Kyllä se siitä – ajan myötä.
Ekoisin viikkopäiväkirja 37 (12.-18.9.2011)
Vauva-arjen myötä viikkopäiväkirja näyttää vähän toisenlaiselta kuin yleensä.
Maanantai: Kävin aamupäivällä juoksemassa 18 kilometrin lenkin Vanhankaupungin ympäri. Tämän jälkeen tein pasta-tofu-kikherne-tomaatti -lounaan. Myös yläkerran Jukka ja Pii liittyivät ruokaseuraan. Iltapäivällä vietin laatuaikaa vauvan kanssa Annukan käydessä kaupungilla asioilla ja hammaslääkärissä. Illalla lueskelin kirjoja ja värkkäsimme lastenvaunujen kanssa.
Ekoisi – osa 14: Päivä isyysvapaata
Olen ollut nyt kaksi viikkoa isyysvapaalla.
Maanantaina on aika palata taas töihin ja Luonto-Liiton toimistolle.
Millainen isyysvapaa on oikein ollut? Ohessa esimerkki eiliseltä:
Torstai 15.9.2011
klo 8.30 Aamun rutiinit
Yöllä vauva on perhepedissä herännyt neljä kertaa syömään pitkän kaavan mukaan. Aamulla nousen ylös klo 8.30 hoitamaan rutiineja. Vaihdan vauvan vaipan sekä pissatan ja kakatan häntä. Vessahätäviestintä toimii yllättävän hyvin. Syötön aikana järjestän Annukalle aamukahvin ja -puuron, nostan astianpesukoneesta astiat, laitan edellisen vuorokauden harsot ja kestovaipat pesukoneeseen sekä taittelen kuivuneet harsot valmiiksi.
Ekoisi – osa 13: Vessahätäviestintä
Ensimmäisen viikon aikana olen harjoitellut vauvan kanssa mm. vessahätäviestintää.
Viestintä on tässä vaiheessa ehkä liian hienostunut sana. Pikemminkin homma on mennyt niin, että juuri ennen ruokailuja tai niiden jälkeen, kun olen tarkistanut kestovaipan tilanteen, olen samalla hötkytellyt vauvaa lavuaarin yllä ja hokenut pisspiss.
Onnistumisprosentti on ollut hämmästyttävän hyvä. Parhaimmillaan vauva on tehnyt neljä pissaa ja yhden kakan lavuaariin peräkkäin ilman yhdenkään vaipan sotkeutumista.
Ekoisi – osa 12: Vauva-arki alkoi
Tänään tulee viikko täyteen kotona vauvan kanssa. Vaikka arjen rutiinit hakevat edelleen paikkaansa, joitakin käytännön havaintoja voi jo hyvin nytkin tehdä.
Tässä vaiheessa lapsi tarvitsee lähinnä ruokaa, puhtautta ja läheisyyttä eli käytännössä imetystä, vaipan vaihtoa ja pyllyn pesua sekä ihokontaktia.
1. Ruoka. Imetys on ekologinen tapa ruokkia lasta. Varsinkin kun äiti noudattelee ympäristöystävällistä ja terveellistä vegaaniruokavaliota.
Ekoisin viikkopäiväkirja 36 (5.-11.9.2011)
Vauva-arjen myötä viikkopäiväkirja näyttää tällä kertaa vähän toisenlaiselta.
En ole ollut koskaan aiemmin elämässäni näin suuren positiivisen huomion kohteena.
Samalla olen oppinut, miten suuri merkitys sosiaalisella pääomalla ja naapurustolla voi olla. Tätä ei voi mitenkään rahassa mitata.
Kiitos kaikille ystäville ja sukulaisille ihan mahtavasta tuesta ja avusta arjen keskellä!
Ohessa on kuluneen viikon keskeisimmät tapahtumat.
Ekoisi – osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Synnytyksessä voi tapahtua mitä tahansa. Ja niin tapahtui meillekin.
Alussa kaikki näytti hyvälle. Pääsimme Haikaranpesään synnytyshuone ykköseen, jossa on vesiallas. Vesialtaassa supistusten vastaanottaminen oli helppoa ja siinä vaiheessa ajatuksena oli synnyttää veteen.
Kohdunsuun aukeaminen tapahtui kuitenkin hitaasti. Yön muuttuessa päiväksi ja lopulta illaksi, jouduttiin kalvot puhkaisemaan, ottamaan oksitosiinia ja epiduraali-puudutus synnytyksen vauhdittamiseksi.
Kolmen vuorokauden (72 tunnin) säännöllisen supistelun ja 2,5 tunnin ponnistusvaiheen sekä lukuisten imukuppiyritysten jälkeen päädyttiin lopulta hätäsektioon vauvan epäedullisesta tarjonnasta johtuen.
Silloin kaikki tapahtui todella nopeasti. Sektiopäätös tehtiin klo 23.14, ja vauva syntyi torstaina 1.9.2011 klo 23.19.
Katja Lahti: Laput kiinni
Vieraskynäblogissa Katja Lahti
Äitini kuoli vuosi sitten. Rintaperillisen tehtävä on karu: käydä läpi vainajan elämänsä hankkima omaisuus ja loppusijoittaa se tavalla tai toisella.
Tiesin toki, että Äitee oli kaikkien aikojen tavarahamsteri sen lisäksi, ettei hän heittänyt mitään pois, mutta silti järkytyin.
Irtaimisto oli valtava ja kattoi niin ikivanhaa, pariin kertaan perittyä, käytettyä, vähän käytettyä ja uutta, vielä pakkauksissa olevaa tavaraa – myös markka-ajalta. Laidasta laitaan. Kolme mikroaaltouunia. Puurohiutaleita seuraavaksi 20 vuodeksi. Kosmetiikkaa pienen kauneushoitolan tarpeisiin. Lasten polkupyöräkin löytyi.
Vuoden kestäneen tyhjennysprojektin päätteeksi Fida vastaanotti rekka-autollisen tavaraa. Siinä ajassa kristallisoitui ajatus jos toinenkin.
Ekoisi – osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Tällä viikolla en uskaltanut kirjoittaa ekoisi-blogia, koska olen saanut siitä niin paljon kriittistä palautetta. Sosiaalinen paine kirjoittaa ja käyttäytyä kulttuurin muovaavalla tavalla on vahva.
Vanhemmuus herättää selvästi voimakkaita tuntoja puoleen ja toiseen.
Ymmärrän hyvin, että lapsen ja vanhempien etu pitää monessa kysymyksessä asettaa etusijalle.
