Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 6.8.2013 www.tavarafillari.fi -sivuilla.
Auta ekoisiä: Miten valita polkupyörän peräkärry?
Ekoisi-kolumneista tuttu Leo Stranius on tähän asti pärjännyt lapsen kanssa lastenistuimella, mutta nyt harkinnassa on peräkärry. Mitä sellaisen hankkimisessa pitäisi osata ottaa huomioon?
Kesällä on usein mahdollisuus lukea hyviä kirjoja. Niin tapahtui ainakin itselleni myös tänä kesänä.
Aiemmin olen tottunut ostamaan monet kirjat omaksi hyllyyn. Hyllytila on kuitenkin loppunut ja viimeisen vuoden aikana olen laittanut noin puolet kirjoistani kierrätykseen. Toisin sanoen olen antanut kirjat ystäville ja kavereille, Emmaukselle sekä vienyt niitä taloyhtiön tai kirjaston kierrätyshyllyyn.
Samalla olen lopettanut uusien kirjojen ostamisen ja siirtynyt kirjaston aktiivikäyttäjäksi. Pahoittelut kaikille ansioituneille kirjailijoille!
Pääkaupunkiseudun kirjastopalvelut ovat kuitenkin niin hyviä, että omia kirjoja on turha hankkia. Käyt vain verkosta hakemassa kirjan ja tilaat sen lähikirjastoosi. Vaikka kirja ei olisi juuri sillä hetkellä vapaana, voi sen yhdellä klikkauksella varata. Valikoima on kattava. Suosittelen lämpimästi!
Esimerkiksi kesälomalla lukemastani 13 kirjasta kuusi oli kirjastosta, kolme ystävältä lainassa, kaksi omia sekä kaksi kierrätyshyllystä löydettyjä ja sinne palautettuja. Kahdesta omasta kirjasta toinen on ostettu vuosia sitten ja toinen saatu kustantamolta.
Kesällä 2013 luin mm. seuraavat kirjat. Sulkeissa tieto siitä, mistä kirja oli saatu.
Neljän viikon perheloma on takana ja nyt on aika palata töihin eli hoitovapaalle.
Päätin jatkaa helmikuussa aloittamaani hoitovapaata vuoden 2013 loppuun asti. On hämmentävää, miksi vain muutama prosentti isistä pitää isäkuukautta pidemmän vanhempainvapaan.
Lapsille ja isille tekisi hyvää olla enemmän toistensa kanssa.
Harva kuolinvuoteellaan katuu sitä, että tuli oltua liikaa lastensa kanssa silloin kun he olivat pieniä. Itse asiassa erityisesti isät katuvat kuolinvuoteellaan yleensä sitä, että ovat tehneet liikaa töitä ja olleet liian vähän pienten lastensa kanssa.
Loma perheen kanssa oli mukava.
Vuosi 2013 on tuonut mukanaan paljon uutta.
Näitä ovat uusi työ Helsingin kaupunginvaltuutettuna, helmikuun alusta alkanut hoitovapaa ja kansalaisaloitekampanja turkistarhauksen kieltämiseksi.
Ja toki paljon muutakin on ehtinyt tapahtua.
Ohessa on hiukan tarkemmin yhteenvetoa kuluneesta puolesta vuodesta. Kirjoituksen lopussa on vielä tekemiset konkreettisina lukuina.
Huomenna la 29.6. Helsinki Pride 2013 kulkue ja puistojuhla! Minut voi tavata Pride-kulkueen lisäksi puistojuhlasta Vihreiden teltalta klo 14-15. Tervetuloa mukaan! Mikä ihmeen Pride? ”Helsinki Pride on Helsingin seudun Seta ry:n vuosittain järjestettävä viikon kestävä kulttuuri- ja ihmisoikeustapahtuma keskellä Helsinkiä. Se on myös Suomen suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja heidän läheisiään yhteen kokoava tapahtuma ja yksi Helsingin isoimmista viikon kestävistä kesätapahtumista.” Vuoden 2013 teemana on ”kohtaaminen”. Itse lähden kulkueeseen ja … Lue lisää
Kesällä on aikaa lukea kirjoja. Tällä viikolla luin Lauri Järvilehdon erinomaisen kirjan Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmien työpaikan.
Kirjaa voi suositella todella lämpimästi!
Miksi työn pitäisi olla merkityksellistä? No koska teemme töitä keskimäärin puolet koko aikuisiän valveillaoloajastamme! Tarvitseeko tämä enempää selittelyä? Elämässä kannattaa tehdä sitä, minkä kokee mielekkääksi ja joka tuottaa lisäarvoa muille.
Järvilehto kiteyttää kutsumuksen ja merkityksellisen tekemisen hienosti: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.”
Kävin viime viikolla Helsingin Vihreiden Nuorten kasvisruokaillassa puhumassa ruuan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista.
Ruoka oli niin hyvää, että uskallan suositella sitä kaikille muillekin näin blogini välityksellä.Ohessa siis hernesosekeiton ja tofupastan ohjeet.
Erityisesti Pakasteherneistä tehty hernesosekeitto oli myönteinen yllätys sekä kaiken lisäksi helppo ja nopea valmistaa.
(PS. Kuvan ruoka ei liity reseptiin)
Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla julkaistiin tänään (2.6.2013) minusta kahden sivun henkilöhaastattelu.
Juttua varten toimittaja vietti koko päivän kanssani. Kävimme aamulla pyöräilemässä Vanhankaupunginlahden ympäri ja söimme lounasta Veganissimossa. Jutustelun ohessa leikimme lapsen kanssa niin pihalla kuin kotonammekin.
Oli kiva viettää päivä mukavan, perusteellisen ja asiallisen toimittajan kanssa. Hyvien kysymysten kautta tulee samalla pohdittua omaa elämää ja valintoja. Uskon, että tällainen pohdinta tekisi monille aikuisille hyvää.
Viime aikoina olen pyrkinyt kovasti puhumaan yhteiskunnallisen vaikuttamisen puolesta. Vaikka omat elämäntapavalinnat ovat toki tärkeitä ja voivat toimia inspiraationa ja kokeilujen kautta saadun oppimisen lähteenä, olisi kuitenkin tärkeämpi painottaa vaikuttamista yhteiskunnallisiin rakenteisiin: lainsäädäntö, verotus, erilaiset tuet ja maksut pitäisi saada tukemaan ihmisten ekologisia valintoja.
Usein sanotaan, että lapsen myötä kotitöitä pitää tehdä paljon enemmän. Tämän on totta myös meidän tapauksessa.
Esimerkiksi imurointia, luuttuamista, pölyjen pyyhintää ja pihatöitä on paljon enemmän. Meillä kaikkia näitä asioita vain tekee lapsi.
Ohessa on videoita ja kuvia yhden päivän aktiviteeteista ja leikeistä.
Aamulla imuroidaan.
Kävin joulukuussa 2012 juoksemassa syvässä lumessa. Seuraavana päivänä kantapää ja akillesjänne olivat kipeät. Ajattelin, että kyseessä oli vain poikkeuksellisen kova rasitus ja jalan hetkittäinen jumiutuminen.
Muutaman päivän jälkeen akillesjänne ei enää häirinnyt arkea. Juostessa, varsinkin alkumatkasta, se kuitenkin tuntui ikävästi ja oli aamuisin jäykkä. Viikot ja kuukaudet vierivät. Muutaman kerran pidin reilun viikon juoksutauon ja tiputin juoksumäärät 1-3 kertaan viikossa, jotta jalka saisi kunnolla lepoa.
Maaliskuuhun mennessä jalka ja akillesjänne kuitenkin edelleen muistuttivat aina juoksun alussa itsestään. Ei kovin paljon, mutta kuitenkin siten, että asiaa ei voinut olla huomaamatta.
Maaliskuussa päätin vihdoin käydä näyttämässä jalkaa lääkärille. Soitin Oulunkylän terveyskeskukseen, mutta siellä ei ollut yhtään vapaata aikaa. Koskelan terveysaseman lakkautuksen myötä Oulunkylässä on ruuhkaa. Siispä varasin ajan Helsingin urheilulääkäriasemalta, jossa olen noin vuosi sitten käynyt juoksutestissä.
Lääkäri tutki jalkani ja totesi, että akillesjänteessä on lievä tulehdus. Hän määräsi minut vähintään kuukaudeksi juoksukieltoon.
Hoito-ohjeet ovat nyt seuraavat:
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen.
Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja.
Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista.
@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät.
Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle.
Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä.
Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa.
Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen.
Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.
Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.
Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.
Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.
Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Ei ole todellista! Mun ja Rauhatädin @rauhatati tuore räp-biisi Poljen poljen soi juuri äsken Radio Helsingin aamulähetyksessä! Samalla kun poljin Helsingin sateisilla pyöräteillä. 🌍🚴
Vietimme tänään @annukka.berg kanssa 18. hääpäivää. Tavoitteena oli tehdä vähintään 18 km kävely Tuusulanjärven ympäri sekä keskustella elämästä ja nauttia kulttuurimatkailusta. Lopulta kävelymatkaa kertyi 26,66 km.
Kiitos kaikista näistä vuosista ja kilometreista rakas Annukka! ❤️❤️❤️
Taustaksi:
Aloitimme 15. hääpäivänä perinteen, jossa kävelemme hääpäivän kunniaksi sen verran kilometreja kuin olemme olleet vuosia naimisissa. Ensimmäisen kerran kävelimme 15 km Karjaalta Fiskarsiin. Pari vuotta sitten kävelimme Porvoon ympäri 16 km ja viime vuonna kävelimme Vanhankaupunginlahden ympäri 17 km. Nyt vuorossa oli Tuusulanjärvi.
Todella tärkeä ja ajassa kiinni oleva kirjoitus Risto Sulkavalla Suomen Kuvalehdessä!
Esimerkiksi soiden ennallistaminen olisi parasta mahdollista rauhanturvaamista ja puolustuspolitiikkaa. Märät ja vaikeakulkuiset suot kun hidastaisivat mahdollisen hyökkääjän etenemistä samalla kun ilmasto ja vesistöt hyötyvät. Lisäksi purkamalla rajan pinnassa olevat metsäautotiet, voitaisiin vaikeuttaa lisää mahdollisen hyökkääjän liikkumista.
Luonnonsuojelu ja ennallistaminen on siis edullinen ja monivaikutteinen tapa vahvistaa kansallista turvallisuutta.
https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/soiden-ennallistaminen-parantaisi-maanpuolustusta-kirjoittaa-risto-sulkava/
Kiitos @ristosulkava3
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni
Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
12 vuotta kuntapolitiikassa!
Minut valittiin ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginvaltuustoon syksyllä 2012. Ensimmäinen valtuuston kokous kaupunginvaltuutettuna oli 16.1.2013. Tuossa kokouksessa tein valtuustoaloitteen Helsingin vuosittaisista päästövähennyksistä ilmastolain avulla.
Yhteensä ehdin olla kaupunginvaltuutettuna tai varavaltuutettuna melkein 12,5 vuotta. Kausi päättyy nyt toukokuun 2025 lopussa.
Näiden vuosien aikana Helsinki on esimerkiksi asettanut hiilineutraaliustavoitteen ja tiukentanut sitä, luopunut kivihiilestä, perustanut ison joukon uusia luonnonsuojelualueita, rakentanut paljon uusia ratikkalinjoja ja pyöräteitä sekä alkanut tarjota vegaaniruokaa päiväkodeissa ja kokeillut osallistavaa budjetointia. Hyvin paljon muutakin on tapahtunut, mutta mikään näistä ei tietenkään ole ollut omaa ansiotani. Olen vain saanut olla osaltani mukana vauhdittamassa vääjäämätöntä muutosta.
Noin 12,5 vuoden aikana olen saanut vaikuttaa kaupungin politiikkaan kaupunginvaltuuston lisäksi mm ympäristölautakunnassa, Helsingin Energian johtokunnassa, HKL:n johtokunnassa, ympäristö- ja lupajaostossa, Uudenmaan virkistysalueyhdistyksessä, HSY:n hallituksessa ja Uudenmaan liiton hallituksessa.
Paljon on jäänyt myös tekemättä. Helsinki investoi edelleen kohtuuttoman paljon yksityisautoilun edistämiseen, liian vähän pyöräilyyn ja rakentamisellaan nakertaa liian usein arvokkaita lähiluontokohteita. Kasvisruokailun edistäminen, joukkoliikenteen (hinnoittelun) tukeminen sekä suora demokratia ja asukkaiden äänten kuuleminen ovat olleet liian vähissä. Ruuhkamaksut antavat edelleen odottaa itseään ja biomassaa käytetään liikaa energiantuotannossa.
Uusi valtuusto ja luottamushenkilöt aloittavat työnsä kesäkuun alussa. Itse siirryn seuraamaan ja kannustamaan kuntapolitiikkaa katsomoon ja jatkan yhteiskunnallista vaikuttamista ja työtä planeetan puolesta välillä muilla areenoilla.
Kiitos kaikille mahtaville valtuusto- ja luottamushenkilökollegoille. Olen oppinut teiltä paljon. Paljon onnea ja tsemppiä tietysti myös uusille luottamushenkilöille!
Ohessa pari vaalikuvaa syksyn 2012 kuntavaaleista.
Seuraavaksi tarvitaan ja tullaan näkemään terästeollisuuden irtautuminen hiilestä. Tähän tarvitaan julkisten hankintojen, yksityisen kysynnän ja institutionaalisen rahoituksen muutosta.
Kiitos inspiroivasta illasta @justshiftfi @minnasumelius @ninni_kahkonen @idakkila @anttiautioyhtye @jennielinakauppila ja monet paikalla olleet vaikuttajat ja ystävät.
