Talvipyöräily ei ole extreme-urheilua: Viisi vinkkiä tulevaan talveen

Talvipyöräily Leo StraniusViikonloppuna siirryttiin talviaikaan. Monilla päättyy näinä päivinä samalla myös pyöräilykausi.

Itse pyöräilen läpi vuoden, koska se on ekologisin, terveellisin ja usein myös nopein tapa päästä paikasta toiseen.

Pyörä on talvella kaupungissa itse asiassa aika hyvä liikkumisväline.

Vaikka vauhti on hitaampaa, on kulku paikasta toiseen luotettavaa. Tiedän milloin olen perillä. Matka-ajan voi ennakoida täsmällisemmin kuin lumipyryyn ja ruuhkiin juuttuvien junien, bussien tai henkilöautojen kanssa.

Talvipyöräily sopii erityisen hyvin ihan tavallisille ja kiireisille ihmisille, jotka haluavat saada raitista ilmaa ja liikuntaa ilman, että siihen joutuu uhraamaan ylimääräistä aikaa. Talvipyöräily ei vaadi extreme-urheilijan asennetta, huippupyörää tai astronautin varusteita.

Ohessa on viisi vinkkiä ihan tavalliseen talvipyöräilyyn:

1. Vaihda nastarenkaat. Nastarenkaan hidastavat vauhtia asvaltilla, mutta antavat jäällä ja lumella ajovarmuutta, pitoa ja ehkäisevät kaatumisia. Pitoa voi lisätä myös laskemalla renkaiden ilmanpainetta. Sepelin aiheuttamia rengasrikkoja kannattaa välttää hankkimalla kunnon pistosuojatut renkaat. Itse olen vaihtanut nastarenkaat yleensä siinä vaiheessa kun ilmat ovat useimmiten pakkasen puolella ja maassa on pysyvä jää/lumikerros – käytännössä joskus marraskuun loppupuolella.

2. Muista valaistus. Talvella on pimeää. Hyvä etu- ja takavalo sekä heijastimet vaatteissa ovat aivan välttämättömät. Muista, että etuvalon kuuluu olla valkoinen ja takavalon punainen. Tärkeintä on, että sinut nähdään kunnolla. Oheisessa kirjoituksessani on tarkemmin aiheesta: Viisi vinkkiä pimeällä pyöräilyyn.

3. Pukeudu sään mukaan. Kovilla pakkasilla kaikkein haastavinta on suojata sormet ja varpaat. Itse olen käyttänyt tuplasukkia ja käsissä paksujen lapasten alla ohuita sormikkaita. Kerrospukeutuminen, tuulen pitävät kuorivaatteet ja hengittävät alusvaatteet auttavat kummasti. Itse olen käyttänyt farkkujen päällä sateen pitäviä kuorihousuja. Kuorihousut ovat siitä mukavat, että ne on helppo vetää päälle ja ottaa pois. Näin pikkupakkasilla ei tarvitse pitää sisällä hiostavia pitkiä kalsareita. Kypärän alle tuleva urheilupipo tai ”kommandomyssy” ja kunnon kaulaliina ovat myös välttämättömiä varusteita talvipyöräilyssä.

4. Seuraa pyöräsi käyttäytymistä. Sohjoisella kelillä jarrujen ja lokareiden väliin saattaa mennä lunta ja kovilla pakkasilla vaihteet tai jarrut eivät välttämättä toimi oikein. Itselläni on Nishiki RH80, jossa on nestelevyjarrut ja Shimanon Deoren vaihtajat. Pyörä, vaihteet ja jarrut ovat toimineet hyvin säällä kuin säällä. Talvisin pyörä kannattaa säilyttää sisätiloissa.

5. Ole itsellesi armollinen. Talvipyöräily ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi pyöräillä joka ikisenä päivänä. Suurin osa talvipäivistä on mukavia. Jos kovat pakkaset, kovat lumipyryt tai auraamattomat pyörätiet tuntuvat ikäviltä, voi välillä jättää pyörän myös kotiin.

Muista myös edistää talvipyöräilyä. Tärkein talvipyöräilyn edistämiskeino on pyöräkaistojen ja pyöräteiden talvikunnossapito. Mikäli huomaat huonosti auratun tai hoitamattoman pyörätien, laita heti viestiä viranomaisille.

Pyöräilykuntien verkosto antaa kolme hyvää yleistä syytä talvipyöräilyyn:
– Tilastojen mukaan talvipyöräily ei ole sen vaarallisempaa kuin kesällä pyöräilykään.
– Pyöräily kaupunkialueilla on usein nopein ja halvin liikkumismuoto.
– Talvisin keskustojen ilmanlaatu on huonoimmillaan autojen päästöjen takia.

Pyöräilyä-HelsingissäLisäksi talvipyöräilyssä parasta on se, että kunto kasvaa äärioloissa kohisten ja keväällä pyöräily tuntuu taas taivaalliselta!

Aiemmin olen itse kirjoittanut talvipyöräilystä tänne:
Polkupyöräilyn ja lumimyräkän ylistys
Talvipyöräilyn iloja

Kannattaa lukea aiheesta myös nämä:
– Annukka Berg: Julkinen nainen talvipyöräilee.
– Hannu Oskala: Talvipyöräilystä
– Project Mama: Talvipyöräily – tahtolaji?
– Riikka Suominen ja Huili: Talvipyöräilyblogi

9 kommenttia artikkeliin ”Talvipyöräily ei ole extreme-urheilua: Viisi vinkkiä tulevaan talveen”

  1. Asiaa! Lisäyksenä: lähipiirissäni ihmetellään aina eniten sitä, miten talvella muka tarkenee pyöräillä. Kumma ajatus. Eihän pyöräillessä tule kylmä kevyissäkään vaatteissa, mutta kun seisoo pysäkillä odottamassa myöhästeleviä kulkuneuvoja, niin siinä ei mitkään vaatekerrokset riitä. Ainoa syy olla pyöräilemättä on kenho auraustilanne, ja sekin koskee monesti lähinnä sankkojen lumipyryjen jälkeisiä päiviä.

  2. Pyörää kannattaa aina säilyttää siinä lämpötilassa jossa sitä käytetään. Pyörää lämpimästä kylmään siirtäessä tapahtuu usein jäätymistä jne., eli mielummin ulos tai viileään ulkomajaan.

    Jos pyörä täytyy pestä, se pitää sen jälkeen antaa kuivua tarkasti, öljytä, ja sen jälkeen viedä ulos odottamaan ajoa.

  3. No probs! Vielä bonuslinkkinä kenkäteksti Talvisuojaa kymmenelle.

    Pitäisi olla aktiivisempi tunnisteiden lisäämisessä, niin lukijat löytäisivät helpommin. Lisäsinpä nyt edes noihin neljään tagiksi ’talvipyöräily’.

    • Kiitos Kirsi! Mahtavaa, että olet aloittanut talvipyöräilyblogin. Kovasti tsemppiä tulevaan talveen. Jään mielenkiinnolla ja innolla seuraamaan kokemuksiasi ja blogiasi!

  4. Täyttä asiaa, kiitos Leo! Mutta sekä 12/12-pyöräilijänä antaisin sinulle vielä sen vinkin ja toivomuksen, että muistettaisiin lämpimän lisäksi näkyvä pukeutuminen. Kuvassasi oleva tumma takki ei ole suositeltava näkyvyytesi kannalta etenkään viime marras-joulukuisissa pyöräilyolosuhteissa.

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!