Sunnuntaina (17.11.2013) minulla oli mahdollisuus vierailla 20-vuotiaan Vegaaniliiton syntymäpäiväjuhlissa.
Juhlissa pääsin samaan kuvaan puheenjohtaja Marianne Chanthin kanssa (ohessa). Kasvisruualla ollaan hengissä toivottavasti huomennakin – Go vegan!
Juhlissa haettiin myös vuoden 2013 vegaanitekoa. Vetää todella nöyräksi, sillä pääsin itsekin ehdokkaaksi Lihattoman Lokakuun myötä.
Ohessa juhlissa ehdotettuja vuoden 2013 vegaanitekoja:
Oikeutta eläimille julkaisi jälleen (14.11.2013) kuvia ja videoita suomalaisesta eläintuotannosta osoitteessa www.eläintehtaat.fi.
Kuvat ovat poikkeuksellisen tuoreita ja osoittavat varsin selvästi, että muutosta parempaan suuntaan eläinten oloissa ei ole tapahtunut.
”Eläintehtaat.fi -sivustolla julkaistut videot ja kuvat kertovat ensisijaisesti ihmisten ja eläinten välisestä suhteesta. Se mitä eläintiloilla tapahtuu, ei ole korjattavissa yksittäisten tuotantoalojen ongelmiin puuttumalla tai valvontaa lisäämällä. Ongelma on syvemmällä. Kyse on siitä, miten yhteiskuntamme näkee eläimet”, kertoo eläintiloja kuvannut Kristo Muurimaa.
MTK vaati kovempia rangaistuksia ongelmat esiin tuoneille ihmisille. Itse antaisin kuvaajille mieluummin vaikka tiedonjulkistamispalkinnon.
On hyvä, että olosuhteet suomalaisilla eläintiloilla tuodaan kaikkien nähtäväksi. Näin jokainen voi itse päättää haluaako omalta osaltaan olla tukemassa nyt nähtyä eläinten hyväksikäyttöä.
Lauri Kontro kirjoittaa Maaseudun Tulevaisuudessa (26.6.) turkistarhauksen kieltämistä koskevasta kampanjastamme viitaten samalla Luonto-Liittoon ja allekirjoittaneeseen.
Juttua varten hän ei ole pyytänyt minulta kommentteja vaikka blogiani siteeraakin.
Lähetin oheisen vastineen Maaseudun Tulevaisuuteen.
Kirjoituksen alla vastaan lisäksi Kontron muihin väitteisiin vielä yksityiskohtaisemmin.
Hienoa, että kansalaisaloitekampanjamme synnyttää keskustelua ja turkistarhauksesta puhutaan vielä eduskuntaäänestyksen jälkeenkin!
Mielipide/vastine Maaseudun Tulevaisuuteen:
Kansalaiskampanja turkistarhauksen kieltämiseksi onnistui yli odotusten
Eduskunta äänesti tänään (19.6.2013) kansalaisaloitteestamme turkistarhauksen kieltämiseksi.
Valitettavasti tällä kertaa kansanedustajien enemmistöllä ei riittänyt rohkeutta epäeettisen elinkeinon kieltämiseen.
Animalia, Luonto-Liitto, Oikeutta Eläimille ja Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto keräsi vuoden 2012 aikana noin 70 000 kannatusilmoitusta.
Eduskunta äänesti kansalaisaloitteen kuitenkin kumoon äänin 146-36.
Järjestöjen mielestä turkistarhaus tulisi kieltää, koska petoeläin ei kuulu häkkiin ja turkistarhaus aiheuttaa turhaa kärsimystä ja ympäristökuormitusta. Turkis ei ole ihmiselle välttämätön. Emme voi tehdä mitä tahansa pelkän rahan vuoksi.
Valuiko tehty työ eduskunnan äänestyksen myötä nyt sitten hukkaan? Ei todellakaan.
Ohessa on neljä asiaa, joiden takia kansalaisaloitekampanja oli menestys:
Eduskunta äänestää tänään 19.6.2013 turkistarhauskieltoa vaativasta kansalaisaloitteesta. Eduskuntatalon eteen kokoontui eilen 18.6.2013 noin 500 mielenosoittajaa vaatimaan tarhauskieltoa. Toivottavasti kansanedustajilla riittää tänään rohkeus kieltää turha, epäeettiinen ja haitallisia ympäristövaikutuksia aiheuttava elinkeino. Iso kiitos kaikille kampanjassa mukana olleille! Työ ei ole mennyt hukkaan, päätti eduskunta aiheesta tänään mitä tahansa.
Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi keräsi noin 70 000 kannatusilmoitusta. Eduskunta äänestää aloitteesta keskiviikkona 19.6.2013. Nyt on viimeinen hetki kertoa kansanedustajille, että petoeläin ei kuulu häkkiin ja turkistarhaus aiheuttaa turhaa kärsimystä ja ympäristökuormitusta. Emme voi sulkea silmiämme pelkän rahan vuoksi. Kannattaa lukea myös nämä: – Yhdeksän vastausta eduskunnan lähetekeskusteluun – Vastauksia Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton väitteisiin
A-studio näytti 12.6.2013 järkyttävää kuvamateriaalia suomalaisilta turkistarhoilta.
Vuoden 2011 tehtyjen salakuvausten jälkeen ala lupasi korjata ongelmat.
Nyt nähty kuvamateriaali osoittaa, että muutosta parempaan ei ole tapahtunut.
Sairaita ja kärsiviä eläimiä näyttää olevan tarhoilla edelleen aivan liikaa.
Sama viesti tulee Eviralta. Vuoden 2012 tarkastetuista 37 turkistilasta 20 tarhalla (54 %) todettiin puutteita eläinsuojelusäädösten noudattamisessa.
Eduskunta käsittelee parhaillaan kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi. Toivottavasti viimeistään tässä vaiheessa jokainen kansanedustaja ymmärtää, että kilometrien reviirin tarvitseva petoeläin ei pysty toteuttamaan lajityyppillisiä tarpeitaan alle neliömetrin häkissä.
Turkis ei ole välttämätön tuote ja sen tuotanto aiheuttaa turhaa kärsimystä ja ympäristökuormitusta. Vain neljäsosa suomalaisista antaisi tarhauksen jatkua nykyisellään.
Lämpimästi tervetuloa mielenosoitukseen turkistarhausta vastaan tiistaina 18.6.2013 klo 11.30 Helsingin Senaatintorille, josta marssimme eduskuntatalon eteen.
Käytännössä turkistarhaus on lopetettava siirtymäajalla. Tämä tarkoittaa seuraavia viittä toimenpidettä:
Kävin viime viikolla Helsingin Vihreiden Nuorten kasvisruokaillassa puhumassa ruuan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista.
Ruoka oli niin hyvää, että uskallan suositella sitä kaikille muillekin näin blogini välityksellä.Ohessa siis hernesosekeiton ja tofupastan ohjeet.
Erityisesti Pakasteherneistä tehty hernesosekeitto oli myönteinen yllätys sekä kaiken lisäksi helppo ja nopea valmistaa.
(PS. Kuvan ruoka ei liity reseptiin)
Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta järjesti 23.5.2013 avoimen kuulemisen koskien kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi.
Olin tilaisuudessa yhtenä aloitteen vireillepanijana ja Luonto-Liiton edustajana. Esitykseni ja lausuntoni löytyy täältä.
Samassa tilaisuudessa oli myös Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton (STKL) puheenjohtaja Kenneth Ingman. Hän esitti tilaisuudessa sen verran huonoja argumentteja, että en malta olla vastaamatta niihin.
Ohessa on siis kuusi Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton Kenneth Ingmanin väitettä ja omat vastaukseni väitteisiin.
Näin voit itse arvioida, pitäisikö turkistarhaus kieltää vai ei.
Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta järjesti 23.5.2013 avoimen kuulemisen koskien kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi. Olin kuulemisessa Luonto-Liiton edustajana. Ohessa tilaisuudessa pitämäni esitys. Valiokunnalle jättämäni kirjallinen lausunto taas löytyy kokonaisuudessaan täältä: Mmv-Kansalaisaloite-M12013-Luonto-Liitto-Stranius-23052013 Myös Yle Uutiset seurasi tilaisuutta hetki hetkeltä.
Välillä täysmatkaa ja sitten taas sprinttiä!
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m
-pyörä n. 5 km
-juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti
1. kierros 38 min
2. kierros 33 min
3. kierros 28 min
4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
#maatapitkin #norja #preikestolen
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa.
Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin.
Miltä homma tuntui tällä kerralla?
Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.
Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117
Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.
Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut.
Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal.
Nyt on hyv
Mukava Helsinki-päivän linturetki. Kaikkiaan noin 40 havaintoa. Uusia pinnoja mm. rytikerttunen ja ruokokerttunen.
En mä näitä laske mutta nyt tänä vuonna 90/100 havaintoa.
Lintujen tarkkailu lataa myös kehon energiavarantoja.
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!
”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”
Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa.
Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?
Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.
Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.
En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.
Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
