Maanantai: Hoidin aamulla vauvaa ja kävin läpi sähköposteja. Luonto-Liiton toimistolle pyöräilin jo kahdeksan jälkeen. Koko päivä hurahti ensiapukoulutuksessa. Meri Ovaskainen hoiti koulutuksen todella hyvin – painavaa ja tärkeää asiaa, joka oli ainakin itseltäni päässyt monin paikoin unohtumaan, vaikka olen käynyt kurssin pari kertaa aiemmin. Ensiapukoulutus olisi hyvä käydä vähintään kolmen vuoden välein. Koulutuksen lomassa vastasin Vihreälle langalle siihen, miten olen varautunut talouden romahtamiseen. Illan vietin kotona vauvan kanssa, tein ruokaa ja katsoin Kennedyjen elämästä kertovaa inspiroivaa dokumenttia.
Arki
Miten varaudut talouden romahdukseen?
Vihreän Langan toimittaja Vesa Sisättö kysyi alkuviikosta minulta, miten varaudun talouden romahdukseen.
Tietysti voi ajatella, että nyt on sopiva hetki pyrkiä lisäämään omavaraisuutta, kouluttautua, harjoitella uusia selviytymistaitoja tai vaikka sijoittaa kaikki rahat romahtaneisiin osakkeisiin uutta nousukautta silmälläpitäen.
Parasta talouden romahtamisessa on se, että luonnonvarojen kulutus vähenee sekä avautuu uusia mahdollisuuksia toisenlaisen politiikan tekemiselle ja uusien taitojen hankkimiselle.
Annukka Berg: Pitääkö lähi-ihmisiä yrittää muuttaa?
Vieraskynäblogissa Annukka Berg
Olen käynyt siippani kanssa paikoin kipakoitakin keskusteluja siitä, pitääkö läheisten ihmisten kulutustottumuksiin pyrkiä vaikuttamaan. Onko asiasta syytä huomauttaa, jos ystävien tai perheenjäsenten kulutustavat ovat ympäristön kannalta ongelmallisia? Missä menee puuttumisen raja?
Itse olen ollut puuttumisen suhteen melko varovainen. Olen ajatellut, että lähi-ihmisten tehtävänä on ennen kaikkea välittää toisistaan. Suvaitsevainen asenne on tarpeen varsinkin perheissä, jotka usein koostuvat melko erilaisista mutta vahvoin sitein toisiinsa solmituista yksilöistä. Kun perhettä – tai naapureita tai työkavereita – ei voi helposti vaihtaa, ihmisten olisi hyvä tehdä yhteiselosta mahdollisimman siedettävää. Tätä tavoitetta moralisointi ei erityisesti edistä.
Ekoisi – osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Kahden viikon isyysvapaan jälkeen olen ollut ensimmäisen viikon töissä. Työviikkoon on kuulunut kaksi reissua. Ensin olin päivän Jyväskylässä ja sen jälkeen tein 24-tunnin Etelä-Suomen kierroksen reittiä: Helsinki – Oulu – Kajaani – Nurmes – Joensuu – Helsinki.
Samalla olin ensimmäisen yön erossa vauvasta. Etukäteen mietin, miltä tuntuu nukkua kokonainen yö ilman vauvan herätystä.
No huonoltahan se tuntui. Heräsin yöllä junassa monta kertaa säpsähtäen siihen, että ihmettelin, missä vauva oikein on – onko hän tippunut lattialle tai sotkeutunut peittoihin. Kolmen viikon aikana olen tottunut perhepetiin vauvan kanssa ilmeisesti vähän liiankin hyvin.
Viikkopäiväkirja 38 (19.-26.9.2011)
Maanantai: Hoidin aamulla kotiaskareita ja kävin juoksemassa. Tämän jälkeen olikin aika antaa vauvalle ja Annukalle suukko sekä lähteä kahden viikon isyysvapaan jälkeen töihin Luonto-Liiton toimistolle. Aamupäivällä vaihdoin ihmisten kanssa kuulumisia ja kokosin vuoden 2012 toimintasuunnitelmaa. Lounaan ja viikoittaisen toimistokokouksen jälkeen iltapäivä vierähti tulevaa hallituksen kokousta ja siihen liittyvää materiaalia valmistellessa. Pyöräiltyäni kotiin pidimme vielä Luonto-Liiton puheenjohtajiston puhelinkokouksen, jossa kävimme läpi tulevan perjantain hallituksen kokouksen esityslistan. Illalla kävin läpi sähköposteja.
Työmatkapyöräilyn iloja
Työmatkapyöräillessä tulee havaittua mitä mielenkiintoisempia asioita. Tänään (23.9.2011) aamulla Käpylästä Pasilan läpi keskustaan pyöräillessäni, joku oli jättänyt rikkinäisen sängyn ja kasan roskia keskelle kevyen liikenteen väylää (kuvassa). Olisi varmasti ollut kansalaisvelvollisuus jäädä siivoamaan paikkaa tai ilmoittaa asiasta johonkin. En kuitenkaan keksinyt ketään, kenelle soittaa, eikä itsellänikään ollut aikaa jäädä paikan päälle hommiin. Näin ollen toimin kuten kaikki muutkin sillä hetkellä paikan ohi kulkeneet. Jatkoin matkaa. Mitä olisi pitänyt tehdä? Suosittelen … Lue lisää
Ekoisi – osa 15: Miksi lapsia?
Ympäristönäkökulmasta on perusteltua kysyä, kannattaako lapsia hankkia lainkaan. Tätä minulta on usein myös kysytty.
Ensinnäkin lisääntyvä väestö kuluttaa jatkuvasti enemmän (liikaa) luonnonvaroja sekä toisekseen syvenevän ilmastokriisin ja kiihtyvän sukupuuttoaallon riivaama tulevaisuus ei lupaa lapsillemme välttämättä kovin hyvää.
Lasten hankkimista pidetään kuitenkin yhtenä ihmisenä olemisen perustehtävistä. Lasten ajatellaan olevan onnellisuuden ja hyvän elämän edellytys. Näin ei kuitenkaan ole – ainakaan tämän Tilastokeskuksen artikkelin mukaan: Kyllä se siitä – ajan myötä.
Ekoisin viikkopäiväkirja 37 (12.-18.9.2011)
Vauva-arjen myötä viikkopäiväkirja näyttää vähän toisenlaiselta kuin yleensä.
Maanantai: Kävin aamupäivällä juoksemassa 18 kilometrin lenkin Vanhankaupungin ympäri. Tämän jälkeen tein pasta-tofu-kikherne-tomaatti -lounaan. Myös yläkerran Jukka ja Pii liittyivät ruokaseuraan. Iltapäivällä vietin laatuaikaa vauvan kanssa Annukan käydessä kaupungilla asioilla ja hammaslääkärissä. Illalla lueskelin kirjoja ja värkkäsimme lastenvaunujen kanssa.
Ekoisi – osa 14: Päivä isyysvapaata
Olen ollut nyt kaksi viikkoa isyysvapaalla.
Maanantaina on aika palata taas töihin ja Luonto-Liiton toimistolle.
Millainen isyysvapaa on oikein ollut? Ohessa esimerkki eiliseltä:
Torstai 15.9.2011
klo 8.30 Aamun rutiinit
Yöllä vauva on perhepedissä herännyt neljä kertaa syömään pitkän kaavan mukaan. Aamulla nousen ylös klo 8.30 hoitamaan rutiineja. Vaihdan vauvan vaipan sekä pissatan ja kakatan häntä. Vessahätäviestintä toimii yllättävän hyvin. Syötön aikana järjestän Annukalle aamukahvin ja -puuron, nostan astianpesukoneesta astiat, laitan edellisen vuorokauden harsot ja kestovaipat pesukoneeseen sekä taittelen kuivuneet harsot valmiiksi.
Ekoisi – osa 13: Vessahätäviestintä
Ensimmäisen viikon aikana olen harjoitellut vauvan kanssa mm. vessahätäviestintää.
Viestintä on tässä vaiheessa ehkä liian hienostunut sana. Pikemminkin homma on mennyt niin, että juuri ennen ruokailuja tai niiden jälkeen, kun olen tarkistanut kestovaipan tilanteen, olen samalla hötkytellyt vauvaa lavuaarin yllä ja hokenut pisspiss.
Onnistumisprosentti on ollut hämmästyttävän hyvä. Parhaimmillaan vauva on tehnyt neljä pissaa ja yhden kakan lavuaariin peräkkäin ilman yhdenkään vaipan sotkeutumista.
