Kahden viikon isyysvapaan jälkeen olen ollut ensimmäisen viikon töissä. Työviikkoon on kuulunut kaksi reissua. Ensin olin päivän Jyväskylässä ja sen jälkeen tein 24-tunnin Etelä-Suomen kierroksen reittiä: Helsinki – Oulu – Kajaani – Nurmes – Joensuu – Helsinki.
Samalla olin ensimmäisen yön erossa vauvasta. Etukäteen mietin, miltä tuntuu nukkua kokonainen yö ilman vauvan herätystä.
No huonoltahan se tuntui. Heräsin yöllä junassa monta kertaa säpsähtäen siihen, että ihmettelin, missä vauva oikein on – onko hän tippunut lattialle tai sotkeutunut peittoihin. Kolmen viikon aikana olen tottunut perhepetiin vauvan kanssa ilmeisesti vähän liiankin hyvin.
Nopeammin olisin päässyt paikalle lentämällä. Ilmaston ja ympäristön kannalta olisin tehnyt kuitenkin siinä hallaa omalle lapselleni pidemmällä tähtäimellä. Tästä syystä lentäminen ei ole ollut vaihtoehto, vaikka lyhyellä tähtäimellä onkin ollut inhottavaa jättää vauva ja Annukka kahdestaan kotiin.
Mielestäni arjessa kannattaa valita kuitenkin se, mitä ei välttämättä juuri silloin haluaisi, mutta jonka kuitenkin tietää tekevän pidemmällä tähtäimellä hyvää.
Toivottavasti jatkossa pääsen juna-matkailemaan myös vauvan kanssa.
Jyväskylästä tullessani puhuin puhelimessa Elämäntapaliiton toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturin kanssa. Hän totesi osuvasti vauva-arjen ja työn yhdistämisestä: Töissä pitää olla tehokkaampi ja kotona nöyrempi.
Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?