Olin perjantaina 31.1.2014 aamupäivällä YLE Radio 1:n Mikä maksaa? -ohjelmassa.
Toimittaja Juho-Pekka Rantalan aiheena oli Rakas kallis energia.
Mukana keskustelemassa Suomen energiapolitiikasta oli Energiateollisuus ry:n johtaja Jukka Leskelä.
Kuinka kestävää on suomalainen energiapolitiikka? Pyrimmekö energiaparatiisiksi vai uusiutuvien energiamuotojen edelläkävijäksi?
Keskustelun lomassa saimme antaa arvosanan Suomen 2000-luvulla harjoittamalle energiapolitiikalle.
Itse annoin Suomen energiapolitiikan arvosanaksi 6+. Ohessa on lyhyesti muutama peruste näkemykselleni.
Suomen energiapolitiikassa on ollut 2000-luvulla paljon hyvää:
– Suomi on onnistunut täyttämään EU:n ilmasto- ja energiatavoitteet.
– Päästöt ovat vähentyneet Kioton pöytäkirjassa sovitun tason alapuolelle.
– Uusiutuvien energialähteiden osuus on kasvussa, esimerkiksi tuulivoimahankkeita on paljon vireillä.
Suomen energiapolitiikassa olisi paljon parannettavaa:
– Uusiutuvien energialähteiden lisääminen, erityisesti tuulivoiman osalta, on jäänyt Eurooppalaisesta kehityksestä pahasti jälkeen.
– Keskittyminen ydinvoiman lisärakentamiseen on tuottanut pettymyksen. Olkiluoto 3 on osoittautunut ennakoitua kalliimmaksi ja sen rakentaminen on viivästynyt pahasti.
– Kivihiilen ja turpeen energiakäyttöä ei ole onnistuttu vähentämään tarpeeksi nopeasti.
Suomen energiapolitiikassa kannattaisi havahtua vihdoin siihen, että energiahuoltovarmuutta ei kannata rakentaa 100 prosentin oman tuotannon varaan. Pidemmällä aikavälillä kun näyttää siltä, että energiakulutuksen lisäksi myös sähkön kulutus kääntyy laskuun vaikka sen suhteellinen osuus toki kasvaakin. Tämä taas tarkoittaa sitä, että uutta energiantuotantokapasiteettia ei juurikaan tarvita. Pitää vain korvata vanhat fossiilisiin polttoaineisiin perustuvat laitokset uusilla, uusiutuvaan energialähteisiin perustuvilla ratkaisuilla.
Sähkön kulutusvaihteluita (esim. kovilla pakkasilla) taas voidaan hallita Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla sekä kulutushuippuja tasaamalla (ks. esim. tämä: Helsingin Sanomat vieraskynä: Joustava energiankulutus säästää rahaa ja luontoa). Sähkön hinta on pysynyt alhaalla eikä Suomella ole ollut pulaa sähköstä, vaikka Venäjän sähköntuonti on hiipunut lähelle nollaa. ks. voimajärjestelmän tila täältä).
Ohjelmassa keskustelimme Suomen energiapolitiikan lisäksi myös EU-tavoitteista. Näistä olen kirjoittanut aiemmin mm. tänne: EU-komission ehdotus vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteiksi surkea: Kolme parannusehdotusta.
Esimerkiksi Espanjassa tuulivoima on noussut kaikkein tärkeimmäksi sähkönlähteeksi. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että Espanjan päästöt putosivat vuonna 2013 huikeat 23 prosenttia.
Saksassa uusiutuvien energialähteiden lisäämisen ansiosta päästöjä on vähennetty huimat 130 miljoonaa tonnia samalla kun on luotu 390 000 uutta työpaikkaan uusiutuvien energialähteiden alalle (ks. esimerkiksi tämä: Key Messages on German Climate and Energy Policy).
Mikäli Suomikin keskittyisi parantamaan energiatehokkuutta, lisäisi energiasäästötoimia ja ottaisi laajemmin käyttöön kotimaisia uusiutuvia energialähteitä (bioenergia, tuulivoima ja aurinko), saisimme vähennettyä päästöjä, parannettua vaihtotasetta sekä luotua uusia työpaikkoja.
Ohjelman lopuksi kysyttiin viikon talousviisautta. Viikon paras talousuutinen energiarintamalta oli mielestäni se, kun Shellin toimitusjohtaja ilmoitti, että Shell ei poraa öljyä Arktisella alueella ainakaan tänä vuonna.
Ohjelma on kuunneltavissa YLE Areenasta.
Minkä arvosanan itse antaisit Suomen 2000-luvulla harjoittamalle energiapolitiikalle?
No Suomen energiaomavaraisuus on vain 30%, ei siis huolta että luotettaisiin liikkaa omavaraisuuteen. Pikemminkin päinvastoin. Mitä jos kovilla pakkasilla ei saada lisää sähköä (joka valitettavasti usein on hiililauhdevoimaa).
Espanja ei näillä näkymin saavuta edes 20% uusiutuvien tavoitetta vuoteen 2020 mennessä, vaikka sitä hehkutatkin. Suomessa ollaan jo nyt sen yläpuolella.
Huolestuttavaa on halituksen politiikka, joka on käytännössä lisännyt kivihiilen käyttöä. Viime vuonna kulutus laski, mutta hiilidioksidipäästöt kasvoivat. Kivihiilelle ei kuulemma ministeriön mukaan voida laittaa lisää haittaveroja, koska silloin CHP.tuotanto muuttuisi kannattamattomaksi suurissa kaupungeissa.