14 vinkkiä ajan säästämiseksi

Run! by steve.garner32, On FlickrIhmiset valittavat usein kiirettä. Harvoin kyse on kuitenkaan siitä, että aikaa ei olisi tarpeeksi.

Kiire kertoo lähinnä siitä, että priorisoinnit eivät ole kunnossa tai asiat hallussa.

Toisaalta kiire-puheessa usein kyse voi olla siitä, että ihminen haluaa luoda kuvan, että on tärkeä. Kukapa meistä ei haluaisi olla merkityksellinen. Ja tietenkin välillä asiat ihan oikeasti kasaantuvat ja kiireen tuntu on todellinen.

Paras tapa vapautua kiireestä on ottaa tilanne haltuun. Jos tilanne on oikein paha, kannattaa istua alas ja odottaa, että kiire menee ohi.

Millä tavalla aikaa voi saada lisää? Itse säästän merkittävästi aikaa sillä, että harrastan liikuntaa, en käytä juhliessa alkoholia, liikun auton sijaan polkupyörällä (tai joukkoliikennettä hyödyntäen) enkä katso televisiota. Näillä toimenpiteillä olen laskenut, että minulla on kuusi tuntia ylimääräistä aikaa jokaista päivää kohden.

Yllä olevat vaativat kuitenkin pitkäjänteistä työtä ja useiden kohdalla merkittäviä elämäntapamuutoksia. Nämä muutokset eivät tapahdu nopeasti.

Mikäli haluat nopeasti lisää aikaa, ohessa 14 yksinkertaista vinkkiä:

1. Lopeta herätyskellon torkkunapin painaminen aamuisin.

2. Suunnittele seuraavan päivän kulku edellisenä iltana. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

3. Kun teet jotain tärkeää, kirjaudu ulos Facebookista, Twitteristä ja sähköpostista.

4. Älä päivitä Facebook-statusta, Twitteriä tai lataa sähköpostia jatkuvasti. Katso sähköposti ja some kerran pari päivässä.

5. Valmistaudu kokoukseen etukäteen. Näin päätökset saadaan tehtyä nopeammin.

6. Kun delegoit tehtäviä, kirjoita varmistus perään. Näin kaikki osapuolet tietävät paremmin, mitä oikeastaan pitikään tehdä ja säästyt turhien tai väärien asioiden teettämiseltä.

7. Siivoa työpöytäsi päivän päätteeksi. Näin voit aloittaa hommat seuraavana aamuna puhtaalta pöydältä.

8. Älä haudo ongelmia ja huolia vaan keskity niiden ratkaisemiseen.

9. Lopeta verkossa roikkuminen myöhään illalla. Näin nukut paremmin eikä aamulla tarvitse painaa torkkunappia.

10. Älä ruoki trolleja, koska sitä he juuri kaipaavat. Ole se osapuoli, joka osaa lopettaa turhan väittelyn.

11. Lopeta turha valittaminen ja näe asioiden myönteiset puolet. Valittaminen osuu vain omaan nilkkaasi ja saa sinut huonolle tuulelle.

12. Älä odota muutosta. Tee muutos itse.

13. Älä vietä aikaa negatiivisten ihmisten kanssa. Hakeudu seuraan, jossa fiilis paranee.

14. Älä tee asioita, joita inhoat. Elämä on liian lyhyt turhien juttujen tekemiseen.

Miten itse olet ottanut mahdollisen kiireen haltuun?

Lisää vinkkejä esimerkiksi täällä:
– 30 Things You Need To Stop Wasting Time On
– 6 Simple Habits That Can Save You Hours

5 kommenttia artikkeliin ”14 vinkkiä ajan säästämiseksi”

  1. Liikunta, tekemisten suunnittelu etukäteen, trollien katkaiseminen ja television jättäminen pois ovat hyviä. Mutta käytännössä: kuinka estää huolien pyöriminen mielessä. Joskus on hankala tilanne päällä vaikkapa ihmissuhteissa, ja on hyvin vaikea sulkea sellaista pois. Käytän itse mielikuvaharjoituksia, jossa pakkaan mietityttävän asian pakettiin ja päätän, milloin paketti avataan. Mutta aina paketti ei silti pysy kiinni.

    Viimeiseen kohtaan kommentoisin vastaväitteeksi jonkun muinaisen filosofin kannan, että ”aidosti hyviä tekoja ovat vain ne, jotka tehdään velvollisuudesta”. Ei minustakaan ole aina kivaa vaikkapa vääntää ilmastoasioista änkyröiden kanssa päätöksentekopöydässä, mutta se on asia, joka on vain tehtävä. Vai millaista inhokkitekemistä ajattelit? Ja viinilasillisen juo juhlissa kyllä ihan samassa ajassa kuin lasin vettäkin, aikaa säästävä voi mainiosti sallia sen itselleen. 🙂

    • Kiitos hyvistä kommenteista Piia! Tuo viimeinen kohta (”Älä tee asioita, joita inhoat. Elämä on liian lyhyt turhien juttujen tekemiseen.”) oli kyllä huonosti muotoiltu. Parempi olisi ollut: Älä tee asioita, joita et koe mielekkääksi. Elämä on liian lyhyt turhien juttujen tekemiseen. Itse siis ajattelin, että inhokki tekeminen on sellaista, jolla ei näe olevan juurikaan merkitystä tai tarkoitusta eli kyllä mun maailmassa ilmastoasioista vääntäminen on ilman muuta mielekästä ja tärkeää tekemistä, johon elämänsä tunteja kannattaa käyttää vähän enemmänkin 🙂

      Ja lasillinen alkoholia ei varmasti tunnu missään, mutta vähän enemmän kun sitä nauttii, niin kyllä suorituskyky laskee ja pahimmillaan joutuu käyttämään aika paljon aikaa palautumiseen (esim. seuraavan päivän krapula). Esimerkiksi Firstbeatin tekemien tutkimusten valossa viikon kuormittavin päivä ihmisille on usein lauantai. Lisäksi heinäkuussa jo valmiiksi huonokuntoisten ihmisten palautumiskyky romahtaa entisestään siinä missä hyväkuntoiset selviävät ilman merkittävää notkahdusta. Tämä johtuu tietysti siitä, että perjantaina tai kesälomilla vedetään kännit. Ks. täällä: https://leo.hardihood.fi/2012/06/think-jugaad-nosta-itsesi-uudelle-energiatasolle/

  2. Ja toisaalta spontaanius ja suunnittelemattomuus saattaa tuoda paljon hyvää elämään. Toki itsekin suunnittelen asioita etukäteen ja vähennän esim. aamun kiirettä, mutta kyllä se ylimääräinen vartin torkku jonakin aamuna olla oikein paikallaan ja joskus voi tehdä hyvääkin lähteä puolijuoksua töihin. Töissäkin kannattaa päivää suunnitella etukäteen, mutta joskus parhaat ideat tuleekin kiireessä.
    Minusta lomalla/vapaalla on joskus ihanaa aamulla lähteä vain ulos ja katsoa mitä päivä tuo tullessaan ja samaa yllätyksellisyyttä otan myös arkeen mukaan, tosin pienemmässä mittakaavassa. Samaa haluan opettaa lapselleni ja sitä, että hän on arvokas itsessään eikä vain tekojen kautta. Listojen teko, etukäteen suunnittelu ja tekemisen korostaminen menee toisilla yli eivätkä he osaa vain olla.

    Elämä ei ole joko-tai ja joskus kannattaa elämän antaa viedä ja katsoa mitä tulee vastaan. Se auttaa myös hyväksymään tilanteet, joissa itse ei voikaan vaikuttaa mihinkään ja joita ei voi suunnitella etukäteen (esim. oma/läheisen sairastuminen).

  3. Atomilla ihana kommentti. <3 Tuossa Leon listassa esiintyy nähdäkseni vaihtoehtoisia strategioita… hyväksyminen & sopeutuminen (11), välttely & kieltäytyminen (10, 13, 14), toiminta & muuttaminen (8, 12). Ainakin minulle tuottaa usein päänvaivaa näiden välillä häilyminen.

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa