Ajassa: Miksi ja mitä varten minun pitäisi vaurastua?

Lueskelin Nordean avainasiakkaille suunnattua Ajassa-lehteä (1/2012). Lehden teema oli perheen raha-asiat. Kolme avainasiakasta kertoi, kuinka he hoitavat raha-asiansa.

Lehdessä Tommi Virtarinne kertoo oman perheen rahankulutuksesta esimerkiksi seuraavaa:

”Rahaa menee ennen muuta perusjuttuihin: kaupassakäyntiin, puhelin-, internet- ja autokuluihin, mutta myös kodin viihde-elektroniikkaan. […] Lisäksi minulla on rahastosijoitus sekä määräaikainen ja eläkesäästötili.”

Hassua miten erilaisessa todellisuudessa sitä voikaan elää. Omalla kohdallani rahaa menee toki ruokaan (kaupassakäyntiin), mutta puhelin on työn puolesta, internet-yhteys tulee taloyhtiön kautta ja autoa tai viihde-elektroniikkaa emme tarvitse. Eläkesäästäminen tapahtuu lahjoittamalla rahaa ympäristöjärjestöille: Ryhdy eettiseksi eläkesäästäjäksi – nautit elämästäsi enemmän!

Vastaavasti Asikaisen perheessä yhdeksänvuotias Risto opettelee järkevän rahankäytön alkeita. ”Hän on ilmoittanut vanhemmilleen, että hänen säästötilinsä tuotto menee kymmenen vuoden päästä ajokortin, ja ehkä myös auton, hankintaan. Suunnitelma on meidän mielestämme oikein viisas, äiti-Susanna kommentoi.”

Omasta mielestäni ajokortin tai auton hankinta ei ole viisas sijoitus. Pikemminkin kannattaisi pohtia sitä, tarvitseeko ajokorttia tai autoa lainkaan.

Lehdessä annetaan myös vinkkejä perheen arkitalouden hoitoon: ”Jos sinulla on jo varallisuutta, kysy pankista, mikä osa siitä voitaisiin sijoittaa pidemmäksi aikaa. Vain pidemmällä aikavälillä on mahdollista tavoitella korkeaa tuottoa, mutta silloin myös riskit ovat korkeampia. Tämä on kuitenkin ainoa mahdollisuus vaurastua.”

Yhtä asiaa en vain ymmärrä. Miksi ihmeessä ja mitä varten minun pitäisi vaurastua? Mielestäni nykyinen elintasoni on jo aivan riittävä? Voisin myös kuvitella, että Nordean avainasiakkaat ovat vähintäänkin kohtalaisessa taloudellisessa tilanteessa.

Ihmisten hyvinvoinnista tunnetusti vain pieni osa on riippuvaista taloudellisesta vauraudesta. Mieluimmin panostan siihen, että voin tehdä mielekkäitä asioita juuri nyt, kartuttaa rahan sijaan osaamistani sekä pitää huolta omasta jaksamisesta, terveydestä ja ihmissuhteista.

Kannattaa lukea myös nämä:
Onnellisuutta etsimässä
Tarina kalastajasta ja liikemiehestä
Ryhdy eettiseksi eläkesäästäjäksi – nautit elämästäsi enemmän!

5 kommenttia artikkeliin ”Ajassa: Miksi ja mitä varten minun pitäisi vaurastua?”

  1. Sinun pitää vaurastua samasta syystä kuin meidän kaikkien muidenkin: turvataksesi jälkeläisillesi abstraktien maailmaasyleilevien asioiden (nekin ovat varmasti tärkeitä) lisäksi helponman elämän kuin itselläsi oli. Valitettavasti maailma on sellainen paikka, jossa ihmissuhteiden ja yhteisöllisyyden lisäksi tarvitaan vaihdon välinettä, joka tällä hetkellä on raha ja minä ainakin haluan, että jälkeläisteni ei tarvitse kärsiä sen puutteesta. En nimittäin halua karaista lapsiani tekemällä heidän elämästään tarpeettoman hankalaa vain ideologian vuoksi.

  2. Sijoittaa voi vastuullisesti ja vastuuttomasti. Nopean rikastumisen toivossa voi sijoittaa hitaasti uppoavaan laivaan ja kerätä voitot ennen kuin laiva on pohjassa. Ympäristösäästämisellä voi vaikuttaa mahdollisesti myrskytilanteeseen ja pitää laivat pinnalla. En ymmärrä edellisen kommentoijan negatiivista asennetta siihen, että joku sijoittaa rahansa siten, että niistä on hyötyä muillekin. Maailma on ennen kaikkea sellainen paikka kuin minkä me siitä teemme.

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa