Äänikirjat yleistyvät – haittaako tämä lukutaidon kehittymistä?

Katsomme lasten kanssa viikoittain lasten uutiset.

Lasten uutisissa viitattiin hiljattain Suomi lukee -tutkimukseen, jonka mukaan suomalaisten lukuinto on lisääntynyt koronapandemian aikana. Erityisesti koronakriisi on lisännyt 20-29-vuotiaiden lukemista.

Tämä on hyvä juttu. On vaikea olla harmissaan, mikäli ihmiset viettävät enemmän aikaa kirjojen parissa kuin esimerkiksi ostoskeskuksissa tai lomamatkoilla.

Suomi lukee 2021 -tutkimus (julkaistu 27.5.2021)

Tutkimus tehdään parin vuoden välein. Kaikkein merkittävin muutos liittyy äänikirjojen valtavirtaistumiseen. Kaksi vuotta sitten äänikirjapalveluista maksoi kuusi prosenttia suomalaisista. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan jo 17 prosenttia vastanneista.

Viimeisen neljän viikon aikana äänikirjaa oli kuunnellut 20 % vastaajista ja sähköistä kirjaa lukenut 24 % vastaajista. Samaan aikaan vuonna 2020 suomalaiset ostivat vajaa 15 miljoonaa painettua kirjaa. Tämä oli kolme miljoonaa kirjaa vähemmän kuin aikaisemmassa tutkimuksessa. Sähkökirjoja käyttävät eniten ne, jotka ostavat eniten myös painettuja kirjoja.

Toisessa kyselyssä lasten- ja nuortenkirjoja kuunneltiin äänikirjoina kahdessa perheessä kolmesta. Vastaavasti e-kirjat olivat käytössä puolella vastaajista.

Äänikirja voittaa paperikirjan usein tilannesidonnaisista syistä. Paperikirjaa on vaikea lukea esimerkiksi kävellessä, juostessa tai pyöräillessä. Tämä on itsellänikin merkittävin syy äänikirjojen kuunteluun.

Monet valitsevat sähkökirjan tietysti myös siitä syystä, että se on niin paljon halvempi painettuun kirjaan verrattuna. Olkoonkin, että kirjastokortti ei maksa mitään. E- ja äänikirjat aiheuttavat kuitenkin omat haasteensa kirjailijoiden tulonmuodostukselle. Äänikirjoista kun ei paljon tekijäpalkkioita tilille virtaa.

Äänikirjat ovat mullistaneet kirjojen kulutusmallit myös meidän perheessä viime vuosien aikana. Itse olen kuunnellut äänikirjoja vuodesta 2017 lähtien. Aiemmin luin 10-50 kirjaa vuodessa. Äänikirjojen myötä esimerkiksi viime vuonna luin tai kuuntelin yhteensä 375 kirjaa. Tänä vuonna luettuja tai kuunneltuja kirjoja on kertynyt marraskuun loppuun mennessä jo reilusti yli 300 kirjan verran.

Myös puoliso ja lapset ovat löytäneet äänikirjat. Erityisesti itseäni pohdituttaa lasten äänikirjojen kuuntelu. Säilyykö kiinnostus enää lukemiseen, kun kirjat voi kuunnella äänikirjana? Hajoaako keskittyminen, kun lapsi kuuntelee äänikirjoja kaiken muun tekemisen ohella? Miten äänikirjat vaikuttavat oppimiseen ja aivojen kehitykseen?

Joissain yhteydessä on oltu huolissaan myös siitä, että lukutaito eriytyy ja äänikirjat vain vahvistavat tätä kehitystä. Itse mietin kuitenkin sitä, että voivatko äänikirjat heikentää lasten lukutaitoa. Toisaalta samoja pohdintoja on ollut varmasti läpi maailman sivun, kun lapset ovat alkaneet katsoa televisiota ja sittemmin ohjelmia netistä. Ohessa hyvää pohdinta aiheesta, mutta valitettavan vähän vastauksia.

Perinteisten paperikirjojen tai e-kirjojen etuhan on se, että niihin pitää keskittyä kunnolla siinä missä äänikirjojen kuuntelun yhteydessä voi touhuta samalla kaikkea muuta.

Itse pyrin äänikirjojen ohella lukemaan joka aamu vähintään 10 sivua perinteistä paperikirjaa. Myös lapsille luetaan perinteisiä kirjoja iltaisin. Tästä huolimatta on vaikeaa motivoida lapsia lukemaan, kun äänikirja on vain niin paljon helpompi.

Yleisesti ottaen äänikirjaa pidetään oppimisen ja lukutaidon näkökulmasta suunnilleen yhtä hyvänä kuin paperikirjaa. Ohessa aiheesta hyvä artikkeli: Are Audiobooks As Good For You As Reading? Here’s What Experts Say

Äänikirjoista olen kirjoitellut aiemmin esimerkiksi oheiset tekstit:

Äänikirjat mullistivat kirjojen kulutukseni – Kesällä luetut/kuunnellut kirjat

100 päivää ja 100 kirjaa

Vuonna 2020 yhteensä 375 kirjaa – ohessa niistä 5×5 suositusta

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Seuraa minua Instagramissa