Ilmastokeskuskustelussa esiintyy usein keskenään ristiriitaista toimintaa ja ajattelua. Millaisiin ilmastoajattelun vääristymiin olet itse törmännyt? Ohessa viisi itselleni tuttua ja usein havaittua harhaa.
Ilmastoajattelun vääristymät tässä ovat kognitiivinen dissonanssi, suhteellisuuden tajun kadotus, ilmastoanoreksia, aikavääristymä ja vastuun pakoilu.
Alla lyhyesti näistä kaikista muutama esimerkki.
1.Kognitiivinen dissonassi. Kyse on epämiellyttävästä jännitteestä, joka tulee kahdesta keskenään ristiriitaisesta ajatuksesta samaan aikaan. Tiedät hyvin, että lentäminen on ilmaston kannalta kaikkein haitallisin liikkumismuoto, mutta niin vain olet taas ostamassa perheellesi lomalentoja tai lähdössä työmatkalle. Tiedät, että pienellä vaivalla pääsisit kyllä julkisilla kulkuneuvoilla mökille, mutta kun se oma auto tai vuokra-auto tuntuu vain niin tutulta ja helpolta. Tiedät, että lounaaksi syömäsi liha ei tee hyvää ilmastolle, eläimille eikä terveydelle, mutta siinä sitä kuitenkin lautasellasi taas on.
2. Suhteellisuuden tajun kadotus. Kyse on siitä, ettei pysty asettamaan asioita järkevään suhteeseen keskenään. Paheksut kertakäyttöastioita lentokoneessasi tai muovipakkausta syödessäsi kinkkusämpylää. Muistat kyllä napata laturin pois pistorasiasta, mutta et ole huomannut tilata kotiisi ekosähköä ja autoilet fossiilisilla polttoaineilla mökille. Valtät ruokakaupassa muovikassia, mutta kangaskassisi sisällä on juustoa ja naudanlihaa.
3. Ilmastoanoreksia. Tunnet suhteettoman pahaa oloa pienestäkin ympäristökuormasta. Ahdistut kun lapsesi mehussa on muovinen pilli ja rankaiset siitä itseäsi. Elät vuoden ilman muovia ja koko vuoden aikana tuottamasi jätteet mahtuvat kauramaitotölkkiin. Et suostu käyttämään yksittäispakattuja teepusseja, käyt kylmissä suihkuissa ja talutat pyörää lumipyryssä 30 cm kinoksessa auraamattomalla tiellä, kun et suostu kulkemaan millään muulla kulkuvälineellä työpaikallesi.
4. Aikavääristymä. Tunnet kiitollisuutta siitä, miten ympäristötietoisia tämän päivän lapset ja nuoret ovat ja painotat, miten tärkeää on kiinnittää huomiota lasten luontoharrastukseen ja ympäristökasvatukseen. Et kuitenkaan muista, että nykymenolla hiilibudjetti riittää alle 10 vuodeksi ja nyt 5- ja 7-vuotiaat lapsesi ovat 10 vuoden päästä 15- ja 17-vuotiaita eivätkä ole edelleenkään vastuussa sen yhteiskunnallisen muutoksen tekemisestä, joka ilmastokriisin edessä tarvitaan.
5. Vastuunpakoilu. Pohdit, että Suomi on niin pieni maa ja vastuu on aina jossain muualla. Muistutat, että Suomen päästöillä ei ole merkitystä, kun Kiina ja Yhdysvallat ovat suurimpia saastuttajia pohtimatta sitä, mitä järkeä on verrata 1,4 miljardin asukkaan Kiinaan ja 5,5 miljoonaan asukkaan Suomen päästöjä keskenään. Muistutat, että vastuu ilmastotoimista on poliittisilla päättäjille. Poliittisena päättäjänä taas esität, että markkinat ja yritykset eli markkinavoimat hoitavat homman. Yrityksen edustajana vastaavasti toteat, että yritykset vain tekevät sitä, mitä ihmiset ostavat. Unohdat, että vastuu on kaikille ja meidän jokaisen on toimittava oman vaikutusvaltamme puitteissa.
Löysitkö näistä itsesi tai ystäväsi? Mihin muihin ilmastoajattelun vääristymiin olet törmännyt?
Hei,
Hyviä pointteja. Kyllä noihin kaikkiin ”argumentteihin” on tullut törmättyä jo pitkään aiheesta keskustellessa, valitettavasti osaan noista myös omassa ajattelussa. Ja siinähän se juju onkin, että niin kauan kuin oma ajatusmaailma sotii ”epämiellyttävää totuutta” Al Goren sanoin vastaan, ovat käytännön toimetkin sitä vaikeampia.
Itse olen pyrkinyt järjestämään kulutustottumukseni ja elämäntapani niin, että ne kuormittavat mahdollisimman vähän planeetan luontoa. Täydellisyyteen en olen päässyt. En oikein tiedä mitä sellainen olisikaan, enkä koe että siihen välttämättä on realistista edes kenenkään päästä. Avain on oman kulutustason merkittävä laskeminen eli luonnon ja ympäristön huomioonottaminen isoissa valinnoissa, kuten ekosähkö, autottomuus ja lentämisen lopettaminen/raju vähentäminen eli uusien ekologisempien ja eettisempien vaihtoehtojen hyödyntäminen. Matkustaa voi edelleen ulkomaille maata pitkinkin, vaikka lautalla ja junalla. Itselle yritys vaihtaa ruokavalio pelkästään kasvispainoitteiseksi on ollut vaikeinta, joten ymmärrän että valinnat eivät aina helppoja. Jos tarjonta olisi paljon suppeampaa, se ehkä tukisi valinnankin helppoutta ostokäyttäytymisessä. Yltäkylläisyys kun ei ollutkaan luksusta vaan kaikkea muuta, itse asiassa lähinnä pelkkä painajainen.
Mitä tulee länsimaisen ihmisen vastuuseen, se on tässä asiassa mielestäni hyvin suuri. Sen kun ymmärtää, niin valinnat ja luopuminen 1900-luvun lopun kulutusjuhlasta on jo itsessään juhla. Sillä tämä planeettamme on ihmiselle se paras luksus. Sitä,, eikä elämää voi millään rahalla eikä edes kompensaatiolla ostaa. On hienoa, jos elämäntarkoitus löytyy planeetan ja ympäristön suojelusta, sehän kun on sanalla sanoen kaikki mitä eläimillä elämässään on – siis ihmiselläkin.
Lämpöistä päivänjatkoa! 🙂
Hyviä huomioita! Kiitos kommentoinnista!
Leolle ensin,
Ei ole suinkaan vastuun pakoilua todeta, että suuri vastuu ilmastotoimista on poliittisilla päättäjillä, Nyt etenkin Euroopan Unionin tuleva ilmastopolitiikka tulee pääasiallisesti määräämään koko Euroopan ilmastopolitiikan suunnasta ja sen käytännön toteutuksesta tulevina vuosina. Nyt Suomen ohella Vihreiden poliitikoilla on sielläkin entistä suurempi vaikutusvalta.
Poliittisilla päättäjillä on siis suuri vastuu yhteiskunnassa, jossa toteutettu politiikka määrittelee ja säätää kaiken yhteiskunnallisen toiminnan perustan, kaupallisten markkinoiden toiminta mukaanlukien. Toisaalta, kukapa vastustaisi sitä, että jokainen ihminen omalta osaltaan yrittää toimia ilmastoystävällisesti ? Tietenkin vastuun kantaminen kuuluu kaikille , mutta syyttelyn sijastsa on muistettava, että meillä kaikilla ei ole suinkaan samankokoista vastuuosuutta ilmaston lämpenemisprosessin kehittymisessä ja sen vastustamisessa. Tämä on otettava huomioon sosiaalisin perustein toteuttettavassa ilmastopolitiikassa
Poliitikoilla on vastuu myöskin ihmisten valistamisesta ja kannustamisesta toimimaan ilmaston liiallisen lämpenemisen hillitsemiseksi. Ja tässä valistamisessa heidän on opittava käyttämään kaikkien kansanosien ymmärtämää kansantajuista kieltä, eikä teknokraattista ja käsittämätöntä ulkomaankielistä sanahelinää !
Pienelle Ihmiselle sitten,
ihan asiallinen on tuo kommenttisi. Meidän kasvimaa on sitten puolestaan jo luonnonmukaisesti tuottava , kunhan lämpöä ja sateita riittää sopivasti !
Kaupunkimaisemista annetut syyttelyt ja ” hyvät neuvot ” voi ihan hyvin unohtaa maalla toimittaessa tarpeen vaatimalla kohtuudella ja neuvokkuudella!
Hei vaan E. Stranius-Herrewyn,
Kiitos vastauksesta, kiva kun pidit kommentiani asiallisena, pyrin asiallisuuteen! Mitään neuvojahan en itse kasvimaan suhteen aikamoisena poropeukalona ole antamassa kellekään, että toivottavasti et käsittänyt asiaa niin.. Minulla on nämä parvekeviljelmät edelleen työn alla. On paahteinen lasitettu parveke ja lämpötila on kuin saunassa..Kukat eivät meinaa kestää ollenkaan kovaa paahdetta vain viherkasvit kunhan muistaa laittaa niitä välillä varjoon.
Hyviä viljelykesää itse kullekin.
Hyvä Pieni ihminen,
en minä tosiaankaan Sinua moittinut neuvoista! Tuntuu vain usein siltä yleisesti, että kaupunkilaiset antavat monesti maalaisille teoreettisia neuvoja milloin missäkin luonnonsuojelua ja ilmastoasioita koskevissa kysymyksissä, ja tämä usein maaseudun syvällistä elämää tuntemattomien taholta. Maalla usein tehdään asioita toisella tavalla kuin monet kaupunkilaiset kuvittelevat niitä voitavan tehdä. Olosuhteiden pakosta maalla joudutaan automaattisesti olemaan neuvokkaita ja keksimään sopivia tapoja ja keinoja viljelyn onnistumiseksi ja hyvän tuloksen saamiseksi käyttämättä kemiallisia aineita.
On tosi hienoa, että voit kasvattaa parvekkeellasi kasveja, vaikka liika kuumuus vaivaakin kesällä lasin alla. Varsinainen ” viljeleminen ” ei tietenkään ole mahdollista niin ahtaassa tilassa, mutta monet hyötykasvit antavat ” satoa ” parvekkeellakin. Ehkä sinun kannattaisi kokeilla kukkien sijaan vaikka cocktail -tai minitomaatteja ja yrtttejä syvissä purkeissa. Samoin jotkut köynnösmansikat ( kuten Mount Everest ) tai ”roikkuvat ” mansikkalajikkeet voivat antaa satoa parvekkeellakin. Nämä kasvit kestävät paremmin melko kuumissakin oloissa kunhan niitä muistaa lannoittaa ja kastella tarpeeksi ja tuulettaa suljettua parveketta. Suljetusta parvekkeesta on se hyöty toisaalta, että kaupungin saasteet ulottuvat sinne vähemmän kuin avokasvimaalle.
Tuloksekasta ja maukasta viljelykesää !
Korjasin illalla vuoristopinaattia ( Bon Henry-lajike )melkoisen kimpun. Se kasvaa meillä vuoristossa villinäkin.Siitä saa kesän aikana usean sadon, jonka käytän tuoreena tavallisen pinaatin tavoin tai pakastan osan talvea varten.Se on maultaan miedompi kuin muut pinaattilajikkeet, mutta ravintoarvoltaan niitä parempikin kunhan se saa kasvaa luonnonmukaisesti. Nyt sato oli ihan puhdas hyönteisten tuhoista , vaikka en ole käyttänyt mitään kasvinsuojelumyrkkyjä ! Vieressä vain kasvatan hyönteisiä houkuttelevia kukkia, niin ötökät unohtavat pinaatit ja muut ruuaksi tarkoitetut kasvit.
Samalla kun valmistin pinaattia pakastettavaksi kuuntelin radiosta ohjelmaa ” Miten päästä eroon plastiikista kotona ja työpaikalla ? ” Olipa melkoisen hankala kysymys. Siinäpä oli minulla päänvaivaa, että miten pakastaisin pinaatin käyttämättä plastiikkisia rasioita tai pusseja ! Yksi konsteista on pakastaa lasipurkeissa, jotka kestävät jäätymisen. Tosin tämä vaatii hieman enemmän tilaa pakastimessa kuin plastiikkiin pakkaaminen. On muitakin keinoja plastiikin poissulkevia tapoja pakastaa. Kuka tietää kertoa niistä ? No, tietysti pakastaminen vie sitä sähköä, jonka kulutusta pitäisi vâhetää. Onpas konstikasta päästä ” täydellisyyteen ” tâssä asiass, ja tuskin pääsenkään. Enkä kuitenkaan voi palata takaisin aikaan, jolloin vanhempani jääkaapin puuttuessa säilyttivät ruokaa kovalla pakkasella lumihankeen haudatussa tynnyrissä…Tuo ilmastonmuutos lämpimämpään suuntaan kun alkaa jo vaivata meillä vuoristossakin.
Ja samalla Leolle kommentti tuohon kohtaan 2 eli suhteellisuuden tajun kadotus:
Suhteellisuuden tajua ei pidä kadottaa tässäkään asiassa : pienituloinen , köyhä ihminen tuntee helposti syyllisyyttä moittivasta puheesta. Köyhä ihminen ei voi miettiä paljonkaan ostostensa ilmasto-ja ympäristövaikutuksia, vaan hänen on tehtävä pakkovalintoja ekologisten vaihtoehtojen sijaan. Kun rahaa on vähän, niin joutuu elämään epäterveellisesti, luontoa saastuttavasti ja ajattelematta syvemmin ilmastovaikutuksia. Tämä koskee asumistakin.
Siksi onkin tärkeää, että uusi hallitus ryhtyy nyt ripeästi vastustamaan köyhyyttä ja luomaan sen ohella perustan sosiaaliperusteiselle ilmastopolitiikalle.
Leolle vielä,
kohta 5:
Poliitikkojen kyynisyyden korostaminen tässä yhteidessä ei ole kovin suotavaa, koska huonon kuvan antaminen heistä yleisesti on edustukselliselle demokratialle vaarallista.
Myönteisestä vakaumuksestaan huolimatta poliitikot törmäävät näissä ympäristö-ja ilmastokysymyksissäkin useimmiten yksityisten , ensisijaisesti taloudellisten intressien voimaan. Toisin sanoen lobbyjen suureen vaikutusvaltaan. Tästä olkoon hyvänä esimerkkinä se, miten on käynyt turkistarhauksen ja eläinsuojelun osalta mm.Vihreille hallitukseen menon yhteydessä ! Vihreiden hyväksymässä hallitusohjelmassa ei mainita ympäristöhaittoja ja eläinten suurta kärsimystä tuottavan turkistarhauksen lopettamista, eikä muutenkaan tarkenneta tuotantoeläinten hyvinvoinnin konkreettista parantamista. Suomi ei siis ole vieläkään sivistysvaltio tältä osin !
Poliitikot eivät voi yksin voittaa kamppailua ilmaston lämpenemistä vastaan. Heillä on oltava apunaan kansalaisten tuki ideoiden eteenpäinviemiseksi. Poliitikot tarvitsevat siis tuekseen väestön mielipiteen,eli tiedostetun ekologisen ideologisen ajattelun kehittymistä saattamaan heidän toimintaansa tuloksellisemmaksi.
Hei E. Stranius-Herrewyn,
Kiitos maukkaista neuvoista ja vinkeistä eri lajikkeiden suhteen. Otan tuosta kopin ja kokeilen tomaattia ja ehkä mansikkaakin. Tämä on sellainen ikuisuusprojekti ollut ja varmaan erittäin tyypillistä näin ”city-vihreänä” olla huolissaan maapallon tilasta ja samalla taistella kykyjensä äärirajoilla pitääkseen ruukkubasilikan hengissä. Kaikilla on lahjakkuutensa ja itselläni on vielä paljon vielä opittavaa kasvien hoidosta – olen asiassa ihan vihreä.
Sinulla sen sijaan tuntuu osaamista olevan lajista runsaasti. ja arvostan kyllä paljon sitä osaamista ja neuvokkuutta mitä viljelyyn tarvitaan, erityisesti juuri ilman kemiallisia aineita.
Mitä tulee pakastamiseen – hyviä pointteja sinulla tuosta muovittomasta sellaisesta – ehkä on aika ottaa neuvokkuus ja luovuus tässäkin käyttöön ja elvyttää vähemmän sähköä vieviä säilömisitapojakin kuten kuivattaminen, hilloaminen, kenties fermentoiminen ja vaikka mitä. Tuttujahan ne ovatkin monelle mutta monella vähemmän käytettyjä. Ilmastonmuutoksen myötä monet asiat tulevat muuttumaan jo lähitulevaisuudessa. Mutta kun on tahtoa asiaan, on myös keinoja luoda ja rakentaa monella tavalla uudenlainen yhteiskunta nopeallakin aikavälillä. Tai ehkä ennemminkin palata johonkin aiempaan aikaan, jolloin oli vielä joku kohtuus asioissa.
Hyvä Pieni ihminen,
Tärkeätä on se, että olet ryhtynyt miettimään miten voisit tehdä toisin ollaksesi ympäristö-ja ilmastoystävällisempi ! Mietit asioita ihan järkevästi kyseenalaistamalla samalla elämäntapamme. Kiihtyvä ilmastonmuutos pakottaa varmasti kuluttamisen yltäkylläisyyteen ja elämisen helppouteen tottuneet ihmiset muuttamaan merkittävästi elintapojaan. Joissakin asioissa ei olisi pahitteeksi mennä takapakkia…rakentamalla uudenlainen tulevaisuuden yhteiskunta. Se ei ole pelkkää menneisyyden nostalgiaa, vaan ihan monessa suhteessa mahdollista nykyajan ajattelua.
Kaupunkilainenkin voi sentään unelmoida ja toteuttaa unelmansa, vaikka maaseudulla näiden viljely-ja säilöntäasioiden ratkaiseminen onkin ehkä helpompaa kuin kaupungissa. Vaikka et parvekkeellasi voikaan toteuttaa kaikkia unelmiasi, niin suosittelen Sinulle lukemiseksi jotain permakulttuurista kertovaa teosta.Tällaisesta lukemisesta tulee hyvä mieli ,ja se saattaa innostaa tekemään sellaisia asioita, joita ei uskoisi voitavan tehdä. Saisit varmaan permakulttuurista kertovista kirjoista vinkkejäkin. Ja jos joidenkin hyötykasvien viljely onnistuu parvekkeella ja näet sen ” kasvun ihmeen” , niin siitä ei voi tulla kuin hyvä mieli.
Yhtäältä, olen paikallisen Ranskan hallituksen alaisen Tulivuorten Alueellisen Luonnonpuiston territoriaalisen aloitekomitean ( CIT ) jäsen. Luonnonpuiston ammattilaisilta saa hyviä neuvoja ympäristönsuojelussa ja viljelynkin toteuttamisessa luontoa haittaamatta. Puisto järjestää kursseja ja käy kouluissa opettamassa luonnonsuojelua lapsille. Toisaalta, minulla on ollut onni syntyä maalla, jossa olen olosuhteiden pakosta harrastanut varsinkin perunoiden ja erilaisten vihannesten ja marjojen viljelyä ihan pienestä pitäen vanhempieni kanssa. Kävin maatalouskerholaisten kanssa muutamia kasvimaan hoitokurssejakin jo lapsena. Sienet ja metsämarjat kerättiin talteen talveksi. Opin arvostamaan itsetuotettua ravintoa. Silloin ei käytetty mitään muuta lannoitettakaan kuin lantaa. Viljely oli melko lailla luonnonmukaista, kun perheellä ei ollut varaa edes ostaa kalliita silloisia nk. ” Y ”-lannoitteita eikä hyönteismyrkkyjä , joita jotkut silloin käyttivät. Vanhempani keksivät monenlaisia keinoja viljelyn onnistumiseksi, sillä perheen elannon saamiseksi se oli välttämätöntä. Lannan käytöstä voidaan tosin olla monta mieltä nykyään. Olen käyttänyt nyt jo pitkään vain luomulannoitteita ja niitäkin suhteellisesti tarpeen mukaan. Ullakolta kerään kukkasten lannoitteeksi siellä elävien lepakkojen ” naperot”. Suurin piirtein kaikki tulee siis meillä käyttöön, mitään ei haaskata. Osa vähistä jätteistä ja menee tietysti kompostiin, jonka tuotetta käytän lannoitteena.
Ajattelinkin ottaa käyttöön muitakin säilömistapoja kuin sähköä kuluttava pakastaminen. Monessa asiassa onkin kyllä hyvä ” muistella menneitä” ja ottaa uudestaan käyttöön entisajan hyviä menetelmiä. Kuten esimerkiksi kellarissa säilyttäminen. Maakellaria en ole sentään vielä kaivanut perunoiden, porkkanoiden ja omenien säilyttämiseksi kun ne säilyvät talon alla olevassa kallioon koverretussa kellarissa.Teen vihanneksista, marjoista ja hedelmistä säilykkeitä, jotka nekin säilyvät kellarissa. Keräämäni korvasienet olen kuivattanut, samoin yrtit. Kuivasin nytkin pinaatista osan. Kuivattuja lehtivihanneksia ja erittäin ravintorikasta nokkosta tai suolaheinää voi ripotella vaikka keittoihin mausteeksi ja ravintolisäksi.Nokkosuutetta käytän lannoitteena ja joidenkin hyönteisten karkoittamiseen. yritän aina löytää luonnollisen tavan estää ravintokasvien ja hedelmäpuiden. sairauksia.
Työtähän se vaatii ja pitkäjänteisyyttä sekä suurta peräänantamattomuutta. Suurimman osan vuodesta vietänkin enemmän aikaa ulkosalla kuin sisällä.Tähän ei kaikilla valitettavasti ole mahdollisuutta. Mutta jokaisen vähäinenkin yritys muuttaa elämäntapoja on vaikuttava pisara siinä valtameressä, joka lopulta koostuu miljoonista ja miljardeista pisaroista !
Leolle lopuksi tuosta poliitikkojen kyynisyydestä kohtaan 5 lisäys
Tällainen poliitikkojen välinpitämättömältä näyttävä asenne on selvää kulttuurikorruptiota, joka ei tuota suoranaisesti rahaa, vaan levittää haitallista käsitystä, jonka mukaan yhden tai toisen yksityisen intressin palveleminen on hyödyksi yleiselle edulle.
Hyvä E. Stranius . Herrewyn,
Kiitos kommentistasi
Kyllähän se niin taitaa olla että ennen vanhaan elettiin ekologisemmin, kohtuullisemmin ja siten kenties onnellisemminkin. On hienoa, että ajankuvat ja -tarinat siitä ajasta siirtyvät eteenpäin nykyisille sukupolville, ihan täällä kommenttiosioissakin. Kuten kirjoititkin hienosti, luonnonsuojelu on varmasti pitkäjänteistä työtä, mutta uskon, että kun yhdistetään pitkäjänteinen työ ja ympäristönsuojelu on löydetty jotain todella arvokasta. Kiitos jokaiselle, joka sydämestään tekee työtä sen eteen. Minusta meidän tehtävämme on toki kehittyä ihmiskuntana mutta luonnon ehdoilla ja luontoa palvellen. Eläinkunnassa ihminen on olevinaan suurin, mutta luonnon rinnalla ihminen on vain.. noh, pieni ihminen.
Lämpöistä kesäkuun jatkoa Sinulle 🙂
Tietysti kaikkien suomalaisten tulee osallistua ilmastotalkoisiin omalla yksittäisellä osuudellaan , mutta koska ilmakehä lämpenee kaikkialla maapallolla, niin todellisiin vaikuttaviin muutoksiin päästään vasta kaikkien valtioiden tehostetulla yhteistyöllä.
Oikein mukavaa tulevaa Juhannusta ja siitä eteenpäinkin sopivasti lämpöisen sään vallitessa !
.
Tämän blogikirjoituksen perimmäinen sanoma on se, että kuten viljelyssä, niin ilmastonmuutoksen vastustamisessakin on helpointa vastustaa sitä tuhoa mikä on voitu välttää ennaltaehkäisevällä toiminnalla.
Hei E.Stranius-Herrewyn,
Hyvä pointti, ja kysymys kuuluukin:
”Mitä jää jäljelle vaikkapa suomalaisesta tai ranskalaisesta yhteiskunnasta nykymuodossaan, jos vastustetaan sitä, mikä on voitu välttää ennaltaehkäisevällä toiminnalla?”
Itselläni lyö tämän kysymyksen äärellä hieman tyhjää.
Hei E. Stranius-Herrewyn,
Tuo ajatuksesi, tai ainakin lauseesi edellä, on sen verran kompleksinen ja syvällinenkin itselleni, että vähän sekosin sanoissani. Tarkoitin siis kysyä siihen, että ”mitä jää jäljelle, jos vastustetaan sitä tuhoa, mikä on on voitu välttää ennaltaehkäisevällä toiminnalla?” Ja tosiaan vielä ”helposti”?
Avaisitko ajatustasi lisää asian ymmärtämiseksi.
Kiitos 🙂
hei Pieni Ihminen !
Tämä miete on tosiaankin niin ranskalaisittain ajateltu filosofinen kysymys.. Meillä kun kaikista helposti ratkaistavissa olevista asioista on tapana tehdä usein kiertoteiden kautta hyvin monimutkaisia. Mitenkähän tuon sanoisi toisin, jotta tulisi paremmin ymmärretyksi ?
Tarkoitan, että kun esimerkiksi viljelyssä on ennaltaehkäisevästi käytetty vaikkapa sellaisia luonnonmukaisia menetelmiä, joilla kasveille ja maaperälle koituvat vahingot ja tuhot on voitu suurimmaksi osaksi estää jo ennen kuin ne ovat syntyneet, niin pahin tuho on voitu välttää. Tällöin ei tarvitse ryhtyä sitten käyttämään ympäristölle haitallisia keinoja tai kemiallisia tuholais-ym.myrkkyjä ja lannoitteita eikä ryhtyä vaikeisiin ja suuriin asiantilan parannustoimiin. Samalla säästetään paljon aikaa ja vaivaa.
Ilmastonmuutoksen hillitsemisen osalta ajatus on se, että kun luonnolle ja ilmastolle tuhoisaa ihmisen toimintaa ei enää tapahdu laajamittaisesti planeetallamme, ja kun esimerkiksi valtioiden ennaltaehkäisevällä toiminnalla suuria tuhoja ei sallita tapahtuvan , niin ilmaston lämpenemistä on helpompi rajoittaa ihmisen ja luonnon sietämiin lukemiin. Pelkät ” paastöverot ” yms. saastuttamisen sallimista ylläpitävät toimet eivät riitä pelastamaan planeettaamme ja ihmistä tuholta. Nyt tarvitaan tosiaankin tuotanto-kulutus-ja elintapojemme radikaalia muuttamista. Ja sillä alkaa jo olla kiire.
Siis kun tuhoa ei tapahdu, kun se voidaan välttää , niin sen seurauksiakaan ei tarvitse korjailla jälkikäteen. Tällöin asia on helposti hoidettavissa. Tuhon välttämisellä ei jouduta konkreettisesti mihinkään tyhjiöön, vaan sillä edistetään planeettamme hyvinvointia ja täydellistetään ihmisen elinmahdollisuuksien säilyttämistä.
Tulikohan sanottua vieläkin liian monimutkaisesti ?
Hei E.stranius-Herrewyn,
Kiitos vastauksestasi. Hyvin selitetty asiaa ekankin esimerkin kautta ja noinhan se on omastakin mielestä.