Vallilanlaaksoon ratikka?

Olisiko hienoa jos Vallilanlaakson puistoon tulisi ratikka?

Käpylä sijoittuu kahden voimakkaasti kehittyvän alueen väliin. Kalasatama ja Keski-Pasila rakentuvat tällä hetkellä kovaa vauhtia.

Samaan aikaan kaupungissa on mietitty myös näiden alueiden välisiä yhteyksiä. Suunnitteilla on pikaratikkalinja Kalasataman ja Pasilan välille. Raitiolinja kulkisi Hermannin Rantatietä Hämeentien alitse ja vanhaa ratapohjaa pitkin Vallilanlaakson läpi Mäkelänrinteen uimahallin vierestä Mäkelänkadun yli Pasilaan.

Monet muistavat, että aiemmin alueelle suunniteltiin bussilinjaa. Tämä esitys kuitenkin kaatui äärimmäisen niukalla enemmistöllä kaupunginvaltuustossa. Nyt tarjolla olisi siis joukkoliikennekadun sijaan ratikkalinja, jonka yhteyteen rakennettaisiin myös jalankulku ja pyöräily-yhteys.

Ratikkalinja on huolestuttanut monia. Vallilanlaakso on suosittu virkistysalue. Alueella on myös useita päiväkoteja ja lapset leikkivät puistossa. Ratikkalinja uhkaisi näitä virkistysarvoja. Rakentamisen alta jouduttaisiin poistamaan puustoa ja alueen ilme muuttuisi.

Toisaalta joukkoliikenneyhteydet paranisivat ja yhteydet nopeutuisivat. Kalasatamasta Pasilaan pääsisi 15 minuutissa. Kiertoreitti Sturenkadun kautta ei ole yhtä nopea. Matkustajamäärien arvioidaan olevan alkuvuosina noin 24 000 matkustajaa arkivuorokaudessa ja nousevan myöhemmin linjastoratkaisuista riippuen jopa 40 000–50 000 matkustajaan.

Kalasataman raitioteiden kokonaiskustannusarvio on 79,3 miljoonaa euroa, josta raitiotiejärjestelmän osuus on 55,8 milj. euroa ja muiden katu- ym. rakennustöiden osuus on 23,5 milj. euroa. Ihan halpaa lystiä pikaratikan rakentaminen ei siis ole. Tavoitteena on raitiotien toteuttaminen siten, että liikennöinti voisi alkaa vuonna 2024.

Kaupunkiympäristölautakunta on jo hyväksynyt suunnitelman. Seuraavaksi asia etenee kaupunginhallituksen ja valtuuston käsiteltäväksi.

Kysyin omalta 6-vuotiaaltani lapseltani näkemystä ratikkaan. Hänelle Vallilanlaakso on tärkeä ulkoilu- ja leikkipaikka. Vastaus oli suora: Olisi hienoa, jos puistoon tulisi ratikka. Ihan näin varauksetta en itse olisi virkistysalueita uhraamassa, mutta kyllähän tuossa lapseni vastauksessa jotain perääkin on. Joukkoliikenne on hienoa ja siihen kannattaa investoida.

Mielelläni kuitenkin kuulisin teidän kaikkien mielipiteitä asiaan. Niitä voi lähettää minulle vaikka sähköpostilla osoitteeseen leo.stranius@iki.fi

Leo Stranius
Kaupunginvaltuutettu (vihr.), ympäristö- ja lupajaoston varapuheenjohtaja sekä HKL:n johtokunnan jäsen.

Oheinen kirjoitus on julkaistu Käpylä-lehdessä 28.3.2018.

4 kommenttia artikkeliin ”Vallilanlaaksoon ratikka?”

  1. Haastatellun kuusivuotiaan lapsen mielestä olisi hienoa, jos Vallilanlaakson puistoon tulisi ratikka. En ole ihan varma, kannattaisiko tällaista asiaa kysellä kuusivuotiaalta, sillä lapsen mielestä olisi varmaan yhtä hienoa, jos puistoon rakennettaisiin lentokenttä.

    Asiaa ei kannattaisi kysellä myöskään vihreiltä, jotka rakastavat raitiovaunuja yli kaiken. Varsinkin kun kaupunki on luvannut kaupanpäällisiksi rakentaa puistoon raitiotien rinnalle vielä lisäksi leveän asvaltoidun pyöräilybaanan eritasoliittymineen.

  2. Kummallista, että Vallilanlaakson puiston läpi pitäisi rakentaa liikenneväylä jonkun vanhan yksiraiteisen junaradan takia, jota puistossa ei enää ole.

    Tällä vanhalla junaratalinjauksella ei ole mitään tekemistä havitellun raitiotieväylän kanssa, joka tasaisi alleen koko siirtolapuutarhan ja Kasvitieteellisen puutarhan välisen alueen, ja jatkuisi vielä pitkälle Mäkelänrinteen pohjoispuolelle halkaisten koko puistoalueen kahteen osaan.

  3. Suorin yhteys Kalasatamasta Pasilaan kulkee Teollisuuskadun tai Mäkelänkadun kautta, ja Mäkelänkadulla on jo kiskotkin valmiina omilla kaistoillaan. Ei sitä varten tarvitse kierrellä missään Vallilanlaaksossa, missä ei edes asu ketään. Kalasatamasta kaupungin suuntaan taas pääsee metrolla.

  4. Vallilanlaakson puiston läpi rakennettava raitiotie pyöräbaanoineen on vasta päänavaus puiston muulle rakentamiselle. Ei aikaakaan, kun siirtolapuutarhan paikalle uuden raitioväylän reunaan nousee kerrostalojen muuri. Jo nyt puiston reunaa ollaan nakertamassa rakentamiselle, kun Vallilan alueen ja Mäkelänrinteen ympäristön kortteleita laajennetaan puistoon päin.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa