Bioenergian kasvavaan käyttöön liittyy riskejä sekä ilmaston että luonnon kannalta.
Selkeät pelisäännöt tarvitaan, jotta biotalousbuumissa ei mennä ojasta allikkoon.
Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto vetosi komissaari Jyrki Kataiseen vahvojen Euroopan laajuisten bioenergian kestävyyskriteerien puolesta.
***
Komissaari Jyrki Kataiselle 11.11.2016
Hyvä komissaari Katainen,
Euroopan komissio on valmistelemassa bioenergian kestävyyskriteerejä osana EU:n uusiutuvan energian (RES) direktiivin päivitystä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi on luotu politiikkatoimia, joilla ohjataan uusiutuvan energian käyttöä, mutta uusiutuvaan energiaankin liittyy ympäristöriskejä, jotka tulisi hyvällä ohjauksella torjua. Tämä on erityisen akuuttia bioenergian osalta, sillä tiede ei tue näkemystä sen ilmastoneutraaliuudesta tai siitä, että kaikki bioenergia tuottaisi merkittäviä päästövähennyksiä (kuva 1). Tämän vahvistaa myös Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC).
Näin ollen ei ole perusteltua määritellä bioenergiaa poliittisesti nollapäästöiseksi, vaan llmastoneutraalius tulee varmistaa tieteellisesti. Vaihtoehtoina on joko kehittää tieteeseen pohjautuvat laskentamekanismit eri jakeille eri lähteistä tai sitten kehittää yleisemmät kestävyyskriteerit, joiden avulla voidaan taata ilmastohyödyt ja turvata luonnon monimuotoisuus. Päästöt tulisi laskea täysimääräisesti maankäyttösektorilla (LULUCF), mutta valitettavasti tämä ei vielä toteudu, sillä komission ehdotus metsämaan hiilitaseen laskennasta ei pohjaudu hiilinielujen todelliseen tasoon vaan poliittisesti määritettyyn vertailutasoon. Edes päästöjen kunnollinen laskeminen maankäyttösektorilla ei kuitenkaan riitä varmistamaan, että EU:ssä käytetään vain vähäpäästöisiä bioenergian lähteitä. Tämä täytyy varmistaa myös bioenergian kestävyyskriteereiden kautta.
Puun käyttötarkoituksella on keskeinen vaikutus käytön ilmastovaikutukseen, minkä osoittavat mm. SYKE:n tutkimukset ja Suomen ilmastopaneelin selvitykset. Suomen ilmastopaneeli (2015) suosittelee, että jos puun käyttöä Suomessa lisätään, käyttöä tulisi ohjata pitkäikäisiin puutuotteisiin. Puun käytön voimakas lisääminen siten, että käyttöön otettavan biomassan hiili vapautuu lyhyellä aikavälillä hiilidioksidina ilmakehään, on ilmastoriski. Puun käytön lisääminen pienentää Suomessa metsien hiilinielua ja metsien hiilivarastoa vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin verrattuna tilanteeseen, jossa käyttöä ei lisätä. Tämän vahvistavat LUKEn laskelmat hiilinielun kehityksestä erilaisilla hakkuumäärillä (kuva 2).
Kestävyyskriteereitä tarvitaan takaamaan ilmastohyöty ja turvaamaan luonnon monimuotoisuus
Suomessa on tutkittu niitä reunaehtoja, joiden voimassa ollessa metsäenergiaa voidaan pitää hiilineutraalina. Näitä reunaehtoja tulee noudattaa ja luoda tätä varten ohjausjärjestelmä. On tärkeää, että vain tietyn tyyppistä lyhyessä kierrossa olevaa puuta (oksat ja harvennustuotteet, sivuvirrat) ohjataan poliittisilla kannustimilla energiakäyttöön. Ilmastopäästöjä on merkittävästi leikattava jo lähimpien vuosien aikana. Siksi pitkään kasvaneita jakeita, joiden käytön hiilivelka on pidempi, kuin n. 30 vuotta, ei tulisi ohjata energiakäyttöön. Järeän puun, kantojen ja muiden neitseellisten pitkään kasvaneiden jakeiden energiakäyttö ja sen tukeminen tulee ehkäistä. Tähteiden korjuulla metsiin aiheutettu hiilivaje tulisi korvata esim. lahopuun määrää lisäämällä tai metsien hakkuiden kiertoaikaa pidentämällä. Kestävyyskriteerien tulee koskea bioenergian käyttöä kaikilla sektoreilla.
Suomen metsätaloutta voidaan pitää kestävänä vain puuntuotannollisesta näkökulmasta. Olemassa oleva lainsäädäntö ja muut työkalut ovat riittämättömiä turvaamaan metsiemme biologista monimuotoisuutta, kuten metsälajiston ja metsäisten luontotyyppien määrällinen ja laadullinen köyhtyminen osoittavat. Metsälaki ei takaa metsähoidon ympäristöllistä kestävyyttä, sillä sen monimuotoisuutta tukevat kohdat koskettavat vain tiettyjä pienialaisia kohteita. Vapaaehtoiset metsäsertifikaatit taas ovat jääneet liian heikosti vaikuttaviksi. Olemassa olevat säädökset eivät myöskään kosketa metsien käsittelyn vaikutuksia vesistöihin tai ilmastoon.
Metsäpohjaisen bioenergian ja biomassojen käytön lisääminen edesauttavat luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Hakkuukierron lyhentäminen muuttaa metsien ikärakennetta, mikä on yksi lajien uhanalaisuuden suurista syistä. Lisäksi esimerkiksi kantojen poistamisella on vaikutusta maaperän hajottajiin ja lahopuusta riippuvaisiin eliöihin. Biomassojen kestävyyskriteereissä tulee ottaa huomioon käytön vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemien toiminnalle ja sitä kautta niiden tuottamille ekosysteemipalveluille.
Maatalouden osalta EU:ssa ei ole käytössä kestävyyskriteereitä muulle kuin biopolttoaineille ja -nesteille ja ruokakasvien käyttöä on rajoitettu vain näiden bioenergiamuotojen osalta. Myöskään CAP-säädöksissä ja Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa ei ole kestävyyskriteereitä biomassalle.
Euroopassa bioenergian tuonti EU:n ulkopuolelta on voimakkaasti kasvussa, etenkin pellettituonti Pohjois-Amerikasta on moninkertaistunut viime vuosina. EU:hun tuotuun biomassaan on voitava soveltaa myös kestävyyskriteereitä ja väärinkäytökset, kuten luonnonmetsien hakkuut ja muuhun käyttöön soveltuvan tai muun pitkään kasvaneen aineksen energiakäyttö tulee estää.
Uusiutuvan energian direktiivin nykyiset kestävyyskriteerit ovat riittämättömiä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja takaamaan todellisen ilmastohyödyn. Lisäksi niiden kattavuus on rajallinen, sillä ne eivät kata mm. kiinteitä biopolttoaineita kuten metsähake. Ympäristöjärjestöjen mielestä puubiomassan laitospoltto on perusteltua vain kaskadiperiaatetta noudatettaessa, kun harvennustähteitä saadaan tuotettu lähialueella ja polttolaitokset käyttävät parasta saatavilla olevaa tekniikka pienhiukkas- ja NOx-päästöjen minimoimiseksi.
EU:n bioenergian kestävyyskriteerien tulisi sisältää:
– Riskialttiiden raaka-aineiden, kuten luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkailta alueilta (mm. suojelualueet ja muut suojeluun varatut kohteet) kerätyn biomassan, kantojen, järeän puun eli yli 10 cm läpimitaltaan olevan puun ja viljelykasvien, käytön kielto, ellei voida osoittaa käytön parantavan ympäristön tilaa.
– Kielto ruoka- ja energiakasveista tuotetun energian käytölle määräajan puitteissa.
– Katto bioenergian määrälliselle hyödyntämiselle EU:n vuoden 2030 tavoitteen saavuttamisessa.
– Katto maatalous- ja puupohjaisten tähteiden käytölle.
– Vieraslajien kasvatuskielto bioenergiakäyttöön.
– Kriteerit, joilla varmistetaan, ettei biomassan käyttö korvaa olemassa olevia biomassan käytön muotoja ja on kaskadikäytön ja hierarkisen käytön periaatteiden mukaista. Tällöin suurimman jalostusasteen tuotanto priorisoidaan ja puuta ei polteta, mikäli sama puuaines voidaan käyttää pitkäikäisempään ja arvokkaampaan käyttötarkoitukseen.
– Kriteerit, joilla varmistetaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen, työ- ja maaoikeudet sekä niiden yhteisöjen etukäteinen ja vapaa suostumus (Free Prior and Informed Consent), joita biomassan tuotanto ja käyttö kosketta.
– Energiatehokkuuden minimitaso energiantuotantolaitoksille ja bioenergian tai biopolttoaineiden tuottajille.
Ystävällisin terveisin,
Päivi Lundvall
toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto
Leo Stranius
toiminnanjohtaja, Luonto-Liitto
Lisätietoja:
– Hanna Aho, suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto, hanna.aho@sll.fi, puh. 040 660 5788
– Malva Green, ympäristökasvatuspäällikkö, Luonto-Liitto, malva.green@luontoliitto.fi, puh. 044 045 8898
Lähteet:
Suomen ilmastopaneeli, 2015: Metsien hyödyntämisen ilmastovaikutukset ja hiilinielujen kehittyminen.
Suomen ympäristökeskus, 2011: Metsäbiomassan energiakäytön ilmastovaikutukset Suomessa.
Ympäristöministeriö, 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – punainen kirja.
Luonnonvarakeskus, 2016: Skenaariolaskelmiin perustuva puuston ja metsien kasvihuonekaasutaseen kehitys vuoteen 2045.
Kiitos Leo! Tuo on hyvä kannanotto.
Erittäin hyvä ja tärkeä kannanotto. Toivotaan, että näillä on vaikutusta, ja kiitokset minunkin puolestani!