Näin soidensuojeluohjelma voidaan vielä toteuttaa

Leo Stranius EnergiakäänneYmpäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen laittoi soidensuojeluohjelman lokakuun puolivälissä hyllylle. Asiaan luvattiin palata marraskuun aikana.

Näin keskeytettiin kuuden vuoden soidensuojeluohjelman eteen tehty työ, josta on lisäksi sovittu hallitusohjelmassa ja erillisellä valtioneuvoston periaatepäätöksellä.

Ympäristöministeri kutsui 3.12.2014 eri osapuolet suopäivään eli kahden tunnin keskusteluun soidensuojelusta. Tilaisuuden alla Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto esittivät ministerille ratkaisuehdotuksen soidensuojelun edistämiseksi.

Erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja olemme tarjoilleet ministerille myös lokakuun lopussa edellisessä aiheeseen liittyvässä tapaamisessamme.

Miten hommassa voisi nyt edetä? Ohessa tilaisuudessa esittämäni ratkaisumalli:

Soidensuojeluohjelman täydennysohjelman esitys pitää saada maanomistajien kommentoitavaksi mahdollisimman pian.

Maanomistajien kanssa käytävä aktiivinen keskustelu on paras tapa edistää vapaaehtoista suojelua. Ohjelman hyllyttäminen on vain lisännyt epävarmuutta maanomistajien ja eri toimijoiden keskuudessa.

Pelkkä vapaaehtoinen suojelu ei kuitenkaan yksin riitä, koska:

1. Suot pitää suojella kokonaisuuksina. Suon luontoarvojen säilyttäminen ei onnistu, jos suota ei suojella vesitaloudellisena kokonaisuutena. Esimerkiksi metsiensuojelussa käytetty METSO-ohjelman kaltainen lähestymistapa ei soidensuojelussa toimi, kun maanomistajia on samalla suolla yleensä useita. Malli johtaisi siis rajauksiin, jotka eivät kykene säilyttämään niitä arvoja, joiden vuoksi suojelualue on perustettu.

2. Vapaaehtoinen suojelu on kallista. Valtiolla ei ole tarpeeksi rahaa kaikkien yksityismaiden hankintaan. Esimerkiksi 100 000 hehtaarin suojelu yksityismaiden osalta vaatisi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan noin 142 miljoonaa euroa, kun budjettikehyksissä hommalle on tällä hetkellä varattu vain 45 miljoonaa euroa.

Tämä tarkoittaa sitä, että

Ensisijaisesti kannattaa suojella valtion omistamia maita. Soidensuojeluohjelmaa kannattaa edistää ottamalla suojeluun valtion omistamia valtakunnallisesti merkittäviä soita Pohjois- ja Etelä-Suomessa yhteensä noin 50 000 hehtaaria.

Odotuksista huolimatta ministeri ei 3.12. kertonut ratkaisua siitä, miten tai millä aikataululla soidensuojeluohjelmassa on tarkoitus edetä. Tällä menolla soidensuojeluohjelma uhkaa vajota suohon. Tämä oli kova pettymys kaikille luontojärjestöjen edustajille.

Tilaisuuden ilahduttavin seikka oli kuitenkin se, että oikeastaan kukaan ei kiistänyt soidensuojelun tärkeyttä, soidensuojeluohjelmaa tai 100 000 hehtaarin tavoitetta.

Itse asiassa arvokkaita suoalueita on kartoitettu jopa 300 000 hehtaarin edestä. Tästä syystä onkin erikoista, että hanketta ei ole nyt saatu eteenpäin. Toisaalta, kun tahtotila on näin ilmeinen, on syytä toivoa, että soidensuojeluohjelma saadaan vielä maaliin.

Luonnontilaisena säilyneitä soita arvostetaan. Ne ovat tärkeitä paitsi luonnonarvojen säilymisen, myös marjastuksen, metsästyksen, virkistyksen sekä puhtaiden vesien kannalta, tulvasuojelussa ja ilmastonmuutoksen hidastamisessa.

Lisätietoja:

Kirje ympäristöministerille soidensuojeluohjelmasta
Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto: Soidensuojeluohjelma mahdollista vielä pelastaa
WWF Suomi: WWF: Soidensuojelun täydennysohjelmaa on jatkettava alkuperäisen suunnitelman mukaan

4 kommenttia artikkeliin ”Näin soidensuojeluohjelma voidaan vielä toteuttaa”

  1. Kun nykyiseltä ympäristöministeriltä kysyttiin mitä ympäristö hänelle tarkoittaa, niin vastaus oli: ”Ei mitään”. Tämä silloin kun hänellä oli sukunimiä vain yksi. Ei näköjään ole uusi nimi naista parantanut. Kertoo paljon Kokoomuksesta että tuollainen tyyppi laitetaan ympäristöministeriksi. Sääli, että Kokoomus vuotaa homokantojen ja shortsien takia Keskustaan, eikä ympäristöpolitiikan takia vihreisiin. Mutta toisaalta vaikuttaa siltä, että saa olla melkoinen sateenkaarirautu pulassa, ennen kuin vihreät lähtevät mieltään osoittamaan.

    Oli mielenkiintoista muuten kuulla, että perhesuunnittelu on Sveitsin vihreiden mielestä uuskolonialismia ja että maahan voi muuttaa loputtomasti väkeä. En epäile yhtään, etteikö Suomen vihreät olisi samaa mieltä. Onko siis mitään mieltä yrittää suojella mitään, jos lähtökohtana on loputon kasvu, niin väestön kuin talouden? Mitä järkeä on palauttaa puroja taimenille, kun ne kuitenkin jäävät asutuksen jalkoihin ja päätyvät sateen jälkeen tulviviksi likaränneiksi, kuten Espoossa eräs kunnostettu puro. Tai mitä järkeä oli puolustaa Meri-Rastilaa, jos samalla vihreätkin ovat vain nopeuttamassa väestönkasvua – eihän niitä ihmisiä taivasalle olla jättämässä, joten asutus leviää vääjäämättömästi. Ei uusi yleiskaavakaan suojele tärkeitä alueita kovin hyvin ja onhan selvää, että väestönkasvun jatkuessa tuokin kaava on kohta rakennettu ja sitten levitään jo uusille alueille. Ja kun kaupunki kasvaa, niin tarvitaan lisää luontoa poltettavaksi voimalan pannuun, oli se sitten pellettiä tai turvetta. Voiko siis samalla suojella suoluontoa, jos itse ei vastusta kaupungin kasvua, joka vaatii tuota suota poltettavaksi, jotta lisääntyvä väestö kaupungissa, oli kaupunki suuri tai pieni, pysyy lämpimänä ja sähköissä?

  2. Raha näkyy ratkaisevan…Suomessakin, ja kokoomushan on aina ollut ähinnä raharikkaiden ja oikein hyvin toimeentulevien puolue !Ei siltä voi odottaa annetun sanan pitâmistä! Raha puhuu ,ja varsinkin eri poliittisesti suuntautuneiden hallitusten määrittelemässä luonnonsuojelussa!Aina on verukkeena joku ”tärkeämpi” kohde milloin mistäkin suhdanteesta riippuen.Ei osata ajatella pitemmällä tähtäimellä , on aina kiire saada heti paikalla tuottoa.Mutta luonnonsuojeluhan vaatii pitkäjännitteisyyttä ennenkuin tulokset näkyvät.Täällä Ranskassa aiotaan säätää ympäristö-ja ilmastoystävällisempiä lakeja, mutta suurimmaksi osaksi ne juuttuvat erilaisten lobbyjen ja luonnonsuojelua oman etunsa kannalta vastustavien piirien valtaviin mielenosoituksiin, ja tekeillä olleet lait ja asetukset perutaan viime tipassa.Näin on, olkootpa ympäristöministerit mitä poliittista suuntausta tahansa.On täällä sentään saatu aikaan muutamia parannuksia joidenkin vihreiden ministerien toimesta, mutta heidänkin hyvä tarkoitus on useimmiten juuttunut hallituksen …ja valtion päämiehen näkemyksiin ja päätöksiin.Siksi viimeisimmät vihreät ministerit lähtivät ulos nykyisestä vasemmistohallituksesta! Näin näkyy olevan siellä Pohjolassakin.Suomessa tosiaan ei vihreiden mielenosoituksia näy paljon eikä suuressa mitassa. Sama suunta meilläkin: rakennetaan valtavia metropoleja ja laajennetaan niiden alueita tuhoamalla luontoa.Ei puhuta väestönkasvusta, ei muutoin kuin sen toivotussa tarkoituksessa! Meillä vuoristossakin vain valitetaan väestökatoa….vaan eipä se auta sekään luonnon suojelemisessa!Puhutaan vain suojelusta, mutta todellisuudessa ei tehdä juuri mitään sen eteen!Vaikka olisi melkoisesti suojeltavaa.Tämä on Eurooppaa…se puhuu paljon enemmän kuin tekee.

  3. Nikulle vielä tuosta Sveitsin vihreiden maahanmuuttoajatuksesta.En ollutkaan kuullut siitä ennen.
    Olen asunut moneenkin otteeseen Sveitsissä,ja osaan kuvitella miten sinne voi muuttaa asumaan.Maahanmuuttajat joutuvat käymään läpi monia tarkastuksia,ja vaatimukset ja ehdot ovat tiukkoja.
    Nykyään Ranskassa ihan Sveitsin rajalla asuu paras suomalainen ystävättäreni, jonka kanssa olen mm.puhelinyhteydessä useamman kerran viikossa.Osa hänen lähiomaisistaan asuu Sveitsin puolella lähinnä Genevessä, ja näin ollen hän ylittää
    rajan kumpaankin suuntaan useasti.
    Oli ollut eilenkin viettämässä suomalaisten kanssa pikkujoulua Sveitsissä.Kun kerroin hânelle lukemastani tâssä,niin hän reagoi ihan samalla tavalla kuin minä: Ei Sveitsi hyväksy maahanmuuttajaksi ketä tahansa! Sinne vakituisesti asumaan pääsevän on oltava hyvin varakas ja hänellä on oltava paljon omaisuutta.Eri asia on niiden sveitsiläisiä palvelevien ja hyödyttävien,seuloen valittujen,työtä ja parempia elinoloja etsivien maahanmuuttajien kohdalla.Muutamat kanttoonit ovat säädelleet immigraatiota rajoittavia lakeja.Ei sveitsiläisten tarvitse olla huolissaan liian suuresta väestönkasvusta ja sitä myötä luonnon katoamisesta, ei ainakaan vielä nykyään! Ei sinne päästetä ketä tahansa, eikä joukolla!
    Sveitsin vihreät ilmeisesti haluavat sanomallaan tuoda julki oman kantansa koskien maahanmuuttoa…ja haluten lakien ja säännösten löyhentämistä ja tasa-arvoista maahanmuuton toteuttamista ?

Kommentointi on suljettu.

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Seuraa minua Instagramissa