Joulukalenteri: Luukku 15: Huolehditaan kaikista

Joulukalenterin 15. luukun takaa paljastui tänään kissa! Huolehditaan kaikista. Joululahjaksi koti kodittomalle eläimelle.

Joulukalenteri katsottavissa osoitteessa: www.leostranius.fi/joulukalenteri/

Luukku 15: Huolehditaan kaikista. Joululahja kodittomalle eläimelle.
Luukku 15: Huolehditaan kaikista. Joululahjaksi koti kodittomalle eläimelle.

3 kommenttia artikkeliin ”Joulukalenteri: Luukku 15: Huolehditaan kaikista”

  1. Sinänsä mukava ajatus, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei eläimiä saa missään tapauksessa ostaa/hankkia lahjaksi. Kodittomalle eläimelle pitäisi voida antaa koti muutenkin kuin jouluna. Turhan moni hankkii eläimen liian lyhyen harkitsemisen jälkeen, ja varsinkin kodittoman eläimen hankkimista pitää miettiä tarkkaan, jos/kun eläimen tausta ei ole tiedossa. Ihan vain sen takia, ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä.

  2. Hyvä aihe , eikä vain joulun aikaan.
    Mikäli oikein ymmärrän, niin eikös tässä olekin kysymys lähinnä hyljätylle tai alkuaan ilman kotia olevalle eläimelle annettavasta lahjasta?! Kokemukseeni perustuen olen sitä mieltä, että eläintä ei pitäisi antaa lahjaksi kuin silloin, kun sille uuden kodin antava on sitä erityisesti toivonut ja voi tutustua siihen itse ennen sen huostaanottoa ja mahdollisesti hakea sen esim.sitä huoltavan luota tai hoitolasta.Vaikkapa monelle vanhukselle kissasta tai koirasta voisi olla iloa ja seuraa.Lapsille on heidän kehityksensä kannalta hyväksi mm.oppia kantamaan vastuuta eläimestä, huolehtimaan toisesta.Eläimelle on kuitenkin oltava tarjolla sille sopivat olot.Ennen yhteistä asumista lähikontakti on tärkeä sekä eläimelle että ihmiselle, siinä saadaan ensivaikutelma tulevasta yhteiselosta.Heitteille jätettyjen tai huonosti pidettyjen ja uuteen elinympäristöön tulevien eläinten kanssa on oltava valtavsti kärsivällisyyttä.Ei kannata heti ongelmien ilmaantuessa antaa periksi.On ymmärrettävä kotia vailla tai aiemmin huonosti pidettyjen eläinten joskus kummallista ja alkuun agressiivistakin käyttäytymistä ,ja suhtauduttava siihen rauhallisen harkitsevasti ja suvaitsevaisesti.Uuden ihmisen/perheen on pystyttävä näyttämään eläimelle olevansa sen luottamuksen arvoinen.On annettava eläimelle aikaa oppia luottamaan uuteen ihmiseen/uusiin ihmisiin sen ympärillä.Ja samalla eläimeen on opittava luottamaan.Hätäileminen ja kiire ei ole hyväksi, vaan on oltava aikaa eläimelle, ja on annettava sen rauhassa sopeutua uuteen olotilaansa.Ja pitää muistaa olla yrittämättä tehdä eläimestä ihmisen kaltaista!Eläimellä ei ole ihmisen käyttäytymistavat!
    Hätätilanteessa olevan eläimen adoptointi voi tapahtua milloin tahansa, mutta tietysti tavanomaisesti joulu herkistää ja auttaa ajattelemaan kaikkia hädänalaisia.Siis miksipä ei tarjota tällaiselle eläimelle koti jouluksi ja siitä eteenpäin.
    Näin ajattelee useassa eläintensuojelujärjestössä aktiivisesti toimiva …ja itse yhden huonosti pidetyn koiran ja neljän kulkukissan adoptoinut, ja monet kymmenet kodittomat kissanpennut hyviin koteihin sijoittanut.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa