Joulukalenteri: Luukku 15: Huolehditaan kaikista

Joulukalenterin 15. luukun takaa paljastui tänään kissa! Huolehditaan kaikista. Joululahjaksi koti kodittomalle eläimelle.

Joulukalenteri katsottavissa osoitteessa: www.leostranius.fi/joulukalenteri/

Luukku 15: Huolehditaan kaikista. Joululahja kodittomalle eläimelle.
Luukku 15: Huolehditaan kaikista. Joululahjaksi koti kodittomalle eläimelle.

3 kommenttia artikkeliin ”Joulukalenteri: Luukku 15: Huolehditaan kaikista”

  1. Sinänsä mukava ajatus, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei eläimiä saa missään tapauksessa ostaa/hankkia lahjaksi. Kodittomalle eläimelle pitäisi voida antaa koti muutenkin kuin jouluna. Turhan moni hankkii eläimen liian lyhyen harkitsemisen jälkeen, ja varsinkin kodittoman eläimen hankkimista pitää miettiä tarkkaan, jos/kun eläimen tausta ei ole tiedossa. Ihan vain sen takia, ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä.

  2. Hyvä aihe , eikä vain joulun aikaan.
    Mikäli oikein ymmärrän, niin eikös tässä olekin kysymys lähinnä hyljätylle tai alkuaan ilman kotia olevalle eläimelle annettavasta lahjasta?! Kokemukseeni perustuen olen sitä mieltä, että eläintä ei pitäisi antaa lahjaksi kuin silloin, kun sille uuden kodin antava on sitä erityisesti toivonut ja voi tutustua siihen itse ennen sen huostaanottoa ja mahdollisesti hakea sen esim.sitä huoltavan luota tai hoitolasta.Vaikkapa monelle vanhukselle kissasta tai koirasta voisi olla iloa ja seuraa.Lapsille on heidän kehityksensä kannalta hyväksi mm.oppia kantamaan vastuuta eläimestä, huolehtimaan toisesta.Eläimelle on kuitenkin oltava tarjolla sille sopivat olot.Ennen yhteistä asumista lähikontakti on tärkeä sekä eläimelle että ihmiselle, siinä saadaan ensivaikutelma tulevasta yhteiselosta.Heitteille jätettyjen tai huonosti pidettyjen ja uuteen elinympäristöön tulevien eläinten kanssa on oltava valtavsti kärsivällisyyttä.Ei kannata heti ongelmien ilmaantuessa antaa periksi.On ymmärrettävä kotia vailla tai aiemmin huonosti pidettyjen eläinten joskus kummallista ja alkuun agressiivistakin käyttäytymistä ,ja suhtauduttava siihen rauhallisen harkitsevasti ja suvaitsevaisesti.Uuden ihmisen/perheen on pystyttävä näyttämään eläimelle olevansa sen luottamuksen arvoinen.On annettava eläimelle aikaa oppia luottamaan uuteen ihmiseen/uusiin ihmisiin sen ympärillä.Ja samalla eläimeen on opittava luottamaan.Hätäileminen ja kiire ei ole hyväksi, vaan on oltava aikaa eläimelle, ja on annettava sen rauhassa sopeutua uuteen olotilaansa.Ja pitää muistaa olla yrittämättä tehdä eläimestä ihmisen kaltaista!Eläimellä ei ole ihmisen käyttäytymistavat!
    Hätätilanteessa olevan eläimen adoptointi voi tapahtua milloin tahansa, mutta tietysti tavanomaisesti joulu herkistää ja auttaa ajattelemaan kaikkia hädänalaisia.Siis miksipä ei tarjota tällaiselle eläimelle koti jouluksi ja siitä eteenpäin.
    Näin ajattelee useassa eläintensuojelujärjestössä aktiivisesti toimiva …ja itse yhden huonosti pidetyn koiran ja neljän kulkukissan adoptoinut, ja monet kymmenet kodittomat kissanpennut hyviin koteihin sijoittanut.

Kommentointi on suljettu.

Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
Viikonlopun mittainen puolimatkan triathlon ja vähän enemmänkin! Perjantaina 3 km uinti, lauantaina 100 km pyöräilyä ja sunnuntaina 21,5 km juoksua. Sen lisäksi joka aamu venyttelyt ja 7 minute workout + perjantaina vielä 1,5 tunnin kuntopiiri.