Oheinen kirjoitukseni on ilmestynyt Kuohussa (4/2013).
Unelmia maailmanluokan ekokaupungista
Pyöräilin syyskuussa Kumpulaan Ilmatieteen laitoksen tiedotustilaisuuteen. Tykkään pyöräilystä, koska se on ekologinen ja terveellinen tapa liikkua pääkaupunkiseudulla paikasta toiseen.
Tilaisuus, johon pyöräilin, käsitteli Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) julkaisemaa viidennen arviointiraportin ilmastotiedettä käsittelevän ensimmäisen osan yhteenvetoa.
IPCC:n yhteenvetoraportti ei yllättänyt. Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus on kasvanut nopeammin kuin on osattu ennakoida. Ilmakehä ja meret ovat lämmenneet, jäätiköt sulaneet, merenpinta noussut ja sään ääri-ilmiöt lisääntyneet.
Tilanne on pelottava. Mikäli päästöjä ei saada nopeaan laskuun, menetetään mahdollisuus pitää lämpeneminen alle kahdessa asteessa. Tätä taas pidetään kriittisenä rajana sille, että yhteiskunnilla on vielä mahdollisuus selvitä muutoksista.
Miten tämä liittyy Helsinkiin, Arabianrantaan, Toukolaan ja Vanhaankaupunkiin? Aika paljon. Jos kaikki jäätiköt sulaisivat, merenpinta nousisi noin 66 metriä. Tämä tarkoittaisi sitä, että mm. Helsinki, Tallinna, Tukholma, Pietari, Kööpenhamina ja Lontoo häviäisivät maailmankartalta.
Vedenpaisumusta on turha jäädä odottelemaan, koska toivottomuus on moraalitonta. Päästöjä kannattaa vähentää. Helsingissä tullaan lähivuosikymmeninä rakentamaan paljon. Olisi suotavaa, että tännekin saataisiin lisää kunnollisia maailmanluokan ekokaupunginosia.
Ei kuitenkaan riitä, että uudet kaupunginosat rakennetaan ilmastoystävällisesti. Ilmastonmuutokseen pitää alkaa myös varautua. Lisäksi vanhaa rakennuskantaa on korjattava ekotehokkaammaksi. Pitäkää siis pyöräilykypäristänne kiinni. Muutoksia on luvassa kotikulmillekin ennemmin tai myöhemmin.
Esimerkiksi Arabianrannan tapauksessa olisi hyvät mahdollisuudet ottaa lämpö ja jäähdytys merestä. Myös maalämpöä voisi hyödyntää. Helsingin edustalle voisi sopia hyvin muutama tuulivoimala. Biojätteiden paikallinen käsittely voisi mahdollistaa myös biokaasun tuottamisen paikan päällä.
Liikenne voisi tälläkin alueella perustua kävelyyn, pyöräilyyn ja kiskoihin. Kaupunginosat voisivat olla lähes kokonaan autottomia. Parkkipaikkoja voisi vähentää selvästi nykyisestä. Pyöräkaistat tulisi olla jokaisen kadun molemmin puolin. Pyöräilijöille tulisi varata tarpeeksi pysäköinti- ja säilytystilaa katutasossa.
Uudisrakentamisessa on laiskuutta noudattaa vain nykyisiä, vaikkakin suhteellisen tiukkoja, energianormeja. Lähtökohtana tulisi olla nolla- ja plusenergiatalot. Rakennusten seiniin ja katoille voitaisiin asentaa aurinkopaneelit ja pientuulivoimaa. Myös puurakentaminen ja viherkattojen hyödyntäminen voisi olla paljon nykyistä laajempaa.
Se mitä teemme tänään, näkyy pitkälle tulevaisuuteen. Toivon hartaasti, että täällä voi jatkossakin pyöräillä kevein ja iloisin mielin.
Leo Stranius
Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja (hoitovapaalla), ympäristöasiantuntija ja kaupunginvaltuutettu, jonka ajatuksia voi seurata blogista: www.leostranius.fi
Kuohu on Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin neljä kertaa vuodessa ilmestyvä sitoutumaton kaupunginosa- ja kulttuurilehti, jota tehdään kunnianhimoisesti, vapaaehtoisvoimin ja suurella riemulla.
”Olisi suotavaa, että tännekin saataisiin lisää kunnollisia maailmanluokan ekokaupunginosia.”
Toki, kaikkien uusien kaupunginosien pitäisi olla ekologisia. Mutta, että ”lisää”?
Kiitos Pasi! Hupsista. Kyllähän tuon olisi tietysti pitänyt olla muodossa: ”Olisi suotavaa, että tännekin saataisiin kunnollisia maailmanluokan ekokaupunginosia.” 🙂
Minua on alkanut ihmetyttämään ekokaupunki jo ihan terminä. Jos ekologisuus tarkoittaisi sitä, että otettaisiin muukin elämä huomioon kuin vain ihmisen toiminta, niin pienet talot puusta, joita usein mainostetaan ekoina, rakennettuna vaikkapa Kumpulan, Käpylän ja Vallilan tapaan, jotka ovat kyllä kauneinta Helsinkiä omassa tyylissään, olisivat minusta ainakin lähes niin ei ekoa kuin vain voi tehdä. Hienoa ettei niitä purettu, mutta ei enää uusia samanlaisia alueita kaupungin sisälle. Tämä siitä syystä, että väestöä tulee siinä määrin pääkaupunkiseudulle, että tuollainen rakentaminen valtaisi aivan älyttömän tilan ja tällä tavoin veisi ekolokerot muulta elämältä, nykyiset omakotialueet toki vielä pahempia tilasyöppöjä. Nämäkään ihmiset kun eivät tule elämään missään omavaraistaloudessa paikoillaan, vaan vaativat tilaa muualtakin. Jotainhan ihmisten pitäisi työkseenkin tehdä, kun siirtyminen omavaraistalouteen suurella porukalla ei taida olla ihan ovella. Ja mitä nopeammin Helsinki on täynnä, sitä nopeammin alkaa metsää kaatumaan kauempana. Toisaalta jos nykyinen tiivistäminen ei tarkoita sitten sitä, että vartiosaaret, meri-rastilat ja kivinokat säilyvät, niin samapa tuo mitä puhuvat.
Kun valtaa rajallisella pallolla tiettyjen lajien ja niiden ravinnon elintilaa, niin luonnollisesti näiden kannat lähtevät romahtamaan. Tämä on ainakin minulle syy kannattaa kaupungin tiivistämistä paikoillaan, ja samalla yrittää saada fossiilisilta polttoaineilta kuluttajia raiteille, vaikka nuo raiteet sähköistettäisiinkin lohikannat sukupuuttoon pakottaneilla vesivoimaloilla. Autoiluun liittyy paitsi saasteet, niin myös tilan ja metallien tarve, sekä sen aiheuttama luonnon köyhtyminen ihan vain ajamalla elukoiden yli, eikä nämä asiat häviä sähköautoilla tai muilla. Tuleeko tuosta tiivistämisestä mitään ja synnyttääkö se sitten viihtyisää ja elävää kaupunkia, on sitten arkkitehtikunnan käsissä. Samalla voisi yrittää siirtää elinkeinorakennetta kohti palveluita, joille syntyy enemmän kysyntää, jos on enemmän kaupunkilaisia pienemmällä alueella.
Nämä energiaratkaisut vaatisivat paljon enemmän huomiota, kun usein ihmiset luulevat, että ydinvoima on suora, helppo ja taloudellinen ratkaisu kaupungin lämmittämiseen. Itse epäilen, että vaikka SimCityssä voisi jättää jo olemassa oleva kaukolämpöverkko kylmäksi voimaloineen, ja siirtyä ydinsähkölämmitykseen rakentamalla maa täyteen ydinvoimaloita kauaksi kaikesta, niin todellisuudessa on montakin syytä miksi näin ei tule käymään. Kaukolämpö Loviisastakin on torpattu kelvottomana, joten kauempaa sitä tuskin onnistuu paremmin rakentamaan. Vähän ihmettelen miksi vihreät, joiden joukossa on näistä energia-asioista paljon tietämystä, eivät näkyvämmin etsi näitä uusia ratkaisuja, kuten tuo lämmön ottaminen merestä ym.
Ylipäätään ekologinen rakentaminen tarkoittaisi minusta omavaraisuutta – jos resursseja tuodaan muualta säännöllisesti, niin minusta ekologisuus on kaukana. Itsekin siis ehdottelen vain tappioiden hillitsemistä. Ehkä energian puolella omavaraisuus on helpommin saavutettavissa kulutuksen laskiessa, mutta sitten vaikka ravinnon puolella ei. Mitä enemmän rakennetaan omavaratonta kaupunkia ja mitä enemmän väestö kasvaa, sitä enemmän tarvitaan peltoalaa. Pelto on mielestäni pahimmillaan vesistöt sotkeva maa-ala, jolta pidetään elämää myrkyin ja terin poissa, joten siitäkin on ekologisuus kaukana. Nyt sitten vielä metsää menee pelloiksi, jotta ihmiset pääsisivät ajamaan autoillaan pari kilsaa kauppaan jollakin mukaekopolttoaineella. Ehkä ajattelen turhan yksinkertaisesti pinta-aloina asioita, mutta kaupunki ja pelto eivät minusta ole ekoa, joten niiden pysyvästi valtaamaa alaa pitäisi pitää mahdollisimman pienenä, jotta muulle jäisi tilaa. Ei ole ainakaan varaa viljellä biopolttoaineita vain sen takia, että kaupungissa ihmiset eivät voi kulkea jalkaisin edes pieniä matkoja tai käyttää julkisia. Ehkä joku keksii miten yhdistää tiiviin kaupungin ruuantuotantoon ja vähentää täten tarvetta raivata lisää peltoa. Kasvisdieetti taitaisi helpottaa tuota tehtävää, kun katoilla on helpompaa kasvattaa porkkanoita kuin lehmiä.
Vihreiden naimalakko ei toiminut, joten yllätysvauvatkin torppaava panolakkokaan tuskin saisi tulta alleen, ja talouskin vaatii tekijöitä kaupunkiin jopa ulkomailta. Sitten vielä tehokkuus ja markkinatalous tuo työt sinne missä tuottavuus on korkeinta ja jossa turhiin kuluihin menee vähiten rahaa, eli kaupunkiin. Tässä päätyy taas tähän kasvun tuomaan umpikujaan. Jos politiikka ei pysty koko laivaa kääntämään hetkessä, niin ainakin sillä pystyisi hidastamaan kehitystä ja yrittämään käännöstä. Kuitenkin jos sen aikoo tehdä edustuksellisen demokratian puitteissa, niin pitää pystyä takaamaan äänestäjille toimeentulo, joten pelkällä ei-linjalla ei pitkälle pötki.
Kaupunkitilaa vapautuu valtavasti, jos nykyisestä yksityisautoilusta päästään siirtymään itsekseen ajaviin robottiautoihin. Jos nämä olisivat vielä yhteisomistuksessa, tarvittaisiin ehkä viidesosa nykyisestä automäärästä. Jokaisella autoa tarvitsevalla ei enää tarvitsisikaan olla omaa, vaan voisi ottaa jonon ensimmäisen. Ja jos jono olisi tyhjä, voisi tilata lähimmän vapaan auton paikalle. VTT:llä on kovasti kehitetty tällaista mallia, varhaisempi versio samasta ideasta ovat Eero Paloheimon vaakahissit.
Tämä palauttaisi myös autoilun siihen mihin se on tarkoitettu: paikasta toiseen liikkumiseen siinä tapauksessa, että muut liikkumisvaihtoehdot ovat liian hankalia. Auton omistamiseen liittyvä tunneside poistuisi. Ja voi mitä kaikkea ihanaa niillä pihoilla voisi olla, jotka nyt ovat parkkipaikkojen peittämiä.