Kuohu: Unelmia maailmanluokan ekokaupungista

Kuohu 4-2013Oheinen kirjoitukseni on ilmestynyt Kuohussa (4/2013).

Unelmia maailmanluokan ekokaupungista

Pyöräilin syyskuussa Kumpulaan Ilmatieteen laitoksen tiedotustilaisuuteen. Tykkään pyöräilystä, koska se on ekologinen ja terveellinen tapa liikkua pääkaupunkiseudulla paikasta toiseen.

Tilaisuus, johon pyöräilin, käsitteli Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) julkaisemaa viidennen arviointiraportin ilmastotiedettä käsittelevän ensimmäisen osan yhteenvetoa.

IPCC:n yhteenvetoraportti ei yllättänyt. Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus on kasvanut nopeammin kuin on osattu ennakoida. Ilmakehä ja meret ovat lämmenneet, jäätiköt sulaneet, merenpinta noussut ja sään ääri-ilmiöt lisääntyneet.

Tilanne on pelottava. Mikäli päästöjä ei saada nopeaan laskuun, menetetään mahdollisuus pitää lämpeneminen alle kahdessa asteessa. Tätä taas pidetään kriittisenä rajana sille, että yhteiskunnilla on vielä mahdollisuus selvitä muutoksista.

Miten tämä liittyy Helsinkiin, Arabianrantaan, Toukolaan ja Vanhaankaupunkiin? Aika paljon. Jos kaikki jäätiköt sulaisivat, merenpinta nousisi noin 66 metriä. Tämä tarkoittaisi sitä, että mm. Helsinki, Tallinna, Tukholma, Pietari, Kööpenhamina ja Lontoo häviäisivät maailmankartalta.

Vedenpaisumusta on turha jäädä odottelemaan, koska toivottomuus on moraalitonta. Päästöjä kannattaa vähentää. Helsingissä tullaan lähivuosikymmeninä rakentamaan paljon. Olisi suotavaa, että tännekin saataisiin lisää kunnollisia maailmanluokan ekokaupunginosia.

Ei kuitenkaan riitä, että uudet kaupunginosat rakennetaan ilmastoystävällisesti. Ilmastonmuutokseen pitää alkaa myös varautua. Lisäksi vanhaa rakennuskantaa on korjattava ekotehokkaammaksi. Pitäkää siis pyöräilykypäristänne kiinni. Muutoksia on luvassa kotikulmillekin ennemmin tai myöhemmin.

Esimerkiksi Arabianrannan tapauksessa olisi hyvät mahdollisuudet ottaa lämpö ja jäähdytys merestä. Myös maalämpöä voisi hyödyntää. Helsingin edustalle voisi sopia hyvin muutama tuulivoimala. Biojätteiden paikallinen käsittely voisi mahdollistaa myös biokaasun tuottamisen paikan päällä.

Liikenne voisi tälläkin alueella perustua kävelyyn, pyöräilyyn ja kiskoihin. Kaupunginosat voisivat olla lähes kokonaan autottomia. Parkkipaikkoja voisi vähentää selvästi nykyisestä. Pyöräkaistat tulisi olla jokaisen kadun molemmin puolin. Pyöräilijöille tulisi varata tarpeeksi pysäköinti- ja säilytystilaa katutasossa.

Uudisrakentamisessa on laiskuutta noudattaa vain nykyisiä, vaikkakin suhteellisen tiukkoja, energianormeja. Lähtökohtana tulisi olla nolla- ja plusenergiatalot. Rakennusten seiniin ja katoille voitaisiin asentaa aurinkopaneelit ja pientuulivoimaa. Myös puurakentaminen ja viherkattojen hyödyntäminen voisi olla paljon nykyistä laajempaa.

Se mitä teemme tänään, näkyy pitkälle tulevaisuuteen. Toivon hartaasti, että täällä voi jatkossakin pyöräillä kevein ja iloisin mielin.

Leo Stranius

Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja (hoitovapaalla), ympäristöasiantuntija ja kaupunginvaltuutettu, jonka ajatuksia voi seurata blogista: www.leostranius.fi

Kuohu on Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin neljä kertaa vuodessa ilmestyvä sitoutumaton kaupunginosa- ja kulttuurilehti, jota tehdään kunnianhimoisesti, vapaaehtoisvoimin ja suurella riemulla.

4 kommenttia artikkeliin ”Kuohu: Unelmia maailmanluokan ekokaupungista”

  1. ”Olisi suotavaa, että tännekin saataisiin lisää kunnollisia maailmanluokan ekokaupunginosia.”

    Toki, kaikkien uusien kaupunginosien pitäisi olla ekologisia. Mutta, että ”lisää”?

    • Kiitos Pasi! Hupsista. Kyllähän tuon olisi tietysti pitänyt olla muodossa: ”Olisi suotavaa, että tännekin saataisiin kunnollisia maailmanluokan ekokaupunginosia.” 🙂

  2. Minua on alkanut ihmetyttämään ekokaupunki jo ihan terminä. Jos ekologisuus tarkoittaisi sitä, että otettaisiin muukin elämä huomioon kuin vain ihmisen toiminta, niin pienet talot puusta, joita usein mainostetaan ekoina, rakennettuna vaikkapa Kumpulan, Käpylän ja Vallilan tapaan, jotka ovat kyllä kauneinta Helsinkiä omassa tyylissään, olisivat minusta ainakin lähes niin ei ekoa kuin vain voi tehdä. Hienoa ettei niitä purettu, mutta ei enää uusia samanlaisia alueita kaupungin sisälle. Tämä siitä syystä, että väestöä tulee siinä määrin pääkaupunkiseudulle, että tuollainen rakentaminen valtaisi aivan älyttömän tilan ja tällä tavoin veisi ekolokerot muulta elämältä, nykyiset omakotialueet toki vielä pahempia tilasyöppöjä. Nämäkään ihmiset kun eivät tule elämään missään omavaraistaloudessa paikoillaan, vaan vaativat tilaa muualtakin. Jotainhan ihmisten pitäisi työkseenkin tehdä, kun siirtyminen omavaraistalouteen suurella porukalla ei taida olla ihan ovella. Ja mitä nopeammin Helsinki on täynnä, sitä nopeammin alkaa metsää kaatumaan kauempana. Toisaalta jos nykyinen tiivistäminen ei tarkoita sitten sitä, että vartiosaaret, meri-rastilat ja kivinokat säilyvät, niin samapa tuo mitä puhuvat.

    Kun valtaa rajallisella pallolla tiettyjen lajien ja niiden ravinnon elintilaa, niin luonnollisesti näiden kannat lähtevät romahtamaan. Tämä on ainakin minulle syy kannattaa kaupungin tiivistämistä paikoillaan, ja samalla yrittää saada fossiilisilta polttoaineilta kuluttajia raiteille, vaikka nuo raiteet sähköistettäisiinkin lohikannat sukupuuttoon pakottaneilla vesivoimaloilla. Autoiluun liittyy paitsi saasteet, niin myös tilan ja metallien tarve, sekä sen aiheuttama luonnon köyhtyminen ihan vain ajamalla elukoiden yli, eikä nämä asiat häviä sähköautoilla tai muilla. Tuleeko tuosta tiivistämisestä mitään ja synnyttääkö se sitten viihtyisää ja elävää kaupunkia, on sitten arkkitehtikunnan käsissä. Samalla voisi yrittää siirtää elinkeinorakennetta kohti palveluita, joille syntyy enemmän kysyntää, jos on enemmän kaupunkilaisia pienemmällä alueella.

    Nämä energiaratkaisut vaatisivat paljon enemmän huomiota, kun usein ihmiset luulevat, että ydinvoima on suora, helppo ja taloudellinen ratkaisu kaupungin lämmittämiseen. Itse epäilen, että vaikka SimCityssä voisi jättää jo olemassa oleva kaukolämpöverkko kylmäksi voimaloineen, ja siirtyä ydinsähkölämmitykseen rakentamalla maa täyteen ydinvoimaloita kauaksi kaikesta, niin todellisuudessa on montakin syytä miksi näin ei tule käymään. Kaukolämpö Loviisastakin on torpattu kelvottomana, joten kauempaa sitä tuskin onnistuu paremmin rakentamaan. Vähän ihmettelen miksi vihreät, joiden joukossa on näistä energia-asioista paljon tietämystä, eivät näkyvämmin etsi näitä uusia ratkaisuja, kuten tuo lämmön ottaminen merestä ym.

    Ylipäätään ekologinen rakentaminen tarkoittaisi minusta omavaraisuutta – jos resursseja tuodaan muualta säännöllisesti, niin minusta ekologisuus on kaukana. Itsekin siis ehdottelen vain tappioiden hillitsemistä. Ehkä energian puolella omavaraisuus on helpommin saavutettavissa kulutuksen laskiessa, mutta sitten vaikka ravinnon puolella ei. Mitä enemmän rakennetaan omavaratonta kaupunkia ja mitä enemmän väestö kasvaa, sitä enemmän tarvitaan peltoalaa. Pelto on mielestäni pahimmillaan vesistöt sotkeva maa-ala, jolta pidetään elämää myrkyin ja terin poissa, joten siitäkin on ekologisuus kaukana. Nyt sitten vielä metsää menee pelloiksi, jotta ihmiset pääsisivät ajamaan autoillaan pari kilsaa kauppaan jollakin mukaekopolttoaineella. Ehkä ajattelen turhan yksinkertaisesti pinta-aloina asioita, mutta kaupunki ja pelto eivät minusta ole ekoa, joten niiden pysyvästi valtaamaa alaa pitäisi pitää mahdollisimman pienenä, jotta muulle jäisi tilaa. Ei ole ainakaan varaa viljellä biopolttoaineita vain sen takia, että kaupungissa ihmiset eivät voi kulkea jalkaisin edes pieniä matkoja tai käyttää julkisia. Ehkä joku keksii miten yhdistää tiiviin kaupungin ruuantuotantoon ja vähentää täten tarvetta raivata lisää peltoa. Kasvisdieetti taitaisi helpottaa tuota tehtävää, kun katoilla on helpompaa kasvattaa porkkanoita kuin lehmiä.

    Vihreiden naimalakko ei toiminut, joten yllätysvauvatkin torppaava panolakkokaan tuskin saisi tulta alleen, ja talouskin vaatii tekijöitä kaupunkiin jopa ulkomailta. Sitten vielä tehokkuus ja markkinatalous tuo työt sinne missä tuottavuus on korkeinta ja jossa turhiin kuluihin menee vähiten rahaa, eli kaupunkiin. Tässä päätyy taas tähän kasvun tuomaan umpikujaan. Jos politiikka ei pysty koko laivaa kääntämään hetkessä, niin ainakin sillä pystyisi hidastamaan kehitystä ja yrittämään käännöstä. Kuitenkin jos sen aikoo tehdä edustuksellisen demokratian puitteissa, niin pitää pystyä takaamaan äänestäjille toimeentulo, joten pelkällä ei-linjalla ei pitkälle pötki.

  3. Kaupunkitilaa vapautuu valtavasti, jos nykyisestä yksityisautoilusta päästään siirtymään itsekseen ajaviin robottiautoihin. Jos nämä olisivat vielä yhteisomistuksessa, tarvittaisiin ehkä viidesosa nykyisestä automäärästä. Jokaisella autoa tarvitsevalla ei enää tarvitsisikaan olla omaa, vaan voisi ottaa jonon ensimmäisen. Ja jos jono olisi tyhjä, voisi tilata lähimmän vapaan auton paikalle. VTT:llä on kovasti kehitetty tällaista mallia, varhaisempi versio samasta ideasta ovat Eero Paloheimon vaakahissit.

    Tämä palauttaisi myös autoilun siihen mihin se on tarkoitettu: paikasta toiseen liikkumiseen siinä tapauksessa, että muut liikkumisvaihtoehdot ovat liian hankalia. Auton omistamiseen liittyvä tunneside poistuisi. Ja voi mitä kaikkea ihanaa niillä pihoilla voisi olla, jotka nyt ovat parkkipaikkojen peittämiä.

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!