Sonja Vartiala: Suomen ilmastopolitiikka tarvitsee täyskäännöksen

Vieraskynäblogissa SoSonja Vartialanja Vartiala

Suomen ilmastopolitiikka tarvitsee täyskäännöksen

Meillä suomalaisilla on tapana ajatella, että olemme sivistyneitä, rehellisiä ja tunnollisia ympäristökysymysten edelläkävijöitä, jotka rakastavat puhdasta luontoa ja sinisiä järviä.

Ilmastopolitiikassa totuus on kuitenkin toinen: kansainvälisessä vertailussa Suomen ilmastopolitiikka on kelvotonta, kunnianhimottomuudessaan kuudenneksi surkeinta koko EU:ssa.

Ajatus siitä, että jotain on tehtävä, oli oikeastaan muhinut mielessä jo pari vuotta. Tänä syksynä päätimme kaveriporukalla, että nyt olisi aika toimia.

Päätimme lanseerata Rajalla-tempauksen heti IPCC:n raportin julkaisun jälkeen. Silloin media olisi pullollaan keskustelua ilmastopolitiikasta. Miten typerä ajatuksemme olikaan – poliittista keskustelua ei syntynyt lainkaan ja raportti vaiettiin kuoliaaksi muutamassa päivässä.

Yritin itse kahlata läpi kuluvan vuoden keväällä julkaistun kansallisen energia- ja ilmastostrategian. Milloin sen ympäripyöreä epämääräisyys ei nukuttanut, se jätti jälkeensä hämmennystä:

1) Suomen hallitus on sitoutunut pysäyttämään ilmaston lämpenemisen kahteen asteeseen sekä hallitusohjelmassa että EU:n tasolla. Tämä tarkoittaa, että Suomen päästöjä on vähennettävä vähintään 80-95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Jotta kahden asteen tavoitteeseen päästäisiin ilman haastavia ja kalliita päästöjen romahdutuksia tulevilla vuosikymmenillä, pitäisi päästövähennysten tahdin olla paljon nykyistä rivakampi. Päästöjä pitäisi vähentää 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Suomen päästövähennystavoite – osana EU:ta – on kuitenkin vain 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

2) Energia- ja ilmastostrategia linjaa, että Suomi irtautuu kivihiilestä vuoteen 2025 mennessä. Ohjaus ei taida oikein toimia. Muun muassa Helsingissä harkitaan nykyisten hiilivoimaloiden remontoimista, jotta ne voisivat jatkaa kivihiilen polttamista vielä seuraavat 50 vuotta. Helsingin päätös on merkittävä, sillä tuotamme noin 5 prosenttia koko Suomen hiilidioksidipäästöistä.

3) Strategiassa kuvataan mittavasti EU:n ilmastopolitiikkaa. Paperi toteaa esimerkiksi, että ”Suomen energia- ja ilmastostrategia perustetaan oletukseen, että EU tekee tarvittavat toimenpiteet, jotta päästöoikeuksien hinta vuosina 2020–2030 on selvästi nykyistä korkeampi.” Epäselväksi jää, mitä Suomi itse tekee ja millaisia kantoja se ajaa EU:ssa? Erityisen ajankohtainen kysymys on nyt kun päästökauppa vesitettiin Euroopan parlamentissa huhtikuussa 2013.

Yhtä hämmentävää on myös työ- ja elinkeinoministeriön ilmastopuhe.

Ministeriön sivuja selatessa käy ilmi, että Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan ensimmäinen tavoite on talouskasvun tukeminen. Tämä varmaan selittää sen, miksi monen suomalaisen poliitikon mielestä arktinen öljynporaus on hyvää bisnestä ja öljy pitää hyödyntää. ”Joku poraa sen sieltä kuitenkin.”

Arktiksen tapauksessa yhtälö on yhteen sovittamaton. Suomen pitäisi tehdä kaikkensa sen eteen, että arktinen öljy pysyy meren pohjassa, tai sanoa suoraan, että ilmastonmuutoksen torjunta ei kiinnosta.

Suomeen tuotiin vuonna 2011 energiatuotteita 13,2 miljardilla eurolla. Kotimaisen uusiutuvan energian markkinat olisivat valtavat ja korjaisivat Suomen vaihtotasetta kuntoon. Suomessa investoidaan kuitenkin ranskalaiseen tai venäläiseen ydinvoimaan ja haitataan pienenergian tuotantoa monimutkaisilla lupajärjestelyillä. Onneksi ohjausta tulee ulkopuolelta. Viime viikolla 72 globaalia sijoitusyhtiötä lähettivät energiayhtiöille kirjeen, jossa ne pyysivät harkitsemaan tarkkaan sijoittamista fossiiliseen energiaan. Yhdysvalloissa eläkevaroja hallinnoivan Calpers-yhtiön toimitusjohtaja totesi ”Emme voi investoida ilmastokatastrofiin”.

Vihoviimeinen tekosyy on isompien maiden vielä isommat ilmastosynnit. Suomi ei voi muuttaa Kiinaa, mutta voimme varmistaa omalla ilmastopolitiikallamme, että itse olemme mukana ratkaisemassa ilmastokatastrofia.

Ja ihan aluksi meidän kansalaisten on varmistettava, että saamme omat päättäjämme mukaan ratkaisemaan maapallon kohtalonkysymystä.

Rajalla Kuumentuneet kansalaisetOsallistun 14.11. järjestettävään mielenosoitukseen Rautatientorilla ja annan ilmastokatastrofin torjunnalle 15 minuuttia aikaani. Etujärjestöjen ristitulessa päättäjille on välitettävä viesti siitä, että kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla on meidän tavallisten kansalaisten tuki. Tulethan sinäkin ottamaan paikkasi Rajalla ja kertomaan, ettei ilmastokatastrofia saa päästää karkaamaan käsistä.

Sonja Vartiala toimii vapaaehtoisena kansalaisten Rajalla 2013 -ilmastotempauksessa. Ilmastoaktivismin lomassa hän viettää vapaa-aikaansa soittaen viulua ja lukien hyviä kirjoja.

Nyt tuli raja vastaan

3 kommenttia artikkeliin ”Sonja Vartiala: Suomen ilmastopolitiikka tarvitsee täyskäännöksen”

  1. Suomessa tätä ilmastokeskustelua hyödyttäisi valtavasti sekin, että vihreät eivät ottaisi kiltisti kannettavakseen muiden tekojen seurauksia. Nyt viimeksi hiilen hinta globaalissa kaupassa, ja sen verotus Suomessa, on kuulemma V. Niinistön hyppysissä. Kun valtavirran näkyvät poliitikot eivät heti suorista näitä väitteitä ja tee asioita selviksi sille suurimmalle osalle ihmisistä, jotka eivät asiaa muuten seuraa, niin myös sitten sivupurojen poliittiset vastavirtauimarit, väristä riippumatta, joutuvat mahdottomaan tilanteeseen ilmastoasioissa, kun valtamedia on jo ehtinyt tiedottaa väärät väitteet totuutena ja saaneet ne myös muuttumaan todeksi useimpien päissä. Ja jos sitten nämä sivupurojen kansalaisvaikuttajat haluavat, että heidän protesteillaan on myös kuulijoita päättäjien joukossa, niin esimerkiksi V. Niinistön ei kannattaisi kerätä puolueelleen turhaa painolastia, kun vihreät joutuvat muutenkin tasapainoilemaan muiden tuottamien ristiriitojen kanssa.

    Talouskasvu ja ekologinen kestävyys ei nykymaailmassa millään minusta onnistu – ehkäpä siitä syystä ekologisella kestävyydellä ei enää tarkoiteta sitä, että otettaisiin ne muutkin öttiäiset huomioon, vaan sillä nähtävästi tarkoitetaan vain ihmisen ilmastopäästöjen leikkaamista vähäsen, mutta ne muut öttiäiset ja vehkaparat saavat mennä. Ainakin niitä on tällä pallolla joka joulu vähemmän kuin edellisenä, vaikka se pihapuu siinä kasvaisikin komeasti, ja suunta ei näytä olevan ainakaan kääntymässä.

    Tässä ollaankin paitsi ympäristö- ja ilmastokysymysten äärellä, niin myös minusta moraalisen pähkinän äärelle – eli onko oikein hyötyä siitä taloudellisesta toiminnasta, joka ehkäpä ilman suomalaistenkin apua kuitenkin toteutuisi, mutta jossa ei nykytiedon valossa ole mitään järkeä. Itse mieluummin jätän tuon verran turhaa elintasoa hankkimatta ja kiukuttelen niille, jotka tuota toimintaa harjoittavat.

  2. Muuten hyvä, mutta tekstistä läpi paistava käsitys siitä, että ydinvoiman rakentaminen olisi millään järkevällä tavalla ilmasto- tai ympäristövihamielinen teko on lyhyesti sanoen täysin perusteeton uskomus.

    Teollisuusmaiden nopeimmat päästövähennykset on tehty nimenomaan ydinvoimalla, vahingossa ja ilman minkäänlaista ilmastopolitiikkaa. Esimerkiksi Ruotsi ja Ranska kykenivät tuottamaan yli 80% sähköstään hiilettömästi jo 1990, vaikka päästöt eivät edes ohjanneet energiapolitiikkaa – siinä missä esim. Saksan ilmastopolitiikan tavoite on päästä samaan vasta 2050!

    Olen asiaa käsitellyt esim. täällä:

    http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/152852-saksan-kehuttu-ilmastopolitiikka-toimii-huonommin-kuin-ei-politiikkaa-ollenkaan

    Selvitän mielelläni asian juurta jaksaen, tarvittaessa yksityiskohtaisten lähteiden kera. Toivoisin, että mahdolliset vastaväittäjät vaivautuisivat edes perustelemaan väitteensä. Ja toivon, että epäilijät katsoisivat todisteita ihan itse ja avoimin mielin, ennakkoluulot hyläten.

    Ei ole minkäänlaista perusteltua syytä olettaa, etteikö ydinvoimalla kyettäisi – jos siis vain haluttaisiin – vähintään yhtä hyviin suorituksiin nykyään. Vähintäänkin tämä vaihtoehto pitäisi ottaa avoimesti pöydälle sen sijaan, että se a priori hylätään ideologiaan sopimattomana.

    Vaikka sinänsä kannatankin kotimaisen uusiutuvan energian lisäämistä, pitää muistaa sekin, että biomassa ei ole ilmastoneutraalia. Hätäillen ja suurissa määrissä käytettynä se ei itse asiassa ole paljon kivihiiltä parempaa, kun myös maankäytön muutoksista aiheutuvat päästöt lasketaan. Ja vaikka me emme niitä laskisi, luonto kyllä laskee.

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!