Huomenna la 29.6. Helsinki Pride 2013 kulkue ja puistojuhla!
Minut voi tavata Pride-kulkueen lisäksi puistojuhlasta Vihreiden teltalta klo 14-15. Tervetuloa mukaan!
Mikä ihmeen Pride?
”Helsinki Pride on Helsingin seudun Seta ry:n vuosittain järjestettävä viikon kestävä kulttuuri- ja ihmisoikeustapahtuma keskellä Helsinkiä. Se on myös Suomen suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja heidän läheisiään yhteen kokoava tapahtuma ja yksi Helsingin isoimmista viikon kestävistä kesätapahtumista.” Vuoden 2013 teemana on ”kohtaaminen”.
Itse lähden kulkueeseen ja puistojuhlaan kolmella teemalla:
– Tasa-arvoinen avioliittolaki (allekirjoita kansalaisaloite täällä)
– Sukupuolisensitiivinen kasvatus
– Transihmiset & intersukupuoliset näkyviin kuntien ohjelmiin ja strategioihin, erityisesti tasa-arvo-ohjelmiin
Olisipa jännä lentää aikakoneella 15 vuoden päähän tästä ajasta ja kysyä sinulta, miten tuo sukupuolisensitiivinen kasvatus teidän perheessä onnistui ja mikä oli lopputulos. Ja että mitä ylipäätään ajattelet kyseisestä kasvatusfilosofiasta, kun olet saanut oman jälkikasvusi aikuiseksi.
Se on kumma juttu, että hyvin monet sukupuolisensitiivit – vai miksi nyt haluatte itseänne kutsuttavankaan – häivytätte ja kiellätte usein ne asiat, jotka on perinteisesti liitetty lapsenne sukupuoleen. Ja sitten taas vastakkaisen sukupuolen jutut nähdään tavoiteltavina ja hienoina. Eli tytöille täysilaidallinen traktoreita ja pojille kärryllinen nukkeja.
Puhumalla noin kamalasti sukupuolettomuudesta julkisuudessa olet taatusti varmistanut sen, että mikään ei kiinnosta ihmisiä niin paljon kuin se, mitä sukupuolta se Straniuksen lapsi nyt oikeasti on, onko kukaan nähnyt tai kuullut. Mitä enemmän kohkaa, sitä enemmän saa huomiota. Paljon helpommalla olisitte päässeet, jos olisitte vaikka rauhallisesti todenneet, että meille syntyi nyt tyttö, mutta pyrimme antamaan hänelle tasavertaiset mahdollisuudet toteuttaa itsessään sekä perinteisesti maskuliinisiksi että perinteisesti feminiinisiksi katsottuja piirteitä sekä kaikkea siltä väliltä. Tämä yhteiskunta toimii kuitenkin enemmistön käsitysten ehdoilla ja niihin on sopeuduttava (tai ne on ainakin ymmärrettävä jollakin tasolla) viimeistään silloin, kun astuu ulos Käpylästä.
Ikävää, että toimintasi esimerkkinä ja kohteena on lapsi, joka ei ole millään tavalla pyytänyt lupaa moiseen äärimmäisyyteen ja yhden asian korostamiseen. Toivon, että lapsenne ei joudu tulevaisuudessa vastaamaan sellaisiin kysymyksiin, joihin teidän vanhempien kuuluisi olla antamassa vastauksia hänen puolestaan. Toivon myös, ettei lapsenne saa missään vaiheessa sellaista käsitystä, että hänen syntymässä saadussa sukupuolessa on jotakin vikaa, kun sen salailua on käsitelty lukuisissa medioissa, lehdissä, netissä ja keskustelupalstoilla. Tämä ei ole tarkoituksenne, mutta lapsista ei koskaan tiedä, joten selittäkää se asia hänelle vielä erikseen. Kasvurauhaa sille pienelle ja hyvää, turvallista pridea!
Kiitos palautteesta KM! Olisi kiva, jos voisit kirjoittaa omalla nimelläsi. Niinhän minäkin teen.
Olen kirjoittanut sukupuolisensitiivisyydestä esimerkiksi tänne: https://leostranius.fi/2012/04/ekoisi-sukupuolisensitiivisyys/
Kyse ei ole sukupuolen kieltämisestä tai häivyttämisestä vaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä. Sitä, että lasta kohdellaan yksilönä ilman kulttuurisen sukupuolen tuomaa painetta. Itse en pidä tasa-arvon tavoittelua äärimmäisyytenä vaan pikemminkin hyveenä.
Olen halunnut puhua ja kirjoittaa sukupuolisensitiivisyydestä siitä syystä, että myös muut havahtuisivat huomaamaan, miten lapsia asetetaan tiettyyn sukupuolirooliin jo pienestä pitäen ihan turhaan.
Parhain terveisin
-Leo