Vastaukset Lauri Kontrolle: Kansalaiskampanja turkistarhauksen kieltämiseksi onnistui yli odotusten

Leo Stranius ja Kati Pulli kansalaisaloiteLauri Kontro kirjoittaa Maaseudun Tulevaisuudessa (26.6.) turkistarhauksen kieltämistä koskevasta kampanjastamme viitaten samalla Luonto-Liittoon ja allekirjoittaneeseen.

Juttua varten hän ei ole pyytänyt minulta kommentteja vaikka blogiani siteeraakin.

Lähetin oheisen vastineen Maaseudun Tulevaisuuteen.

Kirjoituksen alla vastaan lisäksi Kontron muihin väitteisiin vielä yksityiskohtaisemmin.

Hienoa, että kansalaisaloitekampanjamme synnyttää keskustelua ja turkistarhauksesta puhutaan vielä eduskuntaäänestyksen jälkeenkin!

Mielipide/vastine Maaseudun Tulevaisuuteen:
Kansalaiskampanja turkistarhauksen kieltämiseksi onnistui yli odotusten

Lauri Kontro kirjoittaa Maaseudun Tulevaisuudessa (26.6.) turkistarhauksen kieltämistä koskevasta kampanjastamme. Kontron mukaan lopputulos oli surkea.

Itse pidän tulosta hyvänä. Tavoitteenamme oli kerätä vähintään 50 000 kannatusilmoitusta kansalaisaloitteen taakse ja saada asia eduskunnan käsiteltäväksi. Tässä onnistuimme hienosti. Aloitteen allekirjoitti puolen vuoden aikana 69 381 täysi-ikäistä suomalaista.

Sadat vapaaehtoiset kohtasivat satojatuhansia ihmisiä kadulla ja keskustelivat turkistarhauksen mielekkyydestä. Näin aihe tuotiin julkisuuteen sekä ihmisten arkeen lounas- ja työpaikkakeskusteluiden muodossa. Turkistarhauksesta on viimeisen vuoden aikana keskusteltu Suomessa enemmän kuin koskaan aiemmin.

Samalla kampanjassa tehtiin suomalaisen demokratian historiaa. Se oli kautta aikain ensimmäinen eduskunnan käsittelyyn päätynyt kansalaisaloite.

Ennen kansalaisaloitekampanjaa turkistarhaukseen selvästi kielteisesti suhtautuvia kansanedustajia oli noin parikymmentä. Eduskunnassa kansalaisaloitteen puolesta äänesti kuitenkin 36 edustajaa. Mukana oli seitsemän ministeriä. Pidän muutosta vaikuttavana.

Eduskunnan keskustelussa lähes kaikki kansanedustajat pitivät eläinten hyvinvointiin liittyviä parannuksia tarpeellisina. Turkistarhaukseen tullaan ottamaan kantaa tulevassa eläinsuojelulainsäädännön uudistuksessa ja turkisasetuksen päivityksessä.

Lisäksi asia noussee esille seuraavissa eduskuntavaaleissa ja hallitusneuvotteluissa. Tuolloin on mahdollista saada aikaan kielto uusien tarhojen perustamiselle, tarhojen sukupolvenvaihdoksille ja tarhojen laajentamiselle eläinten lukumäärän suhteen, kannustimia muihin elinkeinoihin siirtymiseen, päätös siitä, että turkisalaa ei tueta yhteiskunnan varoin (mm. investointituki, aloitustuki, luopumistuki, lomitustuki) sekä eläimille siirtymäajan aikana elinolosuhteet, jossa niillä on maapohjaa, enemmän tilaa ja enemmän niiden tarvitsemia virikkeitä.

Turkistarhaus tulisi kieltää, koska petoeläin ei kuulu häkkiin, ja turkistarhaus aiheuttaa turhaa kärsimystä ja ympäristökuormitusta. Turkis ei ole ihmiselle välttämätön. Emme voi tehdä mitä tahansa pelkän rahan vuoksi.

Se, että joku on nyt laillista tai taloudellisesti kannattavaa, ei tee siitä välttämättä eettisesti kestävää. On vain ajan kysymys, että turkistarhaus tullaan kieltämään koko EU:n alueella siinä missä koirien ja kissojenkin tarhaus sekä kosmetiikan eläinkokeet on jo kielletty.

Toisin kuin Kontro kirjoituksessaan arvelee, ruohonjuuritason kansalaistoiminnasta on usein bileet ja juhlahumu kaukana. Omaa motivaatiota lisää kuitenkin mahdollisuus toimia niiden hiljaisten äänitorvena, jotka eivät pysty omasta puolestaan puhumaan.

Leo Stranius
Luonto-Liitto, toiminnanjohtaja (hoitovapaalla), kansalaisaloitteen yksi vireillepanijoista

***

Lauri Kontro Kuva WikipediaYksityiskohtaiset vastauksen Lauri Kontron kirjoitukseen

LAURI KONTRO:

Lauri Kontro: ”Eihän ilman turkistarhoja olisi myöskään kettutyttöjä.”

Moni on miettinyt, kannattiko eläinaktivistien sittenkään tehdä aloite turkistarhauksen kieltämisestä. Tulos oli selvä, vain 36 kansanedustajaa äänesti Luonto-liiton ja muiden turkistarhauksen vastustajien aloitteen puolesta.

Lopputulos oli aktivisteille surkea. Silti olisi voinut käydä huonommin. Ääniä tuli sen verran, että kampanjointia voidaan jatkaa.

***

LEO STRANIUS:

Lopputulos oli hyvä. Ennen kansalaisaloitekampanjaa turkistarhaukseen selvästi kielteisesti suhtautuvia kansanedustajia oli noin parikymmentä. Pidän määrän kasvamista 36 edustajaan vaikuttavana. Lisäksi mukana kiellon puolesta oli seitsemän ministeriä.

***

LAURI KONTRO:

Turkisaktivistit ovat jo ilmoittaneet, että asiaan palataan. Niin on syytä uskoa. Ensi eduskuntavaaleissa jankutetaan taas, pitääkö maaseudun menestyvin elinkeino tappaa.

***

LEO STRANIUS:

Varmasti aihe nousee esiin niin eduskuntavaaleissa kuin hallitusneuvotteluissakin. Se, että joku on nyt laillista tai taloudellisesti kannattavaa, ei tee siitä välttämättä eettisesti kestävää.

Eduskunnan keskustelussa lähes kaikki kansanedustajat pitivät eläinten hyvinvointiin liittyviä parannuksia tarpeellisina. Turkistarhaukseen tullaan ottamaan kantaa siis jo ennen eduskuntavaalejakin tulevassa eläinsuojelulainsäädännön uudistuksessa ja turkisasetuksen päivityksessä.

***

LAURI KONTRO:

Hyvän analyysin tekee kampanjan pyörittäjä, vihreä poliittinen lupaus Leo Stranius. Stranius on paitsi poliitikko, myös järjestöjohtaja Luonto-liitossa. Liitto on virallisesti nuorisojärjestö, jota valtio tukee vuosittain 60 eurolla jokaista sen ilmoittamaa jäsentä kohti.

***

LEO STRANIUS:

Vuonna 2013 Luonto-Liitolle myönnettiin valtakunnallisille nuorisojärjestöille tarkoitettua avustusta yhteensä 430 000 euroa. Tämän lisäksi saamme valtiolta myös projektirahoitusta esimerkiksi ympäristökasvatustyöhön.

***

LAURI KONTRO:

Äskettäin liitto joutui selittelemään, kun siltä ei löytynyt edes paperilla lain vaatimaa määrää nuoria jäseniä. Jäsenrekisteri korjattiin kuntoon yhdessä yössä.

***

LEO STRANIUS:

Jäsenrekisteriä ei korjattu. Kyse oli hakemuslomakkeessa olleesta virheestä. Lomakkeella on kysytty erikseen alle 16-vuotiaiden ja alle 28-vuotiaiden jäsenten määriä. Alle 16-vuotiaita jäseniä on 2167 henkilöä ja alle 28-vuotiaita hakemuslomakkeella virheellisesti vain 2853 henkilöä. Tässä kohtaa on kuitenkin ilmoitettu ainoastaan 16-27-vuotiaat jäsenet. Lomakkeen tässä kohdassa olisi pitänyt olla kaikki alle 28-vuotiaat, joita on yhteensä ollut hakemusajankohtana 5020 henkilöä. Tämä on n. 69 % koko järjestön jäsenmäärästä.

***

LAURI KONTRO:

Stranius kertoo blogissaan, miksi vihreät iskivät juuri turkistarhauksen kimppuun. Miksi kohteena ei ollut hiilivoima tai viinanjuonti?

***

LEO STRANIUS:

Vihreät eivät iskeneet turkistarhauksen kimppuun vaikka kielteisesti siihen eduskunnassa suhtautuivatkin. Kansalaisaloitekampanjan takana olivat Animalia, Luonto-Liitto, Oikeutta Eläimille ja SEY – Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto.

***

LAURI KONTRO:

”Turkistarhaus on mielipiteitä jyrkästi jakava aihe”, selvittää Stranius.

***

LEO STRANIUS:

Yllä oleva lainaus on irrotettu blogistani. Minua tätä juttua varten ei ole haastateltu. Koko kirjoitukseni, johon yllä oleva sitaatti liittyy, löytyy täältä: Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi: Neljä syytä miksi tehty työ kannatti.

***

LAURI KONTRO:

Vastakkainasettelun aika ei siis olekaan ohi. Ristiriitoja ei saa pelätä, niitä pitää luoda.

Hyvän kampanjan takasi hyvä suunnittelu, vahvat resurssit, uutuuden viehätys, tukijat ja verkostot sekä mukaan pääsyn helppous, kirjoittaja huomauttaa.

Tämä kaikki on varmasti totta. Takana oli hyvin toimeentulevia järjestöjä, nuorta intomieltä, sopivasti seikkailunhalua ja paljon hyviä bileitä. Se on samaa, mitä aiemmat sukupolvet ovat kokeneet milloin taistolaisporukoissa milloin hippiliikkeessä.

***

Turkismielenosoitus eduskuntatalollaLEO STRANIUS:

Sadat vapaaehtoiset kohtasivat satojatuhansia ihmisiä kadulla ja keskustelivat turkistarhauksen mielekkyydestä. Näin aihe tuotiin julkisuuteen sekä ihmisten arkeen lounas- ja työpaikkakeskusteluiden muodossa. Turkistarhauksesta on viimeisen vuoden aikana keskusteltu Suomessa enemmän kuin koskaan aiemmin.

Samalla teimme suomalaisen demokratian historiaa olemalla kautta aikain ensimmäinen eduskunnan käsittelyyn päätynyt kansalaisaloite. Bileitä emme järjestäneet.

***

LAURI KONTRO:

Hyviin verkostoihin kuuluu myös Helsingin Sanomat, joka pitää Straniusta erityisasiantuntijanaan. Vain pari viikkoa sitten lehti teki Straniuksesta koko sivun jutun. Sellaista kunniaa ei suoda aina edes pääministerille.

***

LEO STRANIUS:

Kyseessä oli kahden sivun juttu lehden Sunnuntai-sivuilla 3.6.2013. Helsingin Sanomien toimittajat kysyvät usein näkemystäni eri aiheisiin. Uskallan kuitenkin väittää, että pääministeri saa selvästi enemmän palstatilaa lehdessä kuin minä.

***

LAURI KONTRO:

Kampanja siis onnistui. Vain tulos oli huono. Turkistarhaus, kampanjan kohde, menestyy entistä paremmin.

***

LEO STRANIUS:

Kampanja oli onnistunut. Samoin tulos. Tavoitteenamme oli kerätä vähintään 50 000 kannatusilmoitusta kansalaisaloitteen taakse ja saada asia eduskunnan käsiteltäväksi. Tässä onnistuimme hienosti.

***

LAURI KONTRO:

Se sopii myös viheraktivisteille. Tärkeintä on liike, mahdollisuus jatkaa riitelyä.

***

LEO STRANIUS:

Tärkeintä on toimia niiden hiljaisten äänien puolesta, jotka eivät muuten pysty omasta puolesta puhumaan. Järjestöjen mielestä turkistarhaus tulisi kieltää, koska petoeläin ei kuulu häkkiin, ja turkistarhaus aiheuttaa turhaa kärsimystä ja ympäristökuormitusta. Turkis ei ole ihmiselle välttämätön. Emme voi tehdä mitä tahansa pelkän rahan vuoksi.

***

LAURI KONTRO:

Eihän ilman turkistarhoja olisi myöskään kettutyttöjä.

***

LEO STRANIUS:

Kiitos Lauri Kontrolle ajatuksia herättävästä kirjoituksesta ja aurinkoista kesän jatkoa! Ilman Kontron tekstiä ei olisi tätäkään dialogia ja yhteistä ymmärrystä syntynyt.

***

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Seuraa minua Instagramissa