Vauvan hoito-opas: Miten vauvan kanssa pyörällä?

Vauvan hoito-opasLueskelin hoitovapaalla Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piirin Kotineuvola Oy:n yhteistyössä Vauva-lehden kanssa tekemää Vauvan hoito-opasta.

Eihän tämä nyt omalta osaltani enää ajankohtainen ole, kun lapsi on jo selvästi taapero-iässä. Siitä huolimatta oli kiva lukea jälkikäteen, mitä olisi pitänyt tehdä ja miten toimia.

Yksi osuus kuitenkin pisti silmään. Hoito-oppaassa oli omistettu kokonainen osuus aiheelle ”Lapset turvalliset autoon”. Ihan hyvä. Kyllähän monet vanhemmat ottavat riskin ja kuljettavat vauvaa autossa.

Itse olisin kuitenkin kaivannut ohjeita siitä, miten vauvan kanssa kannattaa liikkua bussilla, junalla tai polkupyörällä. Vai onko oletuksena/suosituksena, että kaikki vauvat kulkevat matkansa vain autolla?

On kuitenkin turha soimata pimeyttä, jos ei ole valmis itse sytyttämään ensimmäistä kynttilää. Jos MLL ja Vauva-lehti eivät sitä tee, niin teen ohjeistuksen itse.

Tässä ohjeet vauvan kuljettamiseksi esimerkiksi pyörällä:

Pyöränistuin– Vauvaa voi kuljettaa pyörällä siinä vaiheessa, kun hän osaa istua ja hänen päähänsä voi laittaa kypärän, yleensä noin 6 kk iässä.
– Pyörällä kulkemiseen vauvan kanssa on monta vaihtoehtoa: pyöräperäkärry, laatikkopyörä tai lastenistuin.
– Hanki kypärä mieluimmin uutena, mikäli et ole varma, että käytetty kypärä ei ole menettänyt suojaominaisuuksiaan.
– Säädä lastenistuin ja kypärä vauvalle sopivaksi – eli hanki mieluimmin sellaiset varusteet, joita voi säätää vauvan koon mukaan.
– Huolehdi sään mukaisesta pukeutumisesta ja suojaa vauvan kasvoja mahdollisuuksien mukaan viimalta.
– Aja rauhallisesti ja liikennesääntöjen mukaan.

Mitä muuta vauvan kanssa pyöräilyssä olisi syytä muistaa?

Vauvan hoito-opas oli yhdeksästoista painos. Hei MLL ja Vauva, saisiko seuraavaan painokseen mukaan myös vähän ympäristönäkökulmaa: kestovaippoja, pyörällä tai joukkoliikenteellä liikkumista ja sen sellaista?

Omista pyöräilykokemuksista ja varusteistani voi lukea täältä: Ekoisi: Pyöränistuin vapauttaa.

4 kommenttia artikkeliin ”Vauvan hoito-opas: Miten vauvan kanssa pyörällä?”

  1. Minulle tuli mieleeni tähän lisätä itse vauvan kanssa bussimatkustamiseen kuulemani neuvo: Bussissa kannattaa matkustaa niillä paikoilla, jotka ovat selkä menosuuntaan. Näin jos vauva matkustaa vanhempansa sylissä ja bussi tekee äkkijarrutuksen, vauva ja vanhempi menevät painovoimaisesti selkänojaa vastaan. Näin välttyy onnettomuustilanteessa siltä, että vauva jäisi vanhemman painon ja jonkun edessä olevan suojakaiteen/seinämän/penkin väliin.

  2. Kiinnostava postaus!

    Nuo uusimmatkin MLL:n oppaat edellyttävät tosiaan kriittiistä lukutaitoa. Sinänsä arvokkaiden lapsen kuuntelemista jne. tukevien ajatusten lisäksi esimerkiksi viimeksi 5-vuotistarkastuksen yhteydessä meille jaettu Lapsi eri ikävuosina -sarjan ”Puuhapoika, touhutyttö” -opasvihkonen http://kauppa.mll.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=30098 on varsin normittava ja ennakko-oletuksia jakava lapsille tarjotuissa sukupuolirooleissa:

    ”Tyttöjen ja poikien lempileikit eroavat toisistaan. Tytöt leikkivät mielellään kotia ja pukeutuvat vanhoihin vaatteisiin. Pojat rakentavat majoja, ratsastavat harjanvarrella lännenmiehenä ja vakoilevat salapoliiseina. Hajotettavat ja uudelleen rakennettavat kapineet kiinnostavat poikia: vanha käytöstä poistettu radio on oikea aarre! Oikeat työkalut houkuttelevat nikkaroimaan.” (s. 19)

    Siis lähes kaikki mielenkiintoinen on varattu pojille! Ja miten niin pojat eivät tykkää pukeutua erikoisesti leikkiessään… Oppaisiin jäänee katkelmia menneiltä vuosikymmeniltä, kun niitä uudistetaan osittain useamman kirjoittajan toimesta. Lähdeluetteloitakin kannattaa kurkata.

    Alkuperäiseen aiheeseen: Pienten lasten vanhempia kiinnostanee paljon turvallisuusnäkökohdat, joilla moni varmaan perustelee myös oman auton hankkimista kun perheenlisäystä on tulossa. Onkohan olemassa esim. tutkimustietoa onnettomuusalttiudesta /-tilastoista, kun vauvaa kuljetetaan joukkoliikennevälineissä, kuten vaunuilla bussissa?

    Esikoistaan odottaville erilaiset kootut vinkit lapsen kanssa arjessa liikkumisessa turvallisesti ja sujuvasti julkisilla voisivat ehkä tulla tarpeeseen!

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!