Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi eduskunnan lähetekeskustelussa

Kansalaisaloitteen luovutus eduskunnassaKansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi tulee eduskunnan lähetekeskusteluun torstaina 25.4.2013.

Lakialoitteessa esitämme eläinsuojelulain 22 § muuttamista siten, että ”Eläinten tarhaaminen turkisten tuottamiseksi on kielletty.” Tarkemmin olemme perustelleet lakialoitetta erillisessä lakialoitteen muistiossa.

Toivottavaa on, että kansalaisaloitteemme päätyy maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyn jälkeen eduskunnan äänestettäväksi vielä ennen kesää.

Olisi kansalaisaloitelain hengen vastaista, mikäli asia hautautuisi valiokuntaan, kuten Joonas Pekkanen on osuvasti kirjoittanut.

Turkistarhaus on kielletty useissa Euroopan maissa johtuen sen eettisistä ja eläinten hyvinvoinnille aiheuttamista ongelmista. Viime kuussa turkistarhauksen lopetti Slovenia, ja joulukuussa minkkien tarhauksen kielsi maailman neljänneksi suurin minkkien tuottajamaa Hollanti.

Selvää on, että turkistarhaus tullaan kieltämään myös Suomessa ennemmin tai myöhemmin.

Turkistarhauksen jatkamista perustellaan usein alan työpaikoilla. Pellervon taloustutkimuskeskus PTT julkisti 23.4.2013 viimeisimmät luvut, jotka se on Suomen Turkiseläinten Kasvattajain liiton toimeksi antamana laskenut. Alan työllistävä vaikutus on PTT:n mukaan alle 4 300 henkilötyövuotta. Tähän lukuun on sisällytetty yrittäjät, tarhojen, rehukeskusten ja huutokauppayhtiön henkilökunta sekä muu tuotantopanosten ja palveluiden synnyttämä työllisyys. Huomattava osa turkistarhojen työntekijöistä jää kuitenkin eläkkeelle mahdollisen siirtymäajan puitteissa ja lopuille on mahdollista löytää onneksi muita töitä.

Meidän mielestämme kysymys turkistarhauksesta on kuitenkin ensisijaisesti eettinen, ei taloudellinen. Mikäli kansalaisaloitteemme hyväksytään, tulee eduskunnan joka tapauksessa tarkentaa vielä siirtymäaikaa.

Villieläin ei kuulu ahtaaseen häkkiin. Toivon, että kansanedustajilta löytyy rohkeutta äänestää eläinten hyvinvoinnin puolesta. Turkistarhaus on kuvottavaa ja edustaa julmuutta ja piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista ja ympäristöstä. Mielipidemittausten mukaan vain noin neljäsosa suomalaisista sallisi turkistarhauksen jatkuvan nykyisellään.

Mikäli kielto ei mene eduskunnan mahdollisessa äänestyksessä läpi, toivomme, että aloitteen johdosta eduskunta tekee huomattavia parannuksia eläinten hyvinvointimääräyksiin ja ympäristönormeihin. Lisäksi eduskunnan ja hallituksen tulisi ryhtyä toimiin, jotka vähentävät turkisalan merkitystä. Näitä toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi rajoitukset tarhoja perustettaessa tai laajennettaessa.

Mikäli turkistarhauskielto astuisi voimaan, se säästäisi myös ympäristöä

Suomen turkiseläinhäkkien alle kertyvä lanta- ja virtsamäärä vastaa yli miljoonan ihmisen puhdistamattomia jätevesiä. Turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna. Kuluttaja-asiamies on myös kieltänyt alaa mainostamasta aitoja turkiksia ympäristöystävällisempinä tuotteina kuin keinoturkiksia.

Takana on yli vuoden mittainen prosessi. Miten homma on edennyt? Ohessa kansalaisaloitteemme tärkeimmät päivämäärät:
– Perustuslain muutos sekä kansalaisaloitelaki astuivat voimaan 1.3.2012
– Aloitimme kampanjan (nimien keräämisen) 14.5.2012 ja lopetimme sen 14.11.2012.
– Luovutimme nimet Väestörekisterikeskukselle 22.11.2012, joka vahvisti allekirjoitusten määrän (69 381 allekirjoitusta) 9.1.2013.
– Veimme aloitteen eduskuntaan puhemiehelle 5.3.2013.
– Puhemiehistö päätti 17.4.2013 viedä aloitteen eduskunnan lähetekeskusteluun 25.4.2013.

Samasta aiheesta kannattaa lukea myös:
– Kampanjan verkkosivut: http://www.turkistarhatonsuomi.fi
– Kati Pulli: Eduskunnan turkiskeskustelun perustuttava faktoihin
– Joonas Pekkanen: Näinä hetkinä ei käy kateeksi eduskunnan virkamiehiä
– Tiedote: Suomen ensimmäinen kansalaisaloite lähetekeskustelussa torstaina

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa