Valtuustoblogi: Valtuustoaloite ilmastolaista Helsinkiin

Vuoden 2013 myötä minusta tuli Helsingin kaupunginvaltuutettu.

Ensimmäinen valtuuston kokous on keskiviikkona 16.1. klo 18 alkaen. Valtuusto kokoontuu noin kahden viikon välein.

Valtuustourani aluksi ajattelin tehdä heti ensimmäisessä kokouksessa aloitteen johdonmukaisemman ilmastopolitiikan saamiseksi kaupunkiin.

Käytännössä tämä voisi tarkoittaa ilmastolain kaltaisen työkalun käyttöönottoa, jolla kaupunki sitoutuisi vuosittaisiin päästövähennyksiin.

Koska periaatteisiini kuuluu mm. avoimuus, laitan luonnoksen valtuustoaloitteestani tänne blogiin ja sosiaaliseen mediaan kommentoitavaksi etukäteen.

Alla on luonnos valtuustoaloitteeksi Helsingin vuosittaisista päästövähennyksistä ilmastolain avulla. Tarkoitukseni on jättää aloite heti ensimmäisessä kokouksessa 16.1.2013. Sitä ennen otan tähän kuitenkin mielelläni vastaan mahdollisia evästyksiä, korjauksia ja kommentteja.

Ja mikäli joku muu asia tässä kaupungissa ihmetyttää sinua, minuun saa olla aina yhteydessä!

* * *

Valtuustoaloite Helsingin vuosittaisista päästövähennyksistä ilmastolain avulla

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on luvannut[1] Helsingistä hiilineutraalin ja Helsingin Energian tavoitteena[2] on olla hiilineutraali vuonna 2050. Samaan aikaan Uusimaa aikoo olla Suomen ensimmäinen hiilineutraali maakunta ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen edelläkävijä[3]. Helsinki on omassa ympäristöpolitiikassaan[4] sitoutunut tavoittelemaan hiilineutraalia tulevaisuutta vuoteen 2050 mennessä ja vähentämään päästöjä 20 % vuoteen 2020 mennessä.

Kaupungin nykyinen ilmastopolitiikka on hajanaista ja parhaan saatavilla olevan ilmastotiedon/ilmastotieteen valossa tavoitteiltaan riittämätöntä. Konkreettiset toimet puuttuvat, tai ne on siirretty pitkälle tulevaisuuteen. Lisäksi päästövähennystoimien toteutumisen ja vaikuttavuuden seuranta on puutteellista. Helsingin ilmastopolitiikka ryhdistyisi, jos kaupunki ottaisi käyttöön ilmastolain eli vuosittaiset päästökiintiöt.

Ilmastolaki on monin tavoin parempi vaihtoehto kuin nykyinen ympäristöpolitiikkaan tai poliittisiin julistuksiin perustuva heikko ohjaus. Ilmastolain mukanaan tuomat sitovat lyhyen aikavälin tavoitteet ja hiilibudjetit tekisivät ilmastopolitiikasta jämäkkää ja helposti seurattavaa. Sen avulla kaupungin päästövähennykset voitaisiin tehdä johdonmukaisesti ja hallitusti.

Helsingin ilmastolaki voisi sisältää esimerkiksi seuraavat elementit:
– Käytännön päästövähennystoimia raamittavat hiilibudjetit, joissa määritellään kullekin sektorille/toimialalle päästökiintiöt valtuustokausittain/1 – 4 vuoden mittaisille kausille.
– Selkeän työn- ja vastuunjaon valtuuston, kaupunginhallituksen, kunkin viraston sekä Helsingin Energian kesken.
– Kattavan päästövähennystoimien vaikuttavuuden seurannan sekä päästövaikutusten arvioinnin läpileikkaavana osana kaupungin talouden kokonaissuunnittelua.

Helsingin vuosittaisiin päästövähennyksiin velvoittava ilmastolaki varmistaisi, että kaupunki kantaisi vastuunsa kansallisissa ja globaaleissa ilmastotalkoissa. Riittäviin päästövähennyksiin sitoutuminen olisi myös positiivinen signaali muille kunnille Suomessa ja maailmalla.

Ilmastolaki on myös kaupungin talouden ja elinkeinoelämän etu: mitä aikaisemmin reippaisiin päästövähennyksiin ryhdytään, sitä halvemmiksi ne tulevat. Lisäksi Helsingin ilmastopoliittinen edelläkävijyys antaisi yrityksille kilpailuedun nopeasti kasvavilla ilmastoteknologian maailmanmarkkinoilla.

Ehdotamme, että Helsinki aloittaa ilmastolain valmistelun ja tuo sen valtuuston hyväksyttäväksi vuosittaisiin päästövähennyksiin sitoutumiseksi.

Helsingissä 16. tammikuuta 2013

* * *

Valtuustoblogin edelliset kirjoitukset täällä:
– Osa 1: Kunnallisvaalit on käyty: Kiitos luottamuksesta!
– Osa 2: Politiikan teon periaatteiksi avoimuus, positiivisuus, proaktiivisuus ja äänettömät?
– Osa 3: Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tavoitteena ihana kaupunki
– Osa 4: Päätöksenteko Helsingissä avoimemmaksi
– Osa 5: Ympäristölautakuntaan ja Helsingin Energian johtokuntaan
– Osa 6: Yksityinen, ostopalvelu vai kunnallinen päiväkoti?
– Osa 7: Palkkakeskustelusta vaalirahoituskattoon

3 kommenttia artikkeliin ”Valtuustoblogi: Valtuustoaloite ilmastolaista Helsinkiin”

  1. Jotta aloitteen vastaanottaijille jää vähemmän pikkuseikkoja tartuttaviksi, olisi ehkä syytä jotain muuta termiä kuin ”laki”. Kunnanvaltuustot kun eivät suomessa ole lakia säätäviä elimiä, eikä siis ole syytä valmisteltavaksi ehdotettuja normeja ”laiksi” sanoa. Vrt. kuntalaki 16 §: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950365#L3P16 ; Eli kyse olisi nähdäkseni johtosäännöstä jota voi sanoa ”ilmastojohtosäännöksi”, ”kaupungin ilmastonormiksi”, ”ilmastosäännöiksi” tms. ”Ilmastojohtosääntö” olisi ehkä tällaisten sääntöjen nimennän kanssa linjassa vaikka byrokraattiselta kuulostaakin. Vrt. esim. ympäristötoimen johtosääntö, opetustoimen johtosääntö, jne

    Aloite muuten hyvä!

  2. Hieno idea

    En itse tunne poliittista kulttuuria ja hallinnollista terminologiaa kovin hyvin, mutta yhdessä kunnassa käyttöön otettavaksi ”laki” kuulostaa aika kovalta sanalta, ja oletan sen nostavan asiaan perehtymättömiä kaupunginvaltuutettuja takajaloilleen. Pehmeämpi terminologia (samalla sisällöllä) voisi ehkä mennä helpommin läpi.

    Tähän mennessä julkistetut tavoitteet ovat hyviä, mutta (kuten tuot esille) niille tarvitaan selkeät aikataulut ja vuosittaiset (tms.) päästöbudjetit sekä niiden seuranta, jotta niitä ryhdyttäisiin oikeasti toteuttamaan.

    Lisäksi esityksessä voisi paremmin tuoda esille niitä hyötyjä, joita Helsinki saa joka tapauksessa, vaikka muut alueen kunnat eivät lähtisi mukaan. Näitä ovat mm. ympäristö- ja ilmastoteknologian osaamisen lisääntyminen, parempi ilmanlaatu sekä toimivamman kaupunki-infrastruktuurin kehittyminen. Lisäksi on syytä tuoda esille, että Suomen selvästi suurimpana kaupunkina Helsingillä on velvollisuus ottaa suunnannäyttäjän rooli.

    On myös syytä miettiä, miten ”puolihelsinkiläisiä” päästöjä (esim. työmatkaliieknne ympäryskunnista) kohdellaan niin, että työpaikat eivät katoa kuntarajan toiselle puolelle. Alueellinen yhteistyö on tässä asiassa tärkeää.

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin