Esityksiä Suomen susipolitiikkaan

Kävin perjantaina (1.6.) Vasemmistoliiton ympäristötyöryhmän kokouksessa eduskunnassa esittelemässä Luonto-Liiton näkemyksiä Suomen susipolitiikkaan.

Ohessa kokouksessa jakamani muistio.

ASIA: Suomen susipolitiikka

Suomen susikanta on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan noin 150-165 yksilöä. Susikanta on romahtanut muutaman vuoden aikana: kannasta on kadonnut noin sata sutta olosuhteissa, joissa suden saaliin määrän ja muiden elinolojen mukaisesti Suomen susikannan olisi pitänyt kasvaa.

Suurimpana syynä pidetään susiin kohdistuvaa salametsästystä. 

Lisäksi uutena ongelmana on, että poliisilain mukainen lupakäytäntö on poukkoilevaa. Pääsääntöisesti poliisit antavat liian herkästi tappolupia epämääräisillä perusteilla.

Seuraavaan Suomen sudenhoitosuunnitelmaa aletaan tehdä syksyllä 2012 MMM:n toimesta. Suunnitelmassa pitää ottaa huomioon kunnolla se, että Suomessa susikanta-asioissa on epäonnistuttu ja parannuksia tarvitaan.

Luonto-Liitto esittää:

– Luonto-Liiton susiryhmä vaatii kaikkien metsästyslain mukaisten sudenkaatolupien jäädyttämistä lajin vähälukuisuuden vuoksi. Selvästi ongelmallisten yksilöiden mahdollisten poistojen pitää olla hyvin harkittua eikä ne saa tapahtua esimerkiksi yhden vuorossa olevan poliisimiehen päätöksellä.

– Erävalvontaan pitää saada resursseja ja metsästäjiä pitää kyetä kannustamaan omavalvontaan myös suden kohdalla.

– Poronhoitoalueelle tulee perustaa suurpetoneuvottelukunta, jonka kokoonpano on kattava. Mukana tulee olla myös luonnonsuojelun edustajia. Lapin liitto voisi toimia neuvottelukunnan koordinaattorina.

– Petovahinkojen ennaltaehkäisyyn on satsattava. Kotieläinten suojaksi on rakennettava sähköistettyjä suoja-aitoja.

– Petovahinkojen korvaamista täytyy kehittää edelleen mm. miettimällä reviiripohjaisen petokorvausjärjestelmän käyttöönottoa, jolloin susia alueellaan suvaitsevat paliskunnat hyötyisivät taloudellisesti.

– Tarvitaan asiallista ja monipuolista susitiedotusta. Sudet ovat osa suomalaista luontoa!

– Suden (ja ahman) siirtämisestä pois riistalajeista pitää aloittaa keskustelu > metsästyslain piiristä luonnonsuojelulain piiriin. Susiasiat tulee siirtää MMM:ltä ympäristöministeriölle, koska MMM:llä ei ole ollut aitoa kiinnostusta susiasian aktiiviseen hoitoon.

2 kommenttia artikkeliin ”Esityksiä Suomen susipolitiikkaan”

  1. Porotalous ja susipolitiikka ei sovi kauhean hyvin yhteen koska porot pakenee susia.reviirikorvaus on kaunis ajatus joka ei helposti toimi koska mm.Sudet ja muut maa pedot vaeltavat paliskuntien rajalta toiselle.Kuka saisi silloin korvauksen?

    Lisäksi mikään ei korvaa menetettyä elinkeinoa,kieltä (porotöissä puhutaan paljon saamea tunturilapissa) ja lisäksi mielestäni olisi sangen nöyryyttävää laittaa saamelaiskylät joiden elän rytmi kulkee tänä päivänäkin porojen mukaan laitettaisiin turistien naurettavaksi.
    Mika Flötin mukaan esim Soklin kaivos projektti voitaisiin vain ja ainoastaan estää jos saamme pysymään porot alueella Ja jos saamme Kemin saamelaiset ILO sopimukseen mukaan.Soklissa liikkuu miljardit eurot ja hanke tuhoaisi mm. alueella olevan sotajoen täysin ja pilaisi täysin mm luttojoen.

    Poronhoito itsestään ei auheta mitään mitä luonto ei voi ikään kuin myöhemmin korvata (vaikka o.k jäkälä kasvaa myöhemmin) mutta kaivokset, uraani aiheuttavat aivan oman luokkansa hävikin.

    Suosittelisin punnitsevan ja miettivän ketä vastaan hyökätä ja kenenkanssa tehdä yhteistyötä.

    Susi nyt ei valitettavasti kuulu poronhoito alueelle. Ennemmän ekologista haittaa olen kuulut aiheutuvan esim vähäisestä määrästä hirvistä kuin susista. vaikka itselläni ole susi eikä ahmoja mitään vastaan niin mielestäni on kohtuutonta että susien nojalla saamme aikaan uudet vainot pohjosessa. Hävetköön luonto-liiton Susi ryhmä kun jo entuudestaan sorrettuja pitää sortaa!!!

  2. Tämä on ihan hyvä. Susia tarvitaan Suomen luontoon enemmän. Susi on hieno eläin ja sellaset ihmiset kes sitä vihaa, en ymmärrä heitä.

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin