Time-lehdessä julkaistiin viime torstaina (10.5.) artikkeli kiintymysvanhemmuudesta. Eniten keskustelua herätti kuitenkin lehden kansikuva. Kuvassa losangelesilainen Jamie Lynne Grumet imettää 3-vuotiasta lastaan.
Mielestäni on yllättävää, että asiasta on noussut kohu. Kuvan äiti on saanut uhkailuja, ja Time-lehden kuvaa on pidetty sopimattomana. Itse pitäisin yllättävänä kuitenkin pikemminkin sitä, miten harva imettää lastaan edes kolmen kuukauden ikään asti.
Johtuuko Time-lehden artikkelista noussut kohu siitä, että kulttuurissamme naisten rinnat ovat niin yliseksualisoitu, että osa ihmisistä saattaa kokea imettämisen ongelmallisena julkisilla paikoilla?
Jamie Lynne Grumet kiteyttää asian hyvin: ”Ihmisten pitää ymmärtää, että tämä on biologisesti normaalia. Se ei ole sosiaalisesti normaalia, mutta mitä enemmän ihmiset näkevät sitä, sitä tavanomaisemmaksi se kulttuurissamme tulee”.
Time-lehdessä kiintymysvanhemmuus tiivistetään kolmeen teesiin:
– Lasta imetetään mahdollisimman pitkään.
– Lapsi nukkuu vanhempien vieressä samassa sängyssä.
– Lasta pidetään kantoliinassa.
Olemme itsekin noudattaneet soveltuvin osin yllä olevia periaatteista. Kiintymysvanhemmuus on kuitenkin paljon muutakin.
1. Imetys. Kahdeksan ja puolen kuukauden ikäisen vauvamme pääasiallinen ravinnon lähde on edelleen rintamaito. Rintaruokinta eli imetys on käytännöllinen ratkaisu ja antaa lapselle toivottavasti hyvän vastustuskyvyn erilaisia pöpöjä vastaan. Isän kannalta on tietysti hankalaa tai harmillista, että vauva on niin kiinni äidissä ja hänen tisseissään.
2. Perhepeti. Vauva nukkuu yöt samassa sängyssä meidän vanhempien kanssa. Tämä parantaa kaikkien unenlaatua sekä helpottaa yöimetyksiä ja heräilyjä.
3. Kantoliina ja -reppu. Vaunujen ohella olemme pitäneet vauvaa kantoliinassa ja -repussa. Vauva viihtyy siinä alkuhaasteiden jälkeen erinomaisesti ja kantoliinan kanssa on usein kätevämpi liikkua kuin vaunuilla.
Ylläolevan lisäksi olemme halunneet toimia sukupuolisensitiivisesti, harjoitelleet vessahätäviestintää ja vaipattomuutta sekä sormiruokailua. Emme ole käyttäneet tuttia ja olemme pyrkineet hitaaseen vanhemmuuteen. Ekoarkeemme on kuulunut myös autottomuus, kestovaipat, vauvatavaran haaliminen käytettynä, luontosuhteen vahvistaminen sekä vauvan vegaaniruokavalio. Lisäksi olen kirjoittanut aiemmin luomusynnytyksen puolesta.
Pyöriikö arkemme pelkästään vauvan ympärillä? Ei todellakaan. Vauva on vain osa arkeamme. Arjen lomassa tavoitteena on antaa vauvalle hyvä kasvuympäristö, jossa myös vanhempien jaksaminen ja hyvinvointi huomioidaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Tarkoituksena ei ole myöskään syyllistää muita, jotka hoitavat vauva-arjen eri tavoin, vaan pikemminkin antaa ajatuksia ja esimerkkejä siitä miten vauva-arkea voi elää ekologisesti, lapsentahtisesti ja merkityksellisesti.
Edelliset Ekoisi-kirjoituksen ovat luettavissa täällä.
Ei ihme, että äidit eivät yllä imetyssuosituksiin, kun neuvoloissa ei osata auttaa ongelmatilanteissa (poikkeuksia onneksi on). Imetysneuvonta kuuluu terveydenhuollon velvollisuuksiin, ei kolmannelle sektorille! Pelkkä valistus imetyksen hyödyistä ilman apua tyypillisimmissä hankaluuksissa edesauttaa vain itseensä pettymistä.
Vaikka imetys on luonnollista, sitä täytyy harjoitella – niin äidin kuin vauvankin. Pahimmillaan sukupolvien väliset erot suosituksissa vain pahentavat tilannetta.
Ja mitä tulee puolisoihin, he ovat todella tärkeä tuki äidille imetyksen aikana! He voivat auttaa rentoutumaan, jotta imetysrefleksi käynnistyy, etsiä väsyneelle äidille tietoa verkosta neuvolan puhelinajan ulkopuolella, huoltaa rintakumeja, hörpyttää, kannustaa, tarkkailla imuotetta yms. yms. 🙂
Kiitos hyvästä kommentista Eveliina! Meidän perhe sai todella hyvin tukea imetykseen heti synnytyksen jälkeen niin synnytyssairaalassa kuin neuvolassakin. Tämä auttoi hyvin alkuun.
Ihmettely siitä, miten harva imettää lastaan edes 3 kk ikään asti, on kyllä aiheetonta. Hesarin artikkelissa oli luettu tilastoja väärin. Alkuperäisjulkaisun (http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/ee5adaff-90c4-4005-a3ad-77887817f091, s. 20) mukaan vielä 7 kk ikäisistä 56 % on imetettyjä. Suuret kaupungit (Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere) ovat kirjoittajien mukaan aineistossa aliedustettuja, mikä uskoakseni voi myös vääristää tuloksia todellista alemmiksi, vaikka kirjoittajat arvelevatkin, että näin ei ole käynyt. Tarinan opetus: mediassa olevat tiedot eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa alkuperäistutkimuksen tuloksista. Toki on paljon raflaavampaa väittää, että imetys loppuu keskimäärin 3 kk iässä, kuin todeta että se oikeasti keskimäärin kestää yli tuplasti pidempään – vaikkakaan ei suosituksiin asti.
Hyvä tuki neuvolasta on ikävä kyllä sattumanvaraista. Alkuperäisjulkaisun mukaan vain reilu puolet terveydenhoitajista on saanut imetysohjaajakoulutuksen. Muut eivät ole kouluttautuneet siihen lainkaan, jos ovat lapsettomia nuoria terveydenhoitajia, heillä on sama tietotaito kuin kenellä tahansa tavan ihmisellä. Tilanne on toki parantunut, edellinen tieto oli, että vain kolmannes terveydenhoitajista on tämän koulutuksen saanut.
Tämä koulutus kestää 20 tuntia. Ei siis ole kyse vuosista eikä vuosikymmenistä vaan muutamasta päivästä. Luottaisitko hammashoitajaan, joka ei ole käynyt hammaskivikurssia? Mitä selvittäisit polkupyörähuollostasi, jos tietäisit, että lähes joka toinen ei ole perehtynyt jarrujen toimintaan käytännössä lainkaan?
Terveydenhoitaja valikoituu osoitteen perusteella. Vauvan ensipäivinä ei ole aikaa vaihtaa terveydenhoitajaa eikä kokeilla, lapsi pitää ruokkia joka päivä. Kuten julkaisukin toteaa, paras ennuste imetykseen on koulutettuilla, tiedonhakutaistoisten äitien lapsilla ja kolmansilla lapsilla, kun äidit ovat saaneet harjoitusta.
Lääkäreillä ei myöskään ole imetysohjaajakoulutusta. He osaavat rintoihin liittyvät sairaudet ja niiden hoidon.
Minusta näissä keskusteluissa nousee esiin se, miten monella tavalla voi hyvää elämää elää. Monien on todella vaikea hyväksyä sitä, että jos perheelle ympäristöasiat ovat muutenkin elämässä tärkeitä, ne ovat tärkeitä myös vauvanhoidossa. Vauvan kohdalla se nähdään jotenkin ylimääräisenä suorituksena eikä luonnollisena osana perheen elämäntapaa.
Anonyymi: Tässä on nyt kaksi asiaa, täysimetys ja sitten osittaisimetys suositusten mukaan 6kk:n jälkeen. Eli:
Vain 1 % (yksi prosentti) pääsee tähän Suomessa (THL 2009).
Keskimäärin täysimetys päättyy 1,4 kuukauden iässä, tavoitteen ja toteutuman ero on keskimäärin 4,6 kuukautta (THL 2009).
Äidit toivovat itselleen keskimäärin 9 kuukauden imetystä (Hannula 2003).
Imetyksen kokonaiskesto (täysimetys + imetys muun ruoan ohella) Suomessa on 7 kuukautta (THL 2009), kun Suomen suositus on vuoden ikään tai pidempään.
Että ei varmaankaan ole mistään raflaavuuden hakemisesta kyse. Oikeasti, vain yksi prosentti täysimettää suositusten mukaan! 99% ei.
Tuo yksi prosentti tarkoittaa sitä, että joka sadas vauva on täysimetyksellä vielä puolivuotispäivänä. Suositusten mukaan kuitenkin kiinteät aloitetaan yksilöllisesti VIIMEISTÄÄN puolen vuoden iässä. Alle nelikuisen kanssa kiinteät aloitetaan vain erityisestä syystä (esimerkiksi keskosuus).
Minusta on vähän turhan raflaavaa meluta siitä kuin VÄHÄN imetettäisiin suosistusten mukaan, kun tosiasiassa kyse on siitä, että moni täysimetyksellä ollut lapsi syö sen ensimmäisen maissinaksunsa viikkoa paria ennen puolivuotispäiväänsä. Imetyksessä on oikeitakin ongelmia, tämä ei ole yksi niistä: kun neli-viisikuinen osaa ottaa ruokapalan käteensä ja syö sen hyvällä halulla, niin ei enää tarvitse katsoa kalenteria. Tässäkin asiassa on hyvä kuunnella lasta ja edetä hänen tahdillaan.