Viikkopäiväkirja 11 (12.-18.3.2012)

Maanantai: Kirjoitin aamulla ekoisiblogin päivästä vauvan kanssa. Työviikon aloitin pyöräilemällä Talvivaaran kaivostoiminnan vastaiseen mielenosoitukseen Katajanokalle. Talvivaara Sotkamo Oy:n toiminta tulisi keskeyttää siihen asti, kunnes yhtiön aiheuttama ympäristön pilaantuminen saadaan estetyksi ja ongelmat korjattua. Tässä on vielä kuusi syytä sulkea Talvivaaran kaivos ja kuvia aamun mielenosoituksesta. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokouksen, ohjasin yhteisen venyttelytuokion ja istuin toimiston johtoryhmän kokouksessa. Kotiin pyöräiltyäni kävin vielä läpi sähköposteja sekä muokkasin kommenttien pohjalta esitystä Luonto-Liiton leirilupaukseksi. Kaiken lomassa leikin tietysti vauvan kanssa ja pohdiskelin samalla, kannattaisiko vauvaa opettaa hoitamaan vessatarpeita potalla vai pytyllä.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa 15 kilometrin intervalliharjoittelun eli kolme minuuttia kovaa ja pari minuuttia palauttelujuoksua. Tämän jälkeen pyöräilin aamupalatapaamiseen pohdiskelemaan maailmanpolitiikan tuulia vaikka olisi pitänyt ehkä olla Meri-Rastilassa vastustamassa kaupungin metsähakkuita. Luonto-Liiton toimistolla hoitelin aamupäivän aikana juoksevia asioita ja iltapäiväksi pyöräilin lumi- ja raekuuron siivittämänä Animalian toimistolle eläin- ja ympäristöjärjestöjen yhteiseen tapaamiseen. Illan olin vauvan kanssa. Kävin kylässä yläkerrassa sekä hoitelin muutamia työasioita ja kävin läpi sähköposteja.

Keskiviikko: Kävin aamulla juoksemassa ja leikin vauvan kanssa. Aamupäivällä keskustelin Aaro Harjun valmennuksessa työhyvinvoinnista. Iltapäivällä juhlimme toimistolla Katin ja Lissun läksiäisiä sekä kävimme läpi Laurin ja Jennin kanssa seuraavan aamun aamutelevisioon valmistautumista. Päivän päätteeksi kävin taloyhtiön kokouksessa ja hyppäsin yöjunaan kohti Oulua.

Torstai: Heräsin aamulla Oulusta, kävin kävelyllä ja kahvilassa juomassa aamuteen. Aamupäivällä olin puhumassa Pohjois-Suomen järjestöpäivillä kestävästä kehityksestä sekä tapasin Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piirin Senniä, Henniä, Elinaa ja Hillaa. Junamatkalla Helsinkiin hoidin kasan puheluita ja sähköposteja sekä kävin läpi Luonto-Liiton jäsenkehitystä ja -rakennetta. Pasilassa vaihdoin junan polkupyörään ja osallistuin alkuillasta ympäristöjärjestöjen Fukushima-kynttilämielenosoitukseen Senaatintorilla. Päivän kruunasi metsäaiheinen Poetry Jam -tilaisuus Kalliossa. Ohessa on kuvia päivän tapahtumista.

Perjantai: Kävin aamulla juoksemassa ja kirjoitin blogin Greenpeacen hienosta toiminnasta Arktisen alueen puolesta. On typeryyttä suunnitella öljynporausta alueelle. Luonto-Liiton toimistolla valmistelin Luonto-Liiton hallituksen kokousta ja kevätvaltuuston kokousta, kävin lounaalla uuden viestintäpäällikön kanssa ja hoitelin sähköposteja. Illan olin vauvan kanssa.

Lauantai: Kävin aamulla juoksemassa. Viikonloppuna alkoi myös Luonto-Liiton kevätseuranta. Omalta osaltani kevään ensimmäiset havainnot ovat olleet aurinko, shortseissa vastaan kävellyt ihminen sekä kuiva pyörätie ja nurmikko. Aamupäivän olin vauvan kanssa ja iltapäivällä valmistelin tulevia puhetilaisuuksia. Päivän päätteeksi kävimme Päivin ja Jannen uuden kodin tupareissa, jossa tapasimme samalla monia muitakin ystäviä sekä ihastelimme tyylikästä kotia. Illan olimme kotona. Luin Emmi Itärannan esikoisteoksen Teemestarin kirja.

Sunnuntai: Kävin aamulla juoksemassa, olin vauvan kanssa, siivosin ja tein lihaskuntoharjoittelua. Iltapäivällä kävimme Danielin ja Minnan luona kylässä. Illalla valmistauduin jo tulevaan viikkoon.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: https://leostranius.fi/2012/03/viikkopaivakirja-10-5-11-3-2012/

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!