Vieraskynäblogissa Satu Hassi
Eduskunta äänestää prätkäytti Suomen uudelle hallitukselle luottamuksen.
Sain olla neuvottelemassa hallitusohjelman ympäristöosaa, mikä olikin mielenkiintoinen tehtävä. Leo oli mukana vihreän tiimin erinomaisena asiantuntijana.
Ohjelmassa on monta ilahduttavaa asiaa, jotka toteutuessaan tarkoittavat pientä vallankumousta. Yksi niistä on, että vesivoimalaitosten lupien uusimisen ehdoksi asetetaan toimivat kalatiet.
Tämä tulee aikaa myöten palauttamaan lohen ja muut vaelluskalat Suomen jokiin, edellyttäen tietenkin että ylikalastus merellä saadaan aisoihin, jota hallitusohjelma myös lupaa. Yli puoli vuosisataa jatkunut kohtuuttomuus, että vesivoimayhtiö saa hävittää joesta vaelluskalat, tulee korjaantumaan.
Hallitusohjelma myös lupaa toimia EU:n maatalouspolitiikassa niin sanoakseni Itämeri edellä, pelloilta valuvien ravinnepäästöjen vähentämiseksi, ja uudistaa myös kotimaassa maatalouden ympäristötuen jakoperusteet.
Ilman tätä sinilevää ei ole mahdollista saada kuriin. Mutta tähän asti ei maatalousministereistämme yksikään ole halunnut panna hihojaan heilumaan.
Kokemuksesta tiedän, että mikään hallitusohjelman kohta toteudu ilman, että asiaa paimennetaan. Tiedän, että valtionhallinnosta löytyy monta vastarinnan pesäkettä.
Joka tapauksessa nämä ja monet muutkin hallitusohjelman kohdat herättävät toiveikkuutta sen suhteen, että Suomen poliittisessa kulttuurissa on tapahtumassa myös jotain hyvää, eli että iänikuinen vaihtoehdottomuuden kulttuuri alkaa rakoilla.
Tähän asti poliitikkojen enemmistö ei ole uskaltanut astua voimayhtiöiden eikä ylipäänsä minkään isoja rahoja pyörittävän elinkeinon varpaille.
Vaihtoehdottomuuden kulttuurissa Suomen politiikka onkin eronnut ratkaisevasti muusta läntisestä Euroopasta.
Tämä asenne-ero on syy myös siihen, että Suomi on niin kauan ollut yksi EU:n passiivisimpia maita uuden energiatekniikan edistäjänä. Toisin kuin esimerkiksi Saksassa, Ruotsissa, Tanskassa tai Espanjassa, meillä on annettu perinteisen energiavaltaisen teollisuuden sanella valtakunnan energiapolitiikka.
Ruotsi pystytti yhdessä vuodessa tuulivoimaa 500 megawattia. Suomi oli asettanut saman määrän koko viime vuosikymmenen tavoitteeksi. Sitäkään ei toteutettu, koska establishment uskoi vain ydinvoimaan.
Kuten tiedämme, Saksan konservatiivijohtoinen hallitus päätti ajaa maan ydinvoimalat alas vuoteen 2022 mennessä. Italian kansanäänestyksessä yli 90 % äänesti ydinvoimaa vastaan.
Nämä ovat esimerkkejä siitä, että uskalletaan ottaa ohjenuoraksi se, mitä ihmiset oikeasti haluavat. Toivon, että tämä asenne valtaa alaa Suomessakin.
Satu Hassi on Euroopan parlamentin jäsen, entinen ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri