Vieraskynäblogissa Petteri Huuska
Elämme ratkaisevia hetkiä maapallon tulevaisuuden kannalta. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut jo tasolle 390 miljoonasosaa (ppm CO2) ja kasvihuonekaasujen kokonaispitoisuus tasolle 460 ppm CO2-ekv.
Tämä on todella hätkähdyttävää, kun ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n keskimääräiset skenaariot. Parhaan arvion mukaan maapallon lämpötila kohoaa 54 % todennäköisyydellä yli 2 astetta, mikäli ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus vakiintuu tasolle 450 ppm CO2-ekv.
Olemme saaneet armonaikaa vain hitaasti lämpenevien merien sekä ilmakehää viilentävien hiukkasten (kuten rikki) ansiosta. Päästöjen vähentämisessä ei voi siis enää hetkeäkään viivytellä vaarallisen ilmastonmuutoksen välttämiseksi, koska tavallaan elämme jo yliajalla.
Ilmastonmuutoksen ratkaisuun ei toistaiseksi ole löytynyt toimivaa ratkaisua, joka olisi riittävän tehokas ja sopisi päästöjen kannalta keskeisille maille. Esittelen tässä kirjoituksessa joitain mahdollisia ratkaisumalleja, joilla globaaliin ilmasto-ongelmaan voitaisiin tehokkaasti tarttua.
Ainoa toistaiseksi aikaansaatu sitova sopimus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on ollut niin sanottu Kioton pöytäkirja. Sen mukainen päästöjen vähennysvelvoite kohdistui vain teollisuusmaille, jotka nykyisin kattavat vain noin puolet maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi teollisuusmaille asetetut päästöjen vähennysvelvoitteet olivat hyvin vaatimattomat, vain viisi prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2010, jota voidaan pitää nimellisenä tavoitteena. Suuri ongelma oli lisäksi, ettei suurin päästäjä (ennen Kiinan päästöjen kasvua) Yhdysvallat ratifioinut edes tätä vaatimatonta sopimusta. Lisäksi pöytäkirjaan lisättiin joustokeinoja, joilla päästöjä ei tarvinnut vähentää omassa maassa, vaan niitä voitiin ostaa muista maista esimerkiksi puhtaan kehityksen mekanismilla (CDM), yhteistoteutuksella (JI) sekä päästökaupalla. Kun päästöjä ostetaan muualta, ostetaan etenkin kehittyvistä maista kuitenkin pois juuri ne keinot, jotka olisivat näille vähävaraisille maille taloudellisesti kaikkein kannattavimmat, jolloin niiden tulevat päästövähennysponnistelut vaikeutuvat. Joustomekanismien avulla aikaansaatujen päästövähennysten reaalisuutta on myös usein vaikea todentaa luotettavasti.
Kaikki tämä on johtanut siihen, etteivät teollisuusmaidenkaan päästövähennykset ole toteutuneet juuri lainkaan, etenkin jos tarkastellaan maiden todellista ilmastovaikutusta eli hiilijalanjälkeä. Esimerkiksi Britanniassa Kioton vertailuvuoteen verrattuna maan omat päästöt ovat vähentyneet 15 prosenttia, mutta Oxfordin yliopiston professori Dieter Helm arvioi maan hiilijalanjäljen kokonaisuudessaan kasvaneen jopa 19 % tuontitavaroiden ja lentomatkailu kasvun aiheuttamien päästöjen vuoksi. Todellisuudessa merkittävä osa brittien hiilijalanjäljestä onkin ulkoistettu kehittyviin maihin kuten Kiinaan. Sama koskee kaikkia muitakin EU-maita.
Hiiliverolla tehokkaat toimet käyttöön
Ilmasto-ongelmaan olisi kuitenkin olemassa myös tehokkaita ratkaisuja, jotka eivät valitettavasti ole juuri olleet neuvottelupöydällä. Tehokkaita ratkaisuja ei ole otettu neuvotteluihin ehkä juuri siksi, että niillä olisi oikeasti perustavanlaatuisia vaikutuksia länsimaisiin yhteiskuntiin, kun ne konkreettisesti alkaisivat vähentää päästöjä kaikkialla maailmassa. Muutosvastarinta todellisia ratkaisuja kohtaan on ollut toistaiseksi liian voimakasta. Ilman tehokkaita ratkaisuja on kuitenkin vaikea kuvitella, että vastauksia ihmiskunnan keskeisimpään haasteeseen löytyisi.
Merkittävä osa maailman johtavista ilmastotutkijoista ja –asiantuntijoista pitää maailmanlaajuista hiiliveroa ainoana mahdollisuutena, jolla vaarallinen ilmastonmuutos eli yli kahden asteen lämpeneminen voitaisiin vielä estää. Hiiliverolla tarkoitetaan sitä, että tuotteiden valmistuksen aiheuttamat hiilidioksidi- ja muut kasvihuonekaasupäästöt sisällytettäisiin tuotteiden hintaan jo alkutuotannossa (kaivoksella, tehtaalla) tai sitten tavaroista perittävinä hiilitulleina tai -veroina. Tämä nostaisi fossiilisten energialähteiden hintaa, jolloin uusiutuvan energian ja energiansäästön kannattavuus huomattavasti paranisi.
Maailmanlaajuinen, sitovia päästövähennystavoitteita kaikilla maille asettava, ilmastosopimus voisi olla yhtä tehokas kuin hiilivero. Ollakseen tehokas se edellyttäisi kuitenkin kaikkien maiden mukaantuloa. Tällaisessa ratkaisussa jokaiselle maalle tulisi asettaa sitova hiilibudjetti ja tehokas päästöjen seuranta. Näin pystyttäisiin varmistamaan, ettei mikään maa pääse luistamaan päästöjen vähennysvelvoitteista ja vaarallinen ilmaston lämpeneminen pystytään välttämään. Oikeudenmukainen hiilibudjetti vaatisi teollisuusmaiden päästöjen lopettamista hyvin nopealla aikataululla, koska kehittyvien maiden elämän edellytysten turvaaminen vaatii väistämättä energiankulutuksen kasvua, jolloin näiltä mailta ei voi mitenkään edellyttää yhtä nopeaa päästöjen vähennystahtia. Teollisuusmaiden tulisi lisäksi rahoittaa merkittävästi kehittyvien maiden kestäviä energiainvestointeja.
Globaaliin sopimukseen verrattuna hiiliveron suurena etuna on, että sen voisi asettaa jo yksi merkittävä talousalue, esimerkiksi EU. Ranskan presidentti Nicholas Sarkozy on jo ehdottanut selvitettäväksi EU:n yhteistä hiiliveroa. Mikäli EU saattaisi oman hiiliveron voimaan, voitaisiin vastaavan suuruista tullimaksua alkaa periä myös tuontituotteilta, jollei tuontimaissa ole asetettu riittäviä päästöjen vähennystavoitteita. Tällainen ratkaisu vaikuttaisi koko globaaliin maailmantalouteen, sillä EU on edelleen hyvin suuri toimija. Myöskään maailman kauppajärjestö WTO ei voisi tällaiseen ratkaisuun puuttua. Tällaisen ratkaisun toteuttaminen vaatisi kuitenkin EU:lta hyvin suurta johtajuutta ja päättäväisyyttä.
Eräs maailman johtavista ilmastotutkijoista, Nasan Goddard-instituutin johtaja James Hansen, on ehdottanut asteittain nousevaa globaalia hiiliveroa, joka perittäisiin jo kivihiilikaivoksilla/öljylähteillä/maakaasukentillä/metsissä. Hansenin mallissa vero palautettaisiin täysimääräisenä takaisin veronmaksajille, jolloin ilmastoa vähän kuormittavat saisivat verohyötyä ja ilmastoa paljon kuormittavat joutuisivat maksamaan elintavoistaan.
Eräs ratkaisu voisi olla myös globaali kansanliike, jolla öljykentät, kivihiilikaivokset ja muut fossiiliset energianlähteet ostettaisiin rahalla ja suojeltaisiin, jolloin fossiilisten hinta nousisi ja pakottaisi kehittämään päästöttömiä vaihtoehtoja. Kuvaavaa on, että kivihiilen maailmanmarkkinahinta on tällä hetkellä halvempi kuin päästöoikeuden hinta, joten voisi olla kannattavaa ostaa kivihiiltä varastoon ja suojella se.
Miten ilmasto-ongelman ratkaisu vaikuttaisi arkielämään?
Maailman energiajärjestö IEA on vuonna 2008 julkistanut oman ns. Blue Map-skenaarion, jolla vaarallinen ilmastonmuutos voitaisiin vielä välttää. IEA arvioi, että päästöjen puolittamiseen vaadittava maailman energiantuotantorakenteen uudistus maksaisi vuoteen 2050 mennessä noin 50 biljoonaa dollaria eli noin 37 biljoonaa euroa. Keskimääräinen päästövähennyksen hinta olisi luokkaa 100 dollaria (74 €) hiilidioksidipäästötonnia kohden. Osa vaadittavista toimenpiteistä, kuten raskaan teollisuuden ja liikennepolttoaineiden osalta kustannukset olisivat paljon korkeammat, teknologian kehityksestä riippuen 200-500 dollaria (150-370 €) säästettyä hiilidioksiditonnia kohden. EU:n nykyisen päästökauppajärjestelmän toimimattomuutta kuvaa hyvin, että päästöoikeuksien hinta on nykyisin vain noin 15 euroa hiilidioksiditonnia kohden, joka ei juuri kannusta päästövähennyksiin.
Hiilijalanjälkilaskelmien pohjalta voidaan esittää, millaisia vaikutuksia vaadittavalla hiilidioksidin hinnalla olisi arkielämän hintoihin, mikäli hiiliveron hinta olisi edellä mainittu 74, 150 tai 370 euroa hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohden. Naudanlihakilon hiilijalanjälki on noin 15 hiilidioksidiekvivalenttikiloa, joten sen hinta nousisi hiilipäästöjen uuden hinnoittelun myötä noin 1,1 €, 2,3 € tai 5,6 € kilolta. Avomaan kasvisruoka sen sijaan ei juurikaan kallistuisi hyvin pienten hiilipäästöjen vuoksi.
Yksi edestakainen lentomatka Thaimaaseen tuottaa Finnairin päästölaskurin mukaan noin 1,1 tonnia hiilidioksidia. Lentomatkailun ilmastovaikutus on IPCC:n parhaan arvion mukaan noin kaksinkertainen (ks. http://www.lentoliikennejailmasto.fi/vaikutukset ) pelkkään hiilidioksidiin verrattuna eli noin 2,2 tonnia/lentolippu. Yhden lentolipun hinta nousisi hiilidioksidipäästöjen ja muun ilmastovaikutuksen vuoksi tällöin 163 €, 330€ tai 814€. Sähköllä toimivan junaliikenteen hinta sen sijaan pysyisi lähes ennallaan, koska sen ilmastovaikutus on vain murto-osa lentämiseen verrattuna. Päästöjen oikeudenmukaisemman hinnan myötä myös nopeat luotijunat varmasti yleistyisivät, jolloin ympäristöystävällisempi matkustus Eurooppaan ja Aasiaan helpottuisi.
Hiilivero alkaisi ohjata kulutusta oikeaan suuntaan. Paljon päästöjä aiheuttava rakentaminen, teollisuus ja kuluttaminen suuntautuisivat kohti uusiutuvia tuotanto- ja kulutustapoja. Paluuta kivikaudelle ei silti olisi edessä, vaan voisimme varmasti säilyttää hyvän hyvinvoinnin tason myös pienemmällä materiaalisen ja energian kulutuksen tasolla. Voi kuitenkin olla, ettei meillä enää olisi varaa lentää montaa kertaa vuodessa ulkomaille, hankkia neljänsadan neliön omakotitaloa tai kolmea suurta autoa, vaan joutuisimme näissä asioissa tyytymään hieman suurempaan kohtuullisuuteen. Leo Stranius onkin enemmän kuin hyvä ehdokas, jonka valinnalla kohtuullisuutta voidaan edistää.
Petteri Huuska on koulutukseltaan Maatalous- ja Metsätieteiden maisteri, joka toimii ympäristösuunnittelijana kuntaorganisaatiossa ja on kasvihuonekaasupäästölaskennan sekä ympäristötilastojen asiantuntija.
Kannatan: sidotaan ilmastohuijareiden kädet, jalat ja suut.
Hyviä ajatuksia, toivottavasti poliitikkomme joskus pystyisivät samaan.
James Hansenin ”fee-and-dividend” –mallia kannattaisi mielestäni hyvin vakavasti harkita:
http://www.climatelobby.com/fee-and-dividend/
Ilmastonmuutos on nyt kokolailla ”poissa muodista”, enkä usko, että hiiliverosta tulisi kovinkaan suosittu. Veron pitäisi olla aika kova, jotta se todella vaikuttaa, ja jossain vaiheessa ihmiset nousevat barrikadeille, sellaista on nähty vähemmästäkin. Tämä on mielestäni todellinen riski joka voi vesittää koko tavoitteen. Ei demokratiassa voi määrätä liian epämiellyttäviä asioita, ei vain voi.
Mutta Hansenin mallissa kerätyt verot jaetaan takaisin kaikille kansalaisille tasapuolisesti. Se tarkoittaa sitä, että kaikki joiden hiilijalanjälki on keskimääräistä pienempi, saavat rahallista hyötyä, ja keskimääräistä suuremman jalanjäljen omaavat joutuvat maksumiehiksi. Oletan, että reilusti yli puolella ihmisistä jalanjälki on keskimääräistä pienempi, ja sitten on pienempi porukka, jolla on aivan älyttömän iso jalanjälki. Jos oletukseni pitää paikkansa, enemmistö saisi ”fee-and-dividend” –mallissa rahallista hyötyä, heidän tulot nousisivat. Luulen, että jos tämä saataisiin selitettyä niin että kaikki sen ymmärtäisivät, tälle järjestelmälle olisi paljon helpompi saada yleinen hyväksyntä kuin perinteiselle verolle. Myös ilmastoskeptikoilla olisi motiivi kannattaa tätä. Eikä synny sellaista vaikutelmaa, että joku jossain käärii kaikki rahat omiin taskuihinsa. Kaikki pitää lyhentämättömänä jakaa takaisin.
Tässä mallissa vero voi olla isokin, koska ihmiset saavat kaikki rahat takaisin. Vaikutus syntyy siitä, että paljon päästöjä aiheuttavien tuotteiden hinta nousee enemmän kuin vähän tai ei ollenkaan päästöjä aiheuttavien tuotteiden hinta. Näiden markkinoille muodostuvien hintaerojen pitäisi kaiken järjen mukaan ohjata kulutusta vähäpäästöisempään suuntaan.
Ja hiilivuodot pitää tietenkin tukkia hiilitulleilla.
En ole nähnyt keskustelua tästä ideasta juuri missään, ja siksi yritän ”mainostaa” tätä aina sopivan tilaisuuden tullen.
En valitettavasti usko näihin monimutkaisiin veroihin. Ne eivät mene läpi demokratiassa. Pitäisi edes yrittää pienten askelten tietä eli lähdettäisiin kieltämään ilmastosyista jotain, edes jotain pientä. Aloitetaan vaikka siitä että kielletään yli 1000 hevosvoiman huviveneet ja 2-tahtiset moottorikelkat (vastaavat 50 000 uuden auton hiilivetypäästöjä). Ei taida mennä läpi ikinä edes tämä.
On siis vain odotettava että bensa maksaa 10 euroa/litra. Se tulee vähentämään kulutusta. Veikkaan että 2025 bensan hinta on nykyrahassa tuota luokkaa.