Viikkopäiväkirja 48 (29.11.-5.12.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa ja viimeistelin artikkelia verkkovaikuttamiseen liittyen. Päivän vietin Vastuullisuus lihaketjussa -seminaarissa, jossa osallistuin paneelikeskusteluun.

Liha-alan keskeisenä haasteena tulee olemaan, miten vastata käsillä olevaan ilmasto- ja ympäristöhaasteeseen, eläinten hyvinvointia koskeviin kysymyksiin ja ruuan terveellisyyteen vaikuttaviin asioihin. Seminaarin jälkeen kävin kasvisruokakauppa Asokassa. Illalla viimeistelin yhden kirjoituksen, vastasin haastatteluun ja kävin läpi sähköposteja.

Tiistaina kävin aamulla juoksemassa ja kävin aamulla hoitamassa muutamia papereiden allekirjoituksia Luonto-Liiton toimistolla. Aamupäivän istuin Säätytalolla Suomessa valmisteltavan kansalaisaloitteen kuulemistilaisuudessa. Lounaan jälkeen jatkoin matkaa ympäristöministeriöön, jossa käytiin ympäristöjärjestöjen sekä ympäristö- ja ulkoministeriön kanssa läpi vuoden 2011 tulevia kansainvälisiä ympäristökokouksia.

Keskiviikkona viimeistelimme ympäristöjärjestöjohtajien kesken tulevat hallitusohjelmatavoitteet. Lounaalla kävin Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin toiminnanjohtaja Ursula Immosen kanssa ja iltapäivällä kokoonnuimme Luonto-Liitossa suunnittelemaan perustoiminnan viestintää Lapsen Luontoon 2011 -hankkeen puitteissa. Illalla kävimme istumassa iltaa yhdessä Annukan ja Sallan kanssa.

Torstaina kävin aamulla juoksemassa, viimeistelin kolumnin Kalevaan joulun kulutuksesta sekä pyöräilin jälleen Säätytalolle. Tällä kertaa istuin kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa, jossa keskusteltiin kestävästä tuotannosta ja kulutuksesta. Mukana oli mm. Jorma Ollila esittelemässä Suomen maabrändityön näkemuksiä Suomen tulevaisuudesta. Iltapäivän istuin Luonto-Liiton toimistolla valmistelemassa hallituksen kokousta ja hoitamassa henkilöstöasioita.

Perjantaina kävin aamulla juoksemassa ja kävin läpi tulevan viikon menot ja aikataulut. Aamupäivällä istuimme Tomin kanssa palaverissa Avaimen kanssa liittyen ensi keväänä ilmestyvään Ekopop-kirjaan. Iltapäivällä vietimme Luonto-Liiton työntekijöiden pikkujouluja tekemällä zazen-istumisharjoituksen ja syömällä Bistro Artesanassa.

Lauantaina nukuin pitkään ja lueskelin aamupäivällä lehtiä. Päiväksi pyöräilimme Annukan kanssa kaupungille tekemään hankintoja. Varasin uudet silmälasit sekä ostin uudet juoksukengät, -sukat ja -paidan, alusvaatekerraston ja MP3-soittimen kuulokkeet. Shoppailu on todella raivostuttavaa ja kehitimmekin Annukan kanssa iltapäivällä aiheesta muhevan kinastelun. Onneksi päivällinen Silvopleessä helpotti. Sikäli on kuitenkin hyvä, että osteluun liittyy vahvoja negatiivisia tuntemuksia. Yritän omalta osaltani vastata sadan tavaran haasteeseen siten, että kun hankin yhden uuden tavaran, pistän aina vähintään kaksi tavaraa kiertoon. Illalla katsoimme elokuvan Paha perhe.

Sunnuntaina kävimme Annukan kanssa aamulla juoksemassa, siivosin sekä laitoimme ympäristö- ja kehitysjärjestöjen tiedotteen Cancunin ilmastokokoukseen liittyen: Suomen ja EU:n on painostettava Japania mukaan Kioton pöytäkirjan jatkoon. Kirjoittelin aiheesta myös blogin Ilmasto.org sivuille: Voisiko Suomesta tulla ilmastoneuvotteluiden pelastaja sekä valmistelin tulevan viikon muita esityksiä ja kirjoituksia.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 48 km) ja pyöräilin 78 km sekä tein kerran lihaskuntaharjoittelua. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 71 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen Luonto-Liiton hyvästä porukasta ja meiningistä sekä siitä, että jäsenmäärämme on kasvanut huimasti viimeisen vuoden aikana. Olen myös kiitollinen siitä, että ympäristö- ja kehitysjärjestöissä on niin osaavia ilmastoasiantuntijoita sekä siitä, että tulevasta ekopop-kirjasta näyttää tulevan aivan mainio.

Viikon aikana olen oppinut kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista, lihaketjun vastuullisuudesta, EU:n kansalaisaloitteesta sekä kestävästä tuotannosta ja kulutuksesta. Olen saanut uusia ajatuksia Facebook-statuspäivityksistä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Lisäksi olen oppinut sen, että mieltään ei kannata myrkyttää huonoilla elokuvilla, kirjoilla tai musiikilla, puhumattakaan shoppailusta.

Tulevan viikon aikana käyn useissa pikkujouluissa, istun ympäristöministeriön ja Demos Helsingin ympäristötietoisuutta koskevassa työpajassa sekä olen puhumassa Ravitsemus ja yhteiskunta -kurssilla ruuan ympäristövaikutuksista. Lisäksi tapaan muita järjestöjohtajakollegoita, osallistun mielenosoitukseen susien puolesta sekä vietän lauantain Luonto-Liiton vuoden viimeisessä hallituksen kokouksessa.

Edellisen viikko on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 47.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin