Viikkopäiväkirja 48 (29.11.-5.12.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa ja viimeistelin artikkelia verkkovaikuttamiseen liittyen. Päivän vietin Vastuullisuus lihaketjussa -seminaarissa, jossa osallistuin paneelikeskusteluun.

Liha-alan keskeisenä haasteena tulee olemaan, miten vastata käsillä olevaan ilmasto- ja ympäristöhaasteeseen, eläinten hyvinvointia koskeviin kysymyksiin ja ruuan terveellisyyteen vaikuttaviin asioihin. Seminaarin jälkeen kävin kasvisruokakauppa Asokassa. Illalla viimeistelin yhden kirjoituksen, vastasin haastatteluun ja kävin läpi sähköposteja.

Tiistaina kävin aamulla juoksemassa ja kävin aamulla hoitamassa muutamia papereiden allekirjoituksia Luonto-Liiton toimistolla. Aamupäivän istuin Säätytalolla Suomessa valmisteltavan kansalaisaloitteen kuulemistilaisuudessa. Lounaan jälkeen jatkoin matkaa ympäristöministeriöön, jossa käytiin ympäristöjärjestöjen sekä ympäristö- ja ulkoministeriön kanssa läpi vuoden 2011 tulevia kansainvälisiä ympäristökokouksia.

Keskiviikkona viimeistelimme ympäristöjärjestöjohtajien kesken tulevat hallitusohjelmatavoitteet. Lounaalla kävin Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin toiminnanjohtaja Ursula Immosen kanssa ja iltapäivällä kokoonnuimme Luonto-Liitossa suunnittelemaan perustoiminnan viestintää Lapsen Luontoon 2011 -hankkeen puitteissa. Illalla kävimme istumassa iltaa yhdessä Annukan ja Sallan kanssa.

Torstaina kävin aamulla juoksemassa, viimeistelin kolumnin Kalevaan joulun kulutuksesta sekä pyöräilin jälleen Säätytalolle. Tällä kertaa istuin kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa, jossa keskusteltiin kestävästä tuotannosta ja kulutuksesta. Mukana oli mm. Jorma Ollila esittelemässä Suomen maabrändityön näkemuksiä Suomen tulevaisuudesta. Iltapäivän istuin Luonto-Liiton toimistolla valmistelemassa hallituksen kokousta ja hoitamassa henkilöstöasioita.

Perjantaina kävin aamulla juoksemassa ja kävin läpi tulevan viikon menot ja aikataulut. Aamupäivällä istuimme Tomin kanssa palaverissa Avaimen kanssa liittyen ensi keväänä ilmestyvään Ekopop-kirjaan. Iltapäivällä vietimme Luonto-Liiton työntekijöiden pikkujouluja tekemällä zazen-istumisharjoituksen ja syömällä Bistro Artesanassa.

Lauantaina nukuin pitkään ja lueskelin aamupäivällä lehtiä. Päiväksi pyöräilimme Annukan kanssa kaupungille tekemään hankintoja. Varasin uudet silmälasit sekä ostin uudet juoksukengät, -sukat ja -paidan, alusvaatekerraston ja MP3-soittimen kuulokkeet. Shoppailu on todella raivostuttavaa ja kehitimmekin Annukan kanssa iltapäivällä aiheesta muhevan kinastelun. Onneksi päivällinen Silvopleessä helpotti. Sikäli on kuitenkin hyvä, että osteluun liittyy vahvoja negatiivisia tuntemuksia. Yritän omalta osaltani vastata sadan tavaran haasteeseen siten, että kun hankin yhden uuden tavaran, pistän aina vähintään kaksi tavaraa kiertoon. Illalla katsoimme elokuvan Paha perhe.

Sunnuntaina kävimme Annukan kanssa aamulla juoksemassa, siivosin sekä laitoimme ympäristö- ja kehitysjärjestöjen tiedotteen Cancunin ilmastokokoukseen liittyen: Suomen ja EU:n on painostettava Japania mukaan Kioton pöytäkirjan jatkoon. Kirjoittelin aiheesta myös blogin Ilmasto.org sivuille: Voisiko Suomesta tulla ilmastoneuvotteluiden pelastaja sekä valmistelin tulevan viikon muita esityksiä ja kirjoituksia.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 48 km) ja pyöräilin 78 km sekä tein kerran lihaskuntaharjoittelua. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 71 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen Luonto-Liiton hyvästä porukasta ja meiningistä sekä siitä, että jäsenmäärämme on kasvanut huimasti viimeisen vuoden aikana. Olen myös kiitollinen siitä, että ympäristö- ja kehitysjärjestöissä on niin osaavia ilmastoasiantuntijoita sekä siitä, että tulevasta ekopop-kirjasta näyttää tulevan aivan mainio.

Viikon aikana olen oppinut kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista, lihaketjun vastuullisuudesta, EU:n kansalaisaloitteesta sekä kestävästä tuotannosta ja kulutuksesta. Olen saanut uusia ajatuksia Facebook-statuspäivityksistä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Lisäksi olen oppinut sen, että mieltään ei kannata myrkyttää huonoilla elokuvilla, kirjoilla tai musiikilla, puhumattakaan shoppailusta.

Tulevan viikon aikana käyn useissa pikkujouluissa, istun ympäristöministeriön ja Demos Helsingin ympäristötietoisuutta koskevassa työpajassa sekä olen puhumassa Ravitsemus ja yhteiskunta -kurssilla ruuan ympäristövaikutuksista. Lisäksi tapaan muita järjestöjohtajakollegoita, osallistun mielenosoitukseen susien puolesta sekä vietän lauantain Luonto-Liiton vuoden viimeisessä hallituksen kokouksessa.

Edellisen viikko on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 47.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!