Viikkopäiväkirja 47 (22.-28.11.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa, valmistelin kirjoitusta verkkovaikuttamisesta ja kävin läpi sähköposteja. Aamupäivän istuin Pelastaa lapset -yhdistyksen järjestämässä seminaarissa Tiukulassa. Iltapäivällä olin vetämässä Luonto-Liiton toimistokokousta, jossa käytiin läpi mm. viikonlopun valtuuston kokouksen päätöksiä. Samalla käynnistettiin myös Älä osta mitään -päivän viikko: Mainoskupla-vastamainosnäyttely huipentuu Älä osta mitään -päivään. Lisäksi kävin läpi kerhokummi-hankkeen hakemusta ja lueskelin sähköposteja. Illalla ystäväni Reetta tuli kyläilemään Käpylään. Sunnuntaina Helsingin Sanomissa julkaistu juttu asunnonetsinnästämme löytyy täältä: A-luokan kotia ei löytynyt.

Tiistaina kävin aamulla juoksemassa ja aamupalalla Kansalaisfoorumin tilaisuudessa, jossa keskusteltiin ihmisten johtamisesta. Päivällä olin mukana Mainoskupla-näyttelyn avajaisissa Akkuna-galleriassa ja tapasin Tom Henrikssonia kirjahankkeeseen liittyen. Iltapäivän istuin Nuorisoasiankeskuksessa Focus-ryhmän kokouksessa puhumassa nuorten vaikuttamisjärjestelmästä. Päivän kiinnostavin kirjoitus oli Niklas Toivakaisen teksti Mainonnan seitsemän syntiä. Lisäksi luin innostuneena uutta Imagea (11/2010), jossa oli Annukan pitkä haastattelu degrowth-taloudesta. Tiiseri alkoi lupaavasti: ”Tästä syksystä piti tulla ihan mukava, kunnes Annukka Berg sanoi sanan degrowth.”

Päivän aikana julkaistiin myös kaksi kiinnostavaa tiedotetta:
Suomi sijoittuu ilmastopolitiikan vertailussa häntäpäähän
Fossiilisten polttoaineiden tuista luovuttava Suomessakin

Keskivikkona kävin aamulla juoksemassa ja hyppäsin Tampereelle menvään junaan. Lumimyräkästä huolimatta juna oli vain 15 minuuttia myöhässä ja ehdin hyvin lounaalle ennen Tamyn kehy- ja ympäristöviikon pääseminaaria ”Talouskasvu – hyvinvoinnin elinehto?”, jossa olin alustamassa ja paneelikeskustelemassa degrowth-aiheesta. Illalla katsoimme Annukan kanssa elokuvan Dogen zenistä.

Torstaina tein aamupäivän hommia kotona ja kävin läpi Maabrändivaltuuskunnan raporttia. Samalla kirjoittelin oman unelmieni Suomibrändin, jonka elementit muodostuvat kolmesta unelmasta:

1. Ekologisesti kestävä, oikeudenmukainen ja hiilineutraali Suomi
2. Eläinten hyvinvointia kunnioittava ja luomukasvisruokaa edistävä Suomi
3. Avoimuuden, kansalaisvaikuttamisen ja suoran demokratian Suomi

Iltapäivällä vastailin Raision sidosryhmähaastatteluun ruoka-alan tulevaisuusnäkymistä ja illan olin johtamassa puhetta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokouksessa, jossa kävimme läpi mm. tulevan viikonlopun Suomen luonnonsuojeluliiton syyskokouksen asioita.

Perjantaina kävin aamulla juoksemassa. Luonto-Liiton toimistolla kävimme läpi piirivastaavan toimenkuvaa ja haastattelin mahdollista työharjoittelijaa. Aamulla julkaistiin myös Mainoskupla-kilpailun voittajat: Voittoisat vastamainokset pureutuvat ansiokkaasti viherpesuun. Älä osta mitään -päivän johdosta toin kotoa eväät, jotta ei tarvinnut ostaa lounasta. Iltapäivällä valmistelin Luonto-Liiton hallituksen esityslistaa. Lisäksi laitoimme tiedotteen ilvesten tappoluvista: Luonto-Liitto tuomitsee maa- ja metsätalousministeriön myöntämät ilvesluvat. Alkuillasta olin vielä Mainoskupla-kilpailun palkintojenjakotilaisuudessa Akkuna-galleriassa. Illan päätteeksi pyöräilin kotiin, siivosin ja vaihdoin Annukan pyörään talvirenkaat. Itse ajattelin vielä ajella kesäkumeilla.

Launtaina kävin aamulla juoksemassa ja hyppäsin Kuopioon menevään junaan. Junassa kävin läpi kirjahankkeen tekstejä. Lisäksi kävimme läpi Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin valtuutettujen kanssa viikonlopun kokousohjelmaa. Iltapäivän istuinkin sitten Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston syyskokouksessa. Hotelli Cumuluksen kokoushuoneen ilma oli käsittämättömän tunkkainen, aulassa haisi tupakka ja vegaaniruokaa ei etukäteisilmoituksesta huolimatta ollut tarjolla. Kaikesta huolimatta kokous sujui todella hyvässä hengessä. On mahtavaa tavata luonnonsuojeluaktiiveja eri puolilta Suomea!

Sunnuntaina kävin aamulla juoksemassa Puijon ja Saaristolaiskadun maisemissa Kuopiossa. Aamupalan jälkeen Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston syyskokous jatkuin. Aamupäivällä hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja budjetti vuodelle 2011 sekä vaali- ja hallitusohjelmatavoitteet. Valtuuston varapuheenjohtajaksi valittiin äänestyksen jälkeen Riitta Lunti. Hallituksen jäseniksi vuosille 2011-2012 valitttin: Pertti Sundqvist, HK Hellsten, Vesa Luhta ja Laura Manninen sekä vuodelle 2011 Tarja Heikkonen. Paljon onnea ja tsemppiä tulevaan luonnonsuojelutyöhön! Puheenjohtajana jatkaa tietysti Risto Sulkava. Tiedote kokouksen henkilövalinnoista löytyy täältä: Luonnonsuojeluliitto korostaa ensi vuonna luonnon hiilivarastojen suojelua ja julkilausuma täältä: Soiden tuhoaminen ja jokien lisävaljastaminen eivät ole kestävää luonnonvarataloutta.

Viikon aikana kävin juoksemassa 6 kertaa  (yhteensä 63 km) ja pyöräilin 52 km sekä tein kerran lihaskuntaharjoittelua. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 80,5 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton hyvästä meiningistä ja kivoista työkavereista. Olen erityisen kiitollinen niistä aivan loistavista esimiehistä, joita minulla on työurani aikana ollut vaikka kuinka paljon. Lisäksi olen kiitollinen tulevista uusista haasteista ja Annukasta.

Viikon aikana olen oppinut miten asioita kannattaisi viestiä henkilöstölle paremmin. Olen myös oppinut paljon delegoimista ja Dogen zenistä. Kaikkein parhainta on se, että olen oppinut näkemään ihmisissä entistä enemmän niiden parhaita puolia. Lisäksi olen oppinut aika paljon talous- ja degrowth-keskustelusta sekä lobbauksesta.

Tulevan viikon aikana olen keskustelemassa Vastuullisuutta lihaketjussa -seminaarissa, käyn Säätytalolla kuuntelemassa asiaa eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ja ympäristöministeriössä kansainvälisistä ympäristökokouksista sekä istun kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa keskustelemassa aiheesta: Kestävä tuotanto ja kulutus – tavoitteena vähähiilinen ja resurssitehokas yhteiskunta. Perjantaina vietämme Luonto-Liiton työntekijöiden ansaittua pikkujoulua!

Edellisen viikko on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 46.

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 47 (22.-28.11.2010)”

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!