Vastuullisuus lihaketjussa

Osallistuin maanantaina (29.11.) Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen Vastuullisuus lihaketjussa –seminaariin yhtenä paneelikeskustelijana. Mukana keskustelemassa olivat Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara, LSO-Foods Oy:n laatupäällikkö Elias Jukola, Marttaliiton Helena Puhakka-Tarvainen ja MTK:n Kotieläinasiamies Jukka Rantala.

Seminaarissa pohdittiin vastuullisuuden eri osa-alueita. Erityisesti liha-alalla ja eläinteollisuudessa tulevat haasteet ovat isoja. Ohessa kolme tulevaisuuden trendiä, jotka johtavat siihen, että lihaa tullaan syömään Suomessa yhä vähemmän ja kasviksia enemmän.

Ohessa lihateollisuuden ja eläintuotannon kolme tulevaisuuden haastetta:

1. Ympäristöongelmat. Maatalouden päästöistä suurin osa tulee eläintuotannosta. Eläinperäiset tuotteet, erityisesti naudanliha kuluttaa luonnonvaroja suhteellisesti enemmän kuin kasvispohjainen ruoka. Yhä useampi vähentää lihansyöntiä ympäristö- ja ilmastosyistä.

2. Eläinten hyvinvointiin liittyvät ongelmat. Suomalaista eläintuotantoa on aina pidetty suhteellisen eettisenä verrattuna muiden maiden vastaavaan. Eläinoikeusaktivistien julkaisema kuvamateriaali (http://www.tehotuotanto.net ja http://www.sikatehtaat.fi) on kuitenkin osoittanut, että meillä on paljon tehtävää. Yhä useampi vähentää lihansyöntiä  eettisistä syistä.

3. Terveyteen liittyvät ongelmat. Suomalaiset syövät jo nyt liikaa lihaa ja aivan liian vähän kasviksia suhteessa ravitsemussuosituksiin. Ikääntyvä väestö tarvitsee muutenkin vähemmän ravintoa. Yhä useampi vähentää lihansyöntiä terveyssyistä.

Miten lihaketju voi sitten vastata tuleviin haasteisiin? Ohessa neljä ehdotusta.

1. Vaihtoehtoisia ja korvaavia tuotteita. Kehitetään ja myydään vaihtoehtoisia tuotteita eli lihan korvikkeita, kuten vehnäproteiinia, soijavalmisteita ja muita kasvispohjaisia tuotteita.

2. Läpinäkyvyys ja avoimuus kunniaan. Tehdään tuotannosta läpinäkyvää ja avointa – avataan eläintilojen ja teurastamoiden ovet kameroille ja näytetään, mitä vastuullisuus käytännössä tarkoittaa.

3. Merkinnät pakkauksiin. Kuluttajilla on oikeus tietoon. Kehitetään yhtenäiset ympäristö- ja ilmastomerkinnät elintarvikkeisiin. Tämä auttaa myös tuottajia tunnistamaan oman toimintansa ympäristövaikutukset.

4. Alihankintaketju ja tuotanto haltuun. Otetaan alihankintaketju haltuun ja vaaditaan toimittajilta vastuullisuutta sekä varmistetaan, että oma tuotanto on eettistä ja ympäristöystävällistä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi alkutuotannossa typpi- ja fosforipäästöjen minimointia sekä energiankulutuksen vähentämistä.

Vastuullisuus on vaikea aihe. Vastuu tuntuu aina karkaavan johonkin muualle. Yksityiset ihmiset ajattelevat, että vastuu on hallinnolla ja lainsäätäjällä. Hallinto taas olettaa, että markkinat ja yritykset hoitavat homman. Yritykset taas väittävät tekevänsä vain sitä, mitä ihmiset ostavat. Seurauksena on se, että kaikki olettavat vastuun olevan aina jossain muualla eikä kukaan tee yhtään mitään.

Onneksi lihaketju on ottanut vastuullisuuden haasteen vastaan.

Vastuullisuus lihaketjussa

Osallistuin maanantaina (29.11.) Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen Vastuullisuus lihaketjussa –seminaariin http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Tapahtumienhallinta.aspx?id=1188354 yhtenä paneelikeskustelijana. Mukana keskustelemassa olivat Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara, LSO-Foods Oy:n laatupäällikkö Elias Jukola, Marttaliiton Helena Puhakka-Tarvainen ja MTK:n Kotieläinasiamies Jukka Rantala.

Seminaarissa pohdittiin vastuullisuuden eri osa-alueita. Erityisesti liha-alalla ja eläinteollisuudessa tulevat haasteet ovat isoja. Ohessa kolme tulevaisuuden trendiä, jotka johtavat siihen, että lihaa tullaan syömään Suomessa yhä vähemmän ja kasviksia enemmän.

1. Ympäristöongelmat. Maatalouden päästöistä suurin osa tulee eläintuotannosta. Eläinperäiset tuotteet, erityisesti naudanliha kuluttaa luonnonvaroja suhteellisesti enemmän kuin kasvispohjainen ruoka. Yhä useampi vähentää lihansyöntiä ympäristö- ja ilmastosyistä.

2. Eläinten hyvinvointiin liittyvät ongelmat. Suomalaista eläintuotantoa on aina pidetty suhteellisen eettisenä verrattuna muiden maiden vastaavaan. Eläinoikeusaktivistien julkaisemat kuvamateriaalit (http://www.tehotuotanto.net/ ja http://www.sikatehtaat.fi/) ovat kuitenkin osoittaneet, että meillä on Suomessakin paljon tehtävää. Yhä useampi vähentää lihansyöntiä eettisistä syistä.

3. Terveyteen liittyvät ongelmat. Suomalaiset syövät jo nyt liikaa lihaa ja aivan liian vähän kasviksia suhteessa ravitsemussuosituksiin. Ikääntyvä väestö tarvitsee muutenkin vähemmän ravintoa. Yhä useampi vähentää lihansyöntiä terveyssyistä.

Miten lihaketju voi sitten vastata tuleviin haasteisiin? Ohessa neljä ehdotusta.

1. Vaihtoehtoisia ja korvaavia tuotteita. Kehitetään ja myydään vaihtoehtoisia tuotteita eli lihan korvikkeita, kuten vehnäproteiinia, soijavalmisteita ja muita kasvispohjaisia tuotteita.

2. Läpinäkyvyys ja avoimuus kunniaan. Tehdään tuotannosta läpinäkyvää ja avointa – avataan eläintilojen ja teurastamoiden ovet kameroille ja näytetään, mitä vastuullisuus käytännössä tarkoittaa.

3. Merkinnät pakkauksiin. Kuluttajilla on oikeus tietoon. Kehitetään yhtenäiset ympäristö- ja ilmastomerkinnät elintarvikkeisiin. Tämä auttaa myös tuottajia tunnistamaan oman toimintansa ympäristövaikutukset.

4. Alihankintaketju ja tuotanto haltuun. Otetaan alihankintaketju haltuun ja vaaditaan toimittajilta vastuullisuutta sekä varmistetaan, että oma tuotanto on eettistä ja ympäristöystävällistä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi alkutuotannossa typpi- ja fosforipäästöjen minimointia sekä energiankulutuksen vähentämistä.

Vastuullisuus on vaikea aihe. Vastuu tuntuu aina karkaavan johonkin muualle. Yksityiset ihmiset ajattelevat, että vastuu on hallinnolla ja lainsäätäjällä. Hallinto taas olettaa, että markkinat ja yritykset hoitavat homman. Yritykset taas väittävät tekevänsä vain sitä, mitä ihmiset ostavat. Seurauksena on se, että kaikki olettavat vastuun olevan aina jossain muualla eikä kukaan tee yhtään mitään.

Onneksi lihaketju on ottanut vastuullisuuden haasteen vastaan.

Yksi kommentti artikkeliin ”Vastuullisuus lihaketjussa”

Kommentointi on suljettu.

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa