Viikkopäiväkirja 38 (20.9.-26.9.2010)

Kuva: Pertti Sundqvist

Maanantaina olin aamulla kuvattavana Studio Skaalassa. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja kävimme läpi Joannan ja Tomin kanssa auttottomaan päivään liittyviä asioista. Lisäksi Tom Henriksson haastatteli minua järjestöjohtamisesta tulevaa kirjahanketta varten. Illalla luonnostelin Luonto-Liiton vuoden 2011 toimintasuunnitelmaa ja valmistelin tulevan sunnuntain hallituksen kokousta.

Tiistaina kävin aamulla juokemassa ja vedin Luonto-Liiton viisikon kokousta. Muuten päivä sujahti Luonto-Liiton toimistoaskareiden ohella verkkovaikuttamista koskevan selvitystyön kimpussa ja ympäristötietoisuus Suomessa artikkelin parissa. Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri tiedotti biokaasuautojen puolesta: Biokaasuautot leikkaisivat tehokkaasti liikenteen päästöjä

Keskiviikkona kävin aamulla juoksemassa ja istuin aamupalalla Ralph Naderin kanssa. Päivällä piipahdin Helsingin yliopistolla puhumassa Autottoman päivän -tapahtumassa. Autoton kampus, Autoton Helsinki! Auto kannattaa jättää kotiin aina kun mahdollista, koska autoilu saastuttaa ympäristöä, kuluttaa aikaa, on vaarallista ja kallista. Iltapäivällä valmistelin Luonto-Liiton vuoden 2011 budjettia ja muita juttuja sekä kävin kasvisruokakauppa Asokassa. Illan tein verkkovaikuttamista koskevaa selvitystyötä ja viimeistelin ympäristötietoisuus Suomessa -artikkelia.

Torstaina kävin aamulla juoksemassa ja kuuntelin yhtä mahdollista vaihtoehtoa Luonto-Liiton jäsenrekisteriksi. Kävin lounaalla Suomeen Kasvu murroksessa -seminaariin saapuneen professori Peter Victorin kanssa. Iltapäivällä tapasimme Victorin ja Kasvu murroksessa –hankkeen ohjausryhmän jäsenten kanssa valtiovarainministeri Jyrki Kataisen. Illalla olin vetämässä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokousta.

Perjantaina kävin aamulla juoksemassa ja istuin koko päivän Vanhalla ylioppilastatalolla Kasvu murroksessa -seminaarissa. Seminaari oli valtava menestys! Vanhan juhlasali oli viimeistä paikkaa myöden täynnä (yli 500 henkilöä) ja verkosta seminaarin suoraa lähestystä seurasi noin 300 henkilöä. Lounastauolla piipahdin keskustelemassa Helsingin yliopiston valtio-opin opiskelijoiden sekä Rosa Meriläisen ja Thomas Wallgrenin kanssa Tom Henrikssonin järjestämässä Perusta puolue -tilaisuudessa. Illalla istuimme Kasvu murroksesa -seminaarivieraiden ja järjestäjien kanssa illallisella Atelje Finnessä.

Lauantaina nukuin pitkään ja siivosin sekä Seurasin verkosta iltapäivällä upeaa Megapolis 2025 –seminaaria. Iltapäivän ja illan vietimme Annukan kanssa Porvoossa Anna-Stiinan ja Markuksen sekä uuden rimpulan luona. Illalla piipahdimme vielä Pub Magneetissa.

Sunnuntaina kävin aamulla juoksemassa ja istuin koko päivän Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa toimistolla. Illalla valmistelin tulevan viikon kirjoitustöitä ja esityksiä.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 46 km) ja pyöräilin 81 km sekä tein kerran lihaskuntoharjoittelua. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 78 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen, että ympärilläni on niin paljon hienoja ihmisiä, jotka haluavat tukea ja auttaa minua. Olen kiitollinen myös siitä, että minulla oli mahdollisuus tavata Ralph Nader ja Jyrki Katainen sekä siitä, että sain olla mukana järjestämässä huippuhienoa Kasvu murroksessa -seminaaria.

Viikon aikana olen oppinut palautteen antamisesta, degrowth-ajattelusta ja amerikan poliittisesta tilanteesta. Olen oppinut myös autoilusta ja pyöräilyn edistämisestä.

Tulevan viikon aikana käyn Allianssin järjestöporokoiden kanssa aamiaisella ja istun Luonto-Liiton energia- ja ilmastojaoston kokoksessa. Olen puhumassa Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan (KANE) kokouksessa verkkovaikuttamista koskevasta selvitystyöstä sekä OK-opintokeskuksen koulutustilaisuudessa kansalaistoiminnan muutoksesta ja sosiaalisesta mediasta.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa