Viikkopäiväkirja 34 (23.8.-29.8.2010)

Maanantaina tapasin aamulla Sampo Villasen Expresso Edgessä ja kävin keskustelemassa tulevasta kirjahankkeesta Kustannusosakeyhtiö Avaimessa. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta, istuin Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan osallisuusjaoston kokouksessa Allianssi talolla sekä tapasin Effin puhenjohtaja Tapani Tarvaisen Cafe Javassa liittyen verkkovaikuttamista koskevaan selvitykseeni. Ilta sujahti sähköpostien ja selvitystyön kimpussa.

Tiistaina kävin aamulla juoksemassa ja tapasin yliopistolla Thomas Wallgrenia yhdessä Tom Henrikssonin kanssa. Iltapäivän ja illan jatkoin selvityksen tekemistä verkkovaikuttamiseen liittyen. Välissä vastailin YLE:n Uusi Musta -verkkosivutoimittajan kysymyksiin järjestöjen suoraveloituslahjoituksiin ja Itämerityöhön liittyen. Luonto-Liiton Itämerityöstä voi lukea lisää esimerkiksi täältä.

Keskiviikkona kävin aamulla juoksemassa. Laitoimme myös tiedotteen 24.9. tulevasta Kasvu murroksessa -konferenssista: Kasvukeskustelun (degrowth) huippunimet Suomeen. Samasta teemasta annoin iltapäivällä myös pidemmän puhelinhaastattelun. Muuten päivä jatkui verkkovaikuttamista koskevan selvitystyön kimpussa ja Luonto-Liiton käytännön asioita siinä sivussa hoitaessa. Illalla piipahdin huippuhienoatyötä tekevän Demos Helsingin 5-vuotisjuhlissa.

Torstaina kävin aamulla lyhyellä juoksulenkillä ja tein lihaskuntoharjoittelua. Aamupäivän istuin ilmasto.orgin järjestämässä viestintätyöpajassa aiheena kuinka toimia verkossa tehokkaammin. Kirjoittelin siitä tänne. Iltapäivällä valmistelin Luonto-Liiton hallituksen kokousta ja illan istuin johtamassa puhetta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokouksessa. Kokouksessa kävimme läpi mm. syksyn aikataulua ja tulevia lausuntoja.

Perjantaina kävin läpi Luonto-Liiton syksyn aikatauluja, vastasin haastatteluun koskien ydinvoiman lisärakentamista, istuin Luonto-Liiton päälliköiden eli viisikon kokouksessa ja haastattelin yhtä tulevaa harjoittelijaa. Ilta sujahti Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa ja siihen liittyvissä asioiden hoidossa. Työpäivälle kertyi yhteensä mittaa 17 tuntia.

Lauantaina kävin aamulla juoksemassa ja suuntasin tämän jälkeen Maan ystävien Polttava Kysymys -ilmastolakikampanjan kansalaislobbausta (7.-8.9.) koskevan tempauksen koulutustilaisuuteen puhumaan lobbauksesta. Iltapäivällä tapasin Tanja Aitamurtoa liittyen verkkovaikuttamista koskevaan selvitystyöhöni. Lisäksi kävimme keräämässä Annukan kanssa lähikulmilta nokkosia, joista teimme kastiketta luomuperunoista tehdylle perunamuussille. Illalla siivosimme, piipahdimme Eekun ja Niklaksen ”Miten äkkiä nuoruus päättyi” -syntymäpäiväjuhlissa sekä herkuttelimme Vegemestassa.

Sunnuntaina nukuin pitkään ja kävin aamupäivällä juoksemassa 26 km lenkin. Alkusyksyn viileässä ilmasssa juokseminen on selvästi miellyttävämpää kuin kesähelteillä. Muuten päivä sujahti tulevan viikon esityksiä ja erilaisia kirjoitushommia tehdessä.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 64 km) ja pyöräilin 102 km sekä tein kerran lihaskuntoharjoittelua. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 84,5 tuntia.

Tulevan viikon aikana istun pari päivää Gustavelundissa Tuusulassa Sauna 2010 päättäjäkurssilla osallistumisesta ja vaikuttamisesta, käyn läpi yhdessä Luonto-Liiton työntekijöiden kanssa tulevan syksyn suunnitelmia ja olen puhumassa Suomalaisyritysten globaalit eettiset haasteet -seminaarissa palmuöljyn ympäristövaikutuksista. Lisäksi viikonloppuna on vielä Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin syyssuunnittelupäivä. Siinä sivussa toivon ehtiväni myös pyöräilemään, juoksemaan ja tekemään verkkovaikuttamista koskevaa selvitystyötä.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa