Vuosi 2009 paketissa ja lukuina – Kiitos!

Vuosi 2009 on takana. Tässä vaiheessa on hyvä pysähtyä hetkeksi katsomaan, mitä oikeastaan tulikaan tehtyä. Menneen vuoden aikana oli keskustelua epämuodollisesta kansalaistoiminnasta ja kevytaktivismista, paljon ilmasto- ja energiapoliittista vaikuttamistyötä, tapaaminen YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonin kanssa, lomareissu eurooppalaisiin ekokaupunkeihin ja valinta Luonto-Liiton pääsihteeriksi. Vuosi päättyi pettymykseksi osoittautuneeseen Kööpenhaminan ilmastokokoukseen ja onnistuneeseen lomaan Vierumäen urheiluopistolla.

Alkuvuodesta tein oikeusministeriön demokratiapolitiikkaa koskevaa asiakirjaa varten taustaselvityksen epämuodollisesta kansalaistoiminnasta. Selvitys tai siinä olleet ajatukset saivat huomiota jo paljon ennen niiden julkaisua. Olin kommentoimassa aihetta mm. MTV3:n uutissa ja YLE:n aamu-tv:ssä. Lisäksi kirjoitin teemasta Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksen: Vaikuttaminen siirtyy kabineteista kaduille, verkkoon ja julkisuuteen.

Keväällä jatkuivat työt myös Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaavana. Tämä tarkoitti paljon kiinnostavia haastatteluja, puhetilaisuuksia, kirjoitushommia ja kokouksia. Yksi kevään huipentuma oli tapaaminen YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonin kanssa. Aiheesta uutisoi tuolloin mm. Helsingin Sanomat: YK:n pääsihteerin ilmastolausunnot pettymys luonnonsuojeluliitolle.

Kesällä ehdin lukea monta hyvää klassikkoa tai muuten ajankohtaista kirjaa. Näitä olivat mm. Orwellin 1984 ja Suntzin Sodankäynnin taito. Elämänhallintaa taas on parantanut erityisesti Leo Babautan Zenhabits-blogi ja hänen monet hyvät teokset. Kulttuurielämysten huipentuma kesällä oli Kraftwerkin keikka Flow-festareilla.

Loppukesästä teimme kolmen viikon Euroopan reissun. Matkan varrella tutustuimme ekokaupunkeihin ja -kaupunginosiin, kävimme pyöräilemässä Hollannissa sekä päädyimme lopulta Sveitsin ja Espanjan kautta Lissaboniin sosiologien konferenssiin. Matkaan mahtui yhteensä seitsemän maata ja 27 kaupunkia. Matkasta kirjoittamani kolumnin voi lukea täältä: Ekokaupunkien Eurooppa.

Syksy oli isojen muutosten aikaa. Siirryin ensin Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaavan paikalta järjestön vt. ympäristönsuojelupäälliköksi. Marraskuun alusta taas aloitin työt Luonto-Liiton pääsihteerinä. Aiheesta uutisoi mm. Helsingin Sanomat: Luonto-Liiton pääsihteeriksi Leo Stranius.

Samalla irtisanouduin Suomen luonnonsuojeluliiton lisäksi kahden vuoden YHTYMÄ-tutkijakoulupaikastani ja tietoliikennealan ympäristöpäällikön tehtävistä (jossa olin tehnyt tuntitöitä koko kesän ja syksyn). Lisäksi minut valittiin kolmannelle kaudelle (2010-2011) Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin puheenjohtajaksi.

Vuosi huipentui pettymykseksi osoittautuneeseen Kööpenhaminan ilmastokokoukseen ja onnistuneeseen lomaan Vierumäen urheiluopistolla.

Kaiken jälkeen voin erinomaisen hyvin. Marraskuussa tehdyn lääkärintarkastuksen mukaan olen terve ja veriarvoni ovat erinomaiset. Lisäksi Vierumäen urheiluopistolla tehdyn kuntotestin mukaan olen erinomaisen hyvässä fyysisessä kunnossa (hapenottokyky 62 ml/kg/min).

Positiivinen elämänasenne, ihanat ystävät ja parisuhde, aktiivinen kuntoilu ja järjestötoiminta sekä vegaaninen ruokavalio, päihteettömyys ja viihdesyömisen boikotointi ovat varmasti keskeisiä tekijöitä tyytyväiseen olotilaani.

Tässä vuosi 2009 vielä lukuina

– 121 haastattelua (televisio, radio, lehdet)
– 90 puhetilaisuutta tai luentoa
– 30 kirjallista lausuntoa
– 29 tiedotetta
– 67 artikkelia, juttua tai kolumnia lehtiin tai verkkosivuille
– 238 tekstiä omaan blogiini (https://www.leostranius.fi) tai SLL:n ilmastoblogiin (http://www.sll.fi/ilmastoblogi)
– 342 kokousta
– 17 seminaaria yleisön joukossa
– 5 tempausta/mielenosoitusta (järjestäjänä)
– 34 kotimaan tai ulkomaan matkaa
– 1915 km juoksua
– 4504 km pyöräilyä
– 65 lihaskuntoharjoitusta

Yhteensä 1998 tuntia erilaisia töitä sekä lisäksi 1241 tuntia yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä ja 447 tuntia kuntoilua. Keskimäärin siis vähän yli 10 tuntia jotain viikon jokaisena päivänä vuoden 2009 aikana.

Yksin voi tehdä niin vähän. Vuoden 2009 aikana ansaituista nettotuloista lahjoitin 7,5 prosenttia hyväntekeväisyyteen. Suurin kiitos kuuluu kaikesta tästä Sinulle! Kiitos kaikille teille, joiden kanssa olen saanut jakaa vuoden 2009 ilot!

Yksi kommentti artikkeliin ”Vuosi 2009 paketissa ja lukuina – Kiitos!”

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!