Irtisanoudu – Kiirehtiminen kiireiseksi tekee

Voi miten mukava ja rento viikko takana! Kiitos siitä kuuluu kaikille mahtaville tyypeille, joita minulla on ollut etuoikeus tavata viime päivien aikana.

Tiistaina tein merkittävän siirron ja katkaisin 15-vuotta kestävän napanuoran tietoliikennealalle irtisanoutumalla (ainakin toistaiseksi) minulle niin rakkaan yrityksen palveluksesta. Juhlistimme asiaa Annukan kanssa käymällä päivällisellä Allotriassa ja tekemällä retken Mellunmäkeen ja Kontulaan.

Tämä syksy on ollut muutenkin irtisanoutumisten aikaa. Muutaman kuukauden aikana olen irtisanoutunut yhteensä kolmesta eri työstä – Suomen luonnonsuojeluliiton vs. ympäristönsuojelupäällikön ja ilmastovastaavan tehtävistä, Yhteiskunnallisen ympäristöalan valtakunnallisen tutkijakoulun (YHTYMÄ) paikasta ja nyt Tellabsilta. Nyt pitäisi olla aikaa keskittyä Luonto-Liittoon ja maapallon pelastamiseen.

Viikon mittaan julkaistiin myös pari aiemmin kirjoittamaani kolumnia:
– 3.12.2009: MTV3: Viesti ilmastojohtajille: fear less, love more and fight harder
– 1.12.2009: Nuorisotutkimusverkoston kommnetti-kanava: Ilmastoystävällistä kausikasvisruokaa vaikka joka päivä

Myös Jukka Vuorio kirjoitti Fifissä lähestyvästä Kööpenhaminan ilmastokokouksesta:
Matkalla myrskyn silmään – Suurin mielenosoitusmatka moniin vuosiin lähestyy. Mikä meitä odottaa Köpiksessä?

Perjantaina olin Suomi Venäjä -seuran innostavassa Uudet tuulet -seminaarissa puhumassa kansalaisyhteiskunnan tulevaisuuden näkymistä. Juontaja Timo Munne piti huolen, että yleisö pysyi hereillä ja innostavat paikallistason puheenvuorot rytmittivät tilaisuutta hienosti. Hyvä meininki! Esitykseni voi katsoa tästä:

Perjantai iltana vietettiin Luonto-Liiton pikkujouluja. Puheenjohtaja Mauno Särkkä piti hienon puheen kiireettömyyden puolesta! Itse koen, että kiire on usein henkinen tila. Kiirehtiminen kiireiseksi tekee. Siitä syystä kannattaa yleensä ottaa rauhallisesti.

Never giveup – Never surrender!

2 kommenttia artikkeliin ”Irtisanoudu – Kiirehtiminen kiireiseksi tekee”

  1. Muuten ihan kiva, mutta ihmetyttää kun akateemisesti koulutettu ihminen panee väkisin yhdysviivan numeron perään (”15-vuotta” yök) ja kaiken kukkuraksi lopettaa tekstin englanninkieliseen iskulauseeseen – minkä ihmeen takia? Mainosko tekstisi on?

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa