Syyllistääkö oma esimerkki liikaa?

Jouluaatto vierähti Joensuussa ja tapaninpäivä Turussa. Vaihtelu virkistää. Samalla täytyy todeta, että vegaanin, absolutistin ja viihdesyöntiä (turhakkeita) boikotoivan joulu ei välttämättä ole herkuttelua ja ylensyöntiä. Kotiin tullessa oli nälkä. Oli nautinto saada ”kunnollista” ruokaa ja helpotus, kun ei enää tarvinnut kieltäytyä sinulle tarjotuista elintarvikkeista.

Kolme tehokkainta tapaa vähentää ruuan ympäristökuormaa on (1) välttää ravitsemuksen kannalta turhaa ”viihdesyömistä”, (2) minimoida ruuan joutuminen jätteeksi ja (3) vähentää eläinperäisten tuotteiden käyttöä. Hyvä brittiläinen selvitys aiheeseen liittyen täällä: Eliminating waste, cutting fatty and sugary foods and reducing meat and dairy will benefit health and environment.

Samalla herää kysymys, onko omien elämäntapojen korostaminen moralisointia, toisten syyllistämistä tai tuomitsemista. Olemmeko me nykyään niin herkkiä, että pelkästään tietoisuus jonkun toisen elämäntavoista tai ruokatottumuksista aiheuttaa meissä syyllisyyttä? Pitäisikö meidän salata esimerkiksi omat ruoka- tai kulutustottumuksemme, jotta emme pahoittaisi lähimmäisen mieltä?

Toisaalta täytyy olla aika välinpitämätön tai tietämätön, että http://www.sikatehtaat.fi tai http://www.tehotuotanto.net -kampanjoiden jälkeen on edelleen valmis pistämään suuhunsa jouluna possua.

Vuoden vaihtumista juhlistamme Annukan kanssa Vierumäen urheiluopistolla. Ohjelmassa on kuntotesti ja kuntoilua, lukemista ja keskustelua. Tästä on hyvä ponnistaa vuoteen 2010!

Jätä kommentti

Close Bitnami banner
Bitnami