Tämä on viimeinen viikko Suomen luonnonsuojeluliitossa (SLL). Tiistaina vietimme toimistokokouksen yhteydessä läksiäisiä. Pakko todeta, että SLL on ollut yksi parhaista asioista, mitä elämässäni on tapahtunut. Ilmastovastaavan homma on vaativa, mutta sitäkin palkitsevampi. Missä muualla pääsee puhumaan esimerkiksi YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonille? Kotkankadun toimistolla on inspiroiva meininki. Kiitos kaikille!
Viikon mittaan kävin puhumassa Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin opiskelijaillassa ja Tampereen työväenopistossa ilmastonmuutoksesta ja ilmastopolitiikasta. Kestävän tuotannon ja kulutuksen valiokunnassa käsittelimme mm. asumisteesejä ja degrowth -taloutta. Kiinnostava Club of Romen ja kumppaneiden raportti sosiaalisesti kestävästä degrowth –taloudesta löytyy täältä: Socially Sustainable Economic Degrowth.
Luonnonsuojelijalehden vuoden 2010 sisältöjä ideoimme omassa sessiossa. Viikon aikana sain kirjoitettua myös kolumnit Journalistiin ja Amnesty-lehteen sekä tehtyä yhden mielipidekirjoituksen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen liittyen. Lisäksi juonimme järjestötoimijoiden kesken tulevia Kööpenhaminan ilmastokokouksen kuvioita. Toivottavasti tänään (30.10.) saadaan hyviä uutisia EU-huippukokouksesta ilmastorahoituksen suhteen.
Viikon paras ympäristöuutinen on kuitenkin ollut se, että Lapissa saatiin suojelun piiriin ja metsähakkuiden ulkopuolelle valtavia alueita. Tästä kuuluu iso kiitos metsiensuojelutyötä tekeville ympäristöjärjestöille, kuten Greenpeacelle, Luonto-Liitolle ja Suomen luonnonsuojeluliitolle. Seuraavaksi pitää vain varmistaa, että loputkin vanhat metsät saadaan suojeluun: Luonto-Liitto kannustaa Metsähallitusta suojelemaan loputkin vanhat metsät.
Marraskuun alussa aloitan työt Luonto-Liiton pääsihteerinä. Uusista kuvioista kuulette lisää tästä blogista. Sitä ennen viikonloppu on vielä täynnä kaikkea kivaa.
