Vapaus valita ruuhkamaksut

Maantaina osallistuin Säätytalossa ruuhkamaksutyöryhmän viimeiseen kokoukseen. Vuoden mittaan konsulteilla teetetty selvitys osoittaa sen, minkä tiedämme jo kokemuksen perusteella muista maista muutenkin.

– Ruuhkamaksut lisäävät liikennejärjestelmän toimivuutta ja vähentävät ruuhkia
– Ruuhkamaksut lisäävät joukkoliikenteen käyttöä
– Liikenneonnettomuudet vähenevät
– Kasvihuonekaasupäästöt, hiukkaspäästöt ja muut ympäristövaikutukset vähenevät
– Maankäyttöön liittyvät vaikutukset ovat myönteisiä
– Ruuhkamaksujen käyttöönotto on yhteiskuntatalouden kannalta erittäin kannattavaa

Näitä asioita ei kuitenkaan voida työtä ohjaavan liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtaja Juhani Tervalan mielestä kirjoittaa johtopäätöksiin. Saattaisi ilmeisesti käydä niin, että päätöksentekijät huomaisivat kuinka hyvästä jutusta on kyse.

Päivällä valmistelin puhetta YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonille. Tapaan hänen yhdessä muiden kansalaisjärjestöedustajien kanssa keskiviikkoaamuna. Suomen luonnonsuojeluliitto tiedotti aiheesta maanantaina:

Suomen luonnonsuojeluliitto odottaa Ban Ki-moonilta ja Suomelta ilmastojohtajuutta

Illalla osallistuin Vapaus Valita toisin -työryhmän kokoukseen. Uusia tuulia on tulossa lauantaina 13.6. Kulttuuritalolla. Pysy kuulolla.

2 kommenttia artikkeliin ”Vapaus valita ruuhkamaksut”

  1. Hei Leo,

    Kerro mielipiteesi että mihin mielestäsi pitäisi tietullit laittaa?
    Olisiko parempi jos olisi ns. dynaaminen ruuhkamaksu, esim. aamu- ja iltapäivällä perittäisiin ruuhkamaksuja työmatkaliikenteellä. Silloin kuin ruuhkaa ei olisi niin tietulli olisi pois käytöstä. Esim. itse yritän välttää esim. hkin keskustaan ajamista juuri työmatkaliikenneaikoihin. Esim. jos vien jotain Helsingin keskustaan omalla autolla, pyrin sen tekemään illalla koska itse en pidä siitä että istun keskellä ruuhkaa.

    Pitäisi rakentaa ja kehittää junaparkkeja, johon pitkämatkalaiset voisivat jättää oman kulkuneuvon ja kaupunkialueella he liikkuisivat julkisella liikenteellä. Junaparkkeja on nyt jo käytössä mutta tuolle pitäisi antaa ns. porkkana eikä keppiä, eli tuetaan pitkämatkalaisia sillä että he mielellään jättäisivät auton parkkiin, eikä tekisi ruuhkaa.

    Itse olen ahkera auton käyttäjä ja ymmärrän autolijoita siinä että aina tuo ei ole yksinkertainen asia luopua auton käytöstä, eikä pidäkkään luopua koska monella ei yksinkertaisesti aikataulut ja hermot kestä julkista liikennettä. Esim. tuttu yritti liikkua Kirkkonummelta Helsinkiin käyttäen julkista liikennettä, johon olisi mennyt 4-tuntia ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käyttää yhdistettyä liikkumismuoto, eli omaa autoa ja julkista liikennettä.

    Hyvää kesää sinulle.

  2. Moi Arska

    Kiitos viestistäsi!

    Kaikkein tehokkain malli näyttäisi olevan satelliiittipaikannukseen perustuva järjestelmä, jossa maksetaan ajettujen kilometrien mukaan. Olen kirjoitellut eri malleista hiukan SLL:n ilmastoblogissa: http://ilmastoblogi.wordpress.com/2009/03/27/matkaperusteinen-ruuhkamaksumalli-tehokkain/

    Nyt selvitetyissä malleissa lähdetään siitä, että ruuhkamaksuja ei kerätä iltaisin ja viikonloppuisin. Tämä on tietysti säädettävissä sen mukaan, miten halutaan toimia. Käytännössä maksu voidaan hyvin sitoa kellonaikaan ja paikkaan, ei kuitenkaan todelliseen ruuhkaisuuteen.

    Parhain terveisin
    -Leo

Kommentointi on suljettu.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa