Lauantaina vietimme Annukan kanssa L&A-sessiota. Käytännössä siis nukuimme pitkään, kävimme juoksemassa ja siivoilimme. Illalla lueskelimme ja rupattelimme. Oi miten relaa!
Luin illalla myös oikeusministeriön Aki Asolan toimittaman julkaisun ”Journalistit ja demokratia”. Lisätietoja: http://www.kansanvalta.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1220447613098
Erityisesti Kari A. Hintikka hahmottelee kiinnostavalla tavalla verkkoon syntyvää joukkoälyä, joka on perinteistä mediaa ripeämpää. Tuomas Rantanen taas pohtii artikkelissan vallan kolmijako-opin (Montesquieu Lakien Henki, 1748 – lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta, http://fi.wikipedia.org/wiki/Vallan_kolmijako_-oppi) kautta median, talouden ja poliittisen ohjauksen välisiä jännitteitä ja valtasuhteita.
Kaikkein kiinnostavimman puheenvuoron käyttää kuitenkin Aki Asola päätössanoissa pohtiessaan siirtymistä informaatioähkystä informaatioanoreksiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että uudet tietotekniset sovellukset antavat ihmisille mahdollisuuden seuloa häntä itseään kiinnostavat asiat informaatiovirrasta. Näin kuluttaja voi koostaa ja räätälödä omat uutisensa.
Täsmäseurannalla yksilö voi merkitä itselleen vaikka hakusanat ”jalkapallo”, ”elokuvat” ja ”ravivihjeet” kaiken muun jäädessä pois. Tulevaisuudessa Asolan mukaan televisioiden pääuutisetkin voivat olla tuunattuja versioita, joissa katsoja on etukäteen määritellyt haluamansa aihealueet. Perinteisen median rooli yhteisöllisten kokemusten luojana heikkenee. Minun uutiseni eivät ole välttämättä enää sinun uutisiasi. Kyseessä on rajoittamaton suodatus. Tämä johtaa informaatioähkystä informaatioanoreksiaan.
