Viikon kirjakatsaus

Tähän mennessä olen kuunnellut tai lukenut kuluneen vuoden aikana yhteensä 152 kirjaa eli keskimäärin yhden kirjan jokaisena päivänä.

Kuluneen viikon aikana kuuntelin kuusi äänikirjaa. Ohessa lyhyt katsaus seuraaviin kirjoihin:

  1. Stephen King: Keveys
  2. David Allen: Getting Things Done – the art of stress-free productivity
  3. Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
  4. Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta
  5. Piia Leino: Taivas
  6. Svend Brinkmann: Pysy lujana – Elämä ilman Self-helpiä

Viikon kirjojen osalta Romaaneista suositus Sayaka Muratan Lähikaupan nainen -teokselle ja tietokirjoista Bill Brysonin massiiviselle Lyhyt historia lähes kaikesta.

***

Stephen King: Keveys

-Lapsena King oli yksi suosikkejani. Nyt kun Bookbeat suositteli lyhyempää Kingiä, en malttanut olla kokeilematta, miltä Kingin jännitys tuntuu näin aikuisiällä.
-Järisyttävän kauhun sijaan tässä kirjassa oli kyse hassusta ja sympaattisesta tarinasta. Tarina henkilöstä, joka kevenee jatkuvasti kohti painottomuutta.
-Kirjan idea on hauska vaikkakin epäuskottava. Tässä romaanissa kyse oli myös enemmän hyvän mielen kirjasta kuin hyytävästä kauhusta.

David Allen: Getting Things Done – the art of stress-free productivity

-Tämä kirja on yksi Itsensä johtamisen ja ajanhallinnan klassikko
-Vaikka kirja onkin päivitetty versio, vaivaa sitä vanhanaikaisuus. Kirjan myötä paljastuu hyvin, miten paljon työelämä ja netti on vaikuttanut tekemiseemme.
-Toisaalta kirja on täynnä monia tärkeitä ajatuksia töiden ja tehtävien järjestelemiseksi ja hallinnan tunteen lisäämiseksi.
-Suunnitelmallisuus päivittäin, viikottain ja kuukausittain. Työlistan, priorisoinnin ja delegoinnin käyttö yli 2 minuutin tehtävissä. Samankaltaisten ja tietyssä paikassa tehtävien töiden niputtaminen yhteen (puhelut, sähköpostit) jne.
-Työlistan yhteyteen kannattaa perustaa esimerkiksi Maybe-list. Tämä voi olla lista niistä asioista, joita suunnittelet tai haaveilet tekeväsi jossain vaiheessa tai lista asioista, joiden tekemisestä et ole varma. Tämä ei kuitenkaan ole lista niistä tärkeistä, ei kiireellisistä asioista, joita kannattaa tehdä säännöllisesti. Toki myös Maybe-listaa kannattaa käydä läpi säännöllisesti.

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

-Hassu japanilainen romaani, joka kertoo 36-vuotiaasta Keikosta, lähikaupan osa-aikaisesta myyjästä.
-Tarina kyseenalaistaa hienosti niitä stereotyyppisiä ura- ja menestysodotuksia, joita moniin meistä kohdistuu.
-Taustalla kulkee hienosti mukana japanilainen kulttuuri sen yksityiskohtaiset piirteet esimerkiksi kohteliaisuuksista ja työmoraalista.
-Romaani kuvaa myös hyvin sitä, miten jokaisesta työstä voi löytää merkitystä.

Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta

-Todella selkeä ja helppotajuinen perusteos – kaikesta.
-Kirjassa käydään läpi maailmankaikkeuden synty, maapallon kehityksen kaaret, evoluutio ja ihmisen kehittyminen.
-Erityiset pisteet evoluutioteorian esittelystä ja luonnon monimuotoisuuden huomioimisesta.
-Kirja on hyvä kertaus lähes kaikkeen vaikka olisitkin jo lukenut perusteokset fysiikasta ja tähtitieteestä, biologiasta, evoluutioteoriasta ja geologiasta.

Piia Leino: Taivas

-Kuuntelin hiljattain Leinon uudemman romaanin Yliaika.
-Taivas on jonkinlainen suomalainen ja nykyaikainen versio Matrixista.
-Romaani ajoittuu vuoteen 2058, jossa nationalismi ja rasismi sekä ilmastokriisi ovat vieneet yhteiskunnan kaaokseen. Ihmiset viettävät aikaa virtuaalitodellisuudessa.
-Leino maalaa hienosti dystooppisen kuvan tulevaisuudesta, jossa nyt nähtävissä olevat kehityskulut on viety nykykeskustelussa esiintyviä ajatuksia pidemmälle

Svend Brinkmann: Pysy lujana – Elämä ilman Self-helpiä

-Kyseessä on kirja, joka asemoi itsensä selfhelp -kirjallisuutta vastaan ja on itse mitä suurimassa määrin selfhelp
-Kirjailija listaa seuraavat neuvot: (1) lakkaa tarkkailematta itseäsi, (2) keskity siihen, mikä on elämässäsi kielteistä, (3) opettele sanomaan ei, (4) pidä tunteesi aisoissa, (5) anna potkut henkilökohtaiselle valmentajallesi, (6) lue romaani – älä elämäntaito-opasta äläkä elämäkertaa ja (7) mieti menneisyyttä.
-Kirja kyllä pystyy haastamaan kaikkein kevyimmät, sakeimmat ja hörhöimmät selfhelp-kirjat, mutta ei oikeasti vedä vertoja lukemattomille hyville psykologiselle tutkimukselle nojaaville selfhelp-kirjoille.

***

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa