Viikon kirjakatsaus

Tällä viikolla (18.-24.5.2020) kuuntelin yhteensä kahdeksan kirjaa. Ohessa arviot ja pohdinnat seuraavista kirjoista:

  1. Robert Wright: Why Buddhism is True
  2. Maarit Jokela, Mirkka Oja-Leikas, Meri Rova (toim.) Kiehtovat geenit – Mihin geenitietoa käytetään?
  3. Steven Kotler & Jamie Wheal: Stealing Fire
  4. Elina ja Sofia: Kaikki on mahdollista
  5. Naomi Klein: On fire. The burning case for a green new deal
  6. Loretta Breuning: Habits of Happy Brain
  7. Jari Lindström: Syvään päätyyn. Muistelmani
  8. Jotain hyvä. Äänikirja toivosta

Seuraavassa arviot myös tekstinä:

Robert Wright: Why Buddhism is True

-Nimestään huolimatta kirja on kiinnostava katsaus ihmisen psykologiaan ja henkiseen kehittymiseen.
-Olkoonkin, että pohdinta dukkhasta, uudelleen syntymisestä, valaistumisesta ja nirvanasta kuulostaa omiin korviini aina hiukan hassulta siitä huolimatta, että kärsimyksen hyväksyminen, hyveet, keskittyminen ja viisauden kehittäminen ovat toki kovia juttuja.
-Miksi meditoida päivittäin esimerkiksi puolituntia? Wrightin mukaan meditointi tarjoaa totuuden hetkiä, viisautta, selkeyttä, moraalista pohdintaa ja tervetulleita keskeytyksiä päivän tekemiseen.
-Itse olen kokeillut taannoin päivittäistä meditointia Headspace-sovelluksella. Itse en nähnyt meditoinnille hyötyä aamuisin kun mieli on muutenkin tyhjä. Iltaisin taas meditointi aiheutti itselläni nukahtamista ja toimi näin mukavana unilääkkeenä. Wrightin kirjan myötä aloin kuitenkin haavella kunnollisesta meditointiretriitistä. Voisi olla hauska kokeilla pohdiskelua joskus kokonainen päivä tai viikonloppu.

Maarit Jokela, Mirkka Oja-Leikas, Meri Rova (toim.) Kiehtovat geenit – Mihin geenitietoa käytetään? (Duodecim)

-Kiehtovaa, miten paljon geenitutkimus on viime vuosikymmeninä edennyt ja miten tuore tieteenala on kyseessä.
-Erityisesti geenitekniikka herättää eettisiä kysymyksiä. Onko oikein kertoa esim lapselle tai nuorelle, että hänellä on perimän myötä parantumaton tauti, joka johtaa lähes varmaan kuolemaan viimeistään keski-iässä.
-Itse rupesin miettimään kirjan myötä myös geenitestin tekemistä. Oletteko te tehneet ja millaisia kokemuksia teillä on testistä?
-Lohdullista on, että geenivirheet harvoin estävät liikunnan, hyvän ruokavalion ja unen suotuisia vaikutuksia terveyteen.

Steven Kotler & Jamie Wheal: Stealing Fire

-Kirjassa kerrotaan, miten omaa tietoisuuttaan ja ajatteluuan voi kehittää
-Esimerkkeinä mm eliittisotilaat ja business-johtajat
-Kotler ja Wheal käyvät läpi miten kehittää itseään neurobiologian, psykologian, teknologian ja lääketieteen avulla. Esillä ovat aika paljon erilaiset huumeet ja meditaatio.
-Hyvä pointti sen sijaan on, että olisi hyvä kehittää usein enemmän ajattelua kuin vain fyysisiä taitoja

Elina ja Sofia: Kaikki on mahdollista

-Söpöä, että suositut lapsitubettajat ovat tehneet oman kirjan.
-Kirja on tarkoitettu lapsille, mutta halusin tietysti uteliaisuuttani kuunnella sen, jotta oppisin ymmärtämään paremmin tämän päivän lasten maailmaa.
-Kirja on täynnä hyviä vinkkejä ja ohjeita lapsen arkeen ja monet neuvot sopivat varsin hyvin aikuisillekin.
-Hurjaa tosin, että lapsillekin täytyy tänä päivänä olla omat elämänhallinta ja selfhelp-kirjansa.

Naomi Klein: On fire. The burning case for a green new deal

-Ajankohtainen. Kirja rakentaa tarinaa Greta Thunbergistä ja ilmastokriisistä. Vaikka talomme on tulessa. Miksi emme panikoi?
-Klein kritisoi decoupling-ajatusta, koska ekotehostuminen johtaa helposti rebound-efektiin eli jevonsin paradoksiin.
-Klein uskoo kansalaisaktivismin voimaan
-Kirja on tuttua ja perusteltua kapitalismin kritiikkiä, jos on lukenut Kleinin aikaisempia kirjoja.
-Erittäin ajankohtainen kun nyt mietitään koronaelvytystä

Loretta Breuning: Habits of Happy Brain

-Hyvä katsaus serotoniinin, dopamiinin, oksitosiinin ja endorfiinin vaikutukseen aivoissa
-Antaa hyvän katsauksen siihen, miten luoda uusia hyviä tapoja ja luopua huonoista tavoista. Kirjailin hypoteesi on, että 45 päivän päivittäiset teot luovat rutiinin eli tapoja.
-Neuvot ovat ilahduttavan konkreettisia ja yksityiskohtaisia siitä, miten voi lisätä kutakin ainetta aivoissa.
-Dopamiini: juhli pieniä saavutuksia, etene pienin askelin, tee konkreettisia tekoja.
-Endorfiini: naura säännöllisesti ja etsi asioita, jotka naurattavat tai itke pahaolo pois. Surulliset elokuvat voivat auttaa itkemisen harjoittelua. Se helpottaa ja toimii terapiana. Myös fyysinen harjoittelu/treenaus ja venyttely auttavat vapauttamaan endorfiinia.
-Oksitosiini: rakenna sosiaalista luottamusta ihmisten kanssa. Sen voi aloittaa katsomalla silmiin tai aloittamalla keskusteluja. Tai kokeile hierontaa.
-Serotoniini: hanki muiden arvostusta kertomalla muille mitä hienoa olet tehnyt. Nauti omasta vaikutuksestasi muihin.

Jari Lindström: Syvään päätyyn. Muistelmani.

-Olen tavannut Lindströmin muutaman kerran hänen toimiessaan ministerinä. Hän antoi jo silloin hyvin maanläheisen ja välittömän vaikutelman ihmisestä, joka oli armottoman rehellinen. Tämä sama kuva välittyy hienosti myös kirjasta.
-Kirjassaan Lindström käy yksityiskohtaisesti läpi kuntapolitiikan ja eduskunnan dynamiikkaa sekä 2010-luvun keskeisiä poliittisia käänteintä omasta näkökulmastaan. Näin kirja toimii hienona yhteiskuntaopin teoksena kaikille, joita politiikka kiinnostaa.
-Paikoin tekstiä vaivaa pieni omahyväisyys. Riveiltä välittyy mielikuva, että Lindströmillä oli usein tunne, mitä tulee tapahtumaan. Tämän toistelu tuntuu hiukan epäuskottavalta.

Jotain hyvä. Äänikirja toivosta.

-Lyhyt kirja, jossa joukko suomalaisia lukee kirjeitä tästä ajasta. Kirjan tuotto annetaan Hope ry:lle ja käytetään vaikeassa tilanteessa olevien lasten harrastusmahdollisuuksien turvaamiseen.
-Hienoa ajankuvaa korona-ajasta
-Korona on globaali sukupolvikokemus, jota tullaan aina muistelemaan ja miettiään missä olimme silloin
-Erityisesti mieleen jäi huuhkajien päävalmentaja Markku Kanervan kirje. Hänen mukaan koronavirus on kuin puoliaika tai aikalisä. Mahdollisuus miettiä strategiaa uudestaan.
-Monet kirjeiden lukijat muistuttavat siitä, että emme ehkä halua enää palata vanhaan. Maapallomme on saanut sydänkohtauksen, talous yskii ja räkii. Kykenemme elämään ilman jatkuvaa kulutusta ja lentämistä. Joskus pakko on paras kannustin. Tämän parempaa tilaisuutta päivittää arvot 2020-luvulle tuskin tulee, maalailee esimerkiksi Perttu Pölönen.

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikon kirjakatsaus”

  1. Ranskalainen kirjailija François Mauriac sanoi, että lukeminen on avoin ovi lumottuun maailmaan.
    Lumotussa maailmassa on monenlaisia värejä, sävyjä ja vivahteita, ihan kuten tuossa viikon kirjakatsauksessakin. Lukeminen avartaa maailmankuvaa.

    Ja menneisyyden seulominen auttaa ymmärtämään nykyisyyttä ja se antaa vinkkejä tulevaisuuden hahmottamiseen. Molemmat viimeksi lukemistani 576-sivuisista kirjoista kertovat historiasta ja kukin omalla tavallaan vallankäytöstä.
    Jatkaessani mielikuvituksen siivittämää maailmanympärimatkaani pysähdyin ensin lähimpänä olevaan Iso-Britanniaan. Joanny Moulin kertoo teoksessaan ” Victoria, vuosisadan kuningatar ” ( Victoria- Reine d’un siècle ) lähes 65-vuotta Britannian imperiumia päättäväisyydellä hallinneen vahvaluonteisen kuningatar Victorian yksityisestä ja julkisesta elämästä. Victoria nousi valtaistuimelle hyvin nuorena v..1837. Tämän kertomuksen kautta kokonainen menneisyyden vuosisata herää tavallaan uuteen eloon.

    Toinen matkakohteeni on Amerikan Yhdysvallat. Barbara Chase- Riboud kertoo ” Virginialainen ” ( La Virginienne ) kirjassaan XVIII-vuosisadan lopun kiistellyimmän rakkaustarinan. Yhdysvaltojen kolmas presidentti Thomas Jefferson jakoi elämänsä 38 vuoden ajan kauniin ja arvoituksellisen Sally Hemingsin kanssa. ? Sally Hemings oli valkoihoisen ja mulatin jälkeläinen orja. Teoksessa orjuuden ajan Amerikka näyttäytyy monissa värisävyissä ja kaikessa monimutkaisuudessaan.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa