Viikon kirjakatsaus

Tällä viikolla (18.-24.5.2020) kuuntelin yhteensä kahdeksan kirjaa. Ohessa arviot ja pohdinnat seuraavista kirjoista:

  1. Robert Wright: Why Buddhism is True
  2. Maarit Jokela, Mirkka Oja-Leikas, Meri Rova (toim.) Kiehtovat geenit – Mihin geenitietoa käytetään?
  3. Steven Kotler & Jamie Wheal: Stealing Fire
  4. Elina ja Sofia: Kaikki on mahdollista
  5. Naomi Klein: On fire. The burning case for a green new deal
  6. Loretta Breuning: Habits of Happy Brain
  7. Jari Lindström: Syvään päätyyn. Muistelmani
  8. Jotain hyvä. Äänikirja toivosta

Seuraavassa arviot myös tekstinä:

Robert Wright: Why Buddhism is True

-Nimestään huolimatta kirja on kiinnostava katsaus ihmisen psykologiaan ja henkiseen kehittymiseen.
-Olkoonkin, että pohdinta dukkhasta, uudelleen syntymisestä, valaistumisesta ja nirvanasta kuulostaa omiin korviini aina hiukan hassulta siitä huolimatta, että kärsimyksen hyväksyminen, hyveet, keskittyminen ja viisauden kehittäminen ovat toki kovia juttuja.
-Miksi meditoida päivittäin esimerkiksi puolituntia? Wrightin mukaan meditointi tarjoaa totuuden hetkiä, viisautta, selkeyttä, moraalista pohdintaa ja tervetulleita keskeytyksiä päivän tekemiseen.
-Itse olen kokeillut taannoin päivittäistä meditointia Headspace-sovelluksella. Itse en nähnyt meditoinnille hyötyä aamuisin kun mieli on muutenkin tyhjä. Iltaisin taas meditointi aiheutti itselläni nukahtamista ja toimi näin mukavana unilääkkeenä. Wrightin kirjan myötä aloin kuitenkin haavella kunnollisesta meditointiretriitistä. Voisi olla hauska kokeilla pohdiskelua joskus kokonainen päivä tai viikonloppu.

Maarit Jokela, Mirkka Oja-Leikas, Meri Rova (toim.) Kiehtovat geenit – Mihin geenitietoa käytetään? (Duodecim)

-Kiehtovaa, miten paljon geenitutkimus on viime vuosikymmeninä edennyt ja miten tuore tieteenala on kyseessä.
-Erityisesti geenitekniikka herättää eettisiä kysymyksiä. Onko oikein kertoa esim lapselle tai nuorelle, että hänellä on perimän myötä parantumaton tauti, joka johtaa lähes varmaan kuolemaan viimeistään keski-iässä.
-Itse rupesin miettimään kirjan myötä myös geenitestin tekemistä. Oletteko te tehneet ja millaisia kokemuksia teillä on testistä?
-Lohdullista on, että geenivirheet harvoin estävät liikunnan, hyvän ruokavalion ja unen suotuisia vaikutuksia terveyteen.

Steven Kotler & Jamie Wheal: Stealing Fire

-Kirjassa kerrotaan, miten omaa tietoisuuttaan ja ajatteluuan voi kehittää
-Esimerkkeinä mm eliittisotilaat ja business-johtajat
-Kotler ja Wheal käyvät läpi miten kehittää itseään neurobiologian, psykologian, teknologian ja lääketieteen avulla. Esillä ovat aika paljon erilaiset huumeet ja meditaatio.
-Hyvä pointti sen sijaan on, että olisi hyvä kehittää usein enemmän ajattelua kuin vain fyysisiä taitoja

Elina ja Sofia: Kaikki on mahdollista

-Söpöä, että suositut lapsitubettajat ovat tehneet oman kirjan.
-Kirja on tarkoitettu lapsille, mutta halusin tietysti uteliaisuuttani kuunnella sen, jotta oppisin ymmärtämään paremmin tämän päivän lasten maailmaa.
-Kirja on täynnä hyviä vinkkejä ja ohjeita lapsen arkeen ja monet neuvot sopivat varsin hyvin aikuisillekin.
-Hurjaa tosin, että lapsillekin täytyy tänä päivänä olla omat elämänhallinta ja selfhelp-kirjansa.

Naomi Klein: On fire. The burning case for a green new deal

-Ajankohtainen. Kirja rakentaa tarinaa Greta Thunbergistä ja ilmastokriisistä. Vaikka talomme on tulessa. Miksi emme panikoi?
-Klein kritisoi decoupling-ajatusta, koska ekotehostuminen johtaa helposti rebound-efektiin eli jevonsin paradoksiin.
-Klein uskoo kansalaisaktivismin voimaan
-Kirja on tuttua ja perusteltua kapitalismin kritiikkiä, jos on lukenut Kleinin aikaisempia kirjoja.
-Erittäin ajankohtainen kun nyt mietitään koronaelvytystä

Loretta Breuning: Habits of Happy Brain

-Hyvä katsaus serotoniinin, dopamiinin, oksitosiinin ja endorfiinin vaikutukseen aivoissa
-Antaa hyvän katsauksen siihen, miten luoda uusia hyviä tapoja ja luopua huonoista tavoista. Kirjailin hypoteesi on, että 45 päivän päivittäiset teot luovat rutiinin eli tapoja.
-Neuvot ovat ilahduttavan konkreettisia ja yksityiskohtaisia siitä, miten voi lisätä kutakin ainetta aivoissa.
-Dopamiini: juhli pieniä saavutuksia, etene pienin askelin, tee konkreettisia tekoja.
-Endorfiini: naura säännöllisesti ja etsi asioita, jotka naurattavat tai itke pahaolo pois. Surulliset elokuvat voivat auttaa itkemisen harjoittelua. Se helpottaa ja toimii terapiana. Myös fyysinen harjoittelu/treenaus ja venyttely auttavat vapauttamaan endorfiinia.
-Oksitosiini: rakenna sosiaalista luottamusta ihmisten kanssa. Sen voi aloittaa katsomalla silmiin tai aloittamalla keskusteluja. Tai kokeile hierontaa.
-Serotoniini: hanki muiden arvostusta kertomalla muille mitä hienoa olet tehnyt. Nauti omasta vaikutuksestasi muihin.

Jari Lindström: Syvään päätyyn. Muistelmani.

-Olen tavannut Lindströmin muutaman kerran hänen toimiessaan ministerinä. Hän antoi jo silloin hyvin maanläheisen ja välittömän vaikutelman ihmisestä, joka oli armottoman rehellinen. Tämä sama kuva välittyy hienosti myös kirjasta.
-Kirjassaan Lindström käy yksityiskohtaisesti läpi kuntapolitiikan ja eduskunnan dynamiikkaa sekä 2010-luvun keskeisiä poliittisia käänteintä omasta näkökulmastaan. Näin kirja toimii hienona yhteiskuntaopin teoksena kaikille, joita politiikka kiinnostaa.
-Paikoin tekstiä vaivaa pieni omahyväisyys. Riveiltä välittyy mielikuva, että Lindströmillä oli usein tunne, mitä tulee tapahtumaan. Tämän toistelu tuntuu hiukan epäuskottavalta.

Jotain hyvä. Äänikirja toivosta.

-Lyhyt kirja, jossa joukko suomalaisia lukee kirjeitä tästä ajasta. Kirjan tuotto annetaan Hope ry:lle ja käytetään vaikeassa tilanteessa olevien lasten harrastusmahdollisuuksien turvaamiseen.
-Hienoa ajankuvaa korona-ajasta
-Korona on globaali sukupolvikokemus, jota tullaan aina muistelemaan ja miettiään missä olimme silloin
-Erityisesti mieleen jäi huuhkajien päävalmentaja Markku Kanervan kirje. Hänen mukaan koronavirus on kuin puoliaika tai aikalisä. Mahdollisuus miettiä strategiaa uudestaan.
-Monet kirjeiden lukijat muistuttavat siitä, että emme ehkä halua enää palata vanhaan. Maapallomme on saanut sydänkohtauksen, talous yskii ja räkii. Kykenemme elämään ilman jatkuvaa kulutusta ja lentämistä. Joskus pakko on paras kannustin. Tämän parempaa tilaisuutta päivittää arvot 2020-luvulle tuskin tulee, maalailee esimerkiksi Perttu Pölönen.

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikon kirjakatsaus”

  1. Ranskalainen kirjailija François Mauriac sanoi, että lukeminen on avoin ovi lumottuun maailmaan.
    Lumotussa maailmassa on monenlaisia värejä, sävyjä ja vivahteita, ihan kuten tuossa viikon kirjakatsauksessakin. Lukeminen avartaa maailmankuvaa.

    Ja menneisyyden seulominen auttaa ymmärtämään nykyisyyttä ja se antaa vinkkejä tulevaisuuden hahmottamiseen. Molemmat viimeksi lukemistani 576-sivuisista kirjoista kertovat historiasta ja kukin omalla tavallaan vallankäytöstä.
    Jatkaessani mielikuvituksen siivittämää maailmanympärimatkaani pysähdyin ensin lähimpänä olevaan Iso-Britanniaan. Joanny Moulin kertoo teoksessaan ” Victoria, vuosisadan kuningatar ” ( Victoria- Reine d’un siècle ) lähes 65-vuotta Britannian imperiumia päättäväisyydellä hallinneen vahvaluonteisen kuningatar Victorian yksityisestä ja julkisesta elämästä. Victoria nousi valtaistuimelle hyvin nuorena v..1837. Tämän kertomuksen kautta kokonainen menneisyyden vuosisata herää tavallaan uuteen eloon.

    Toinen matkakohteeni on Amerikan Yhdysvallat. Barbara Chase- Riboud kertoo ” Virginialainen ” ( La Virginienne ) kirjassaan XVIII-vuosisadan lopun kiistellyimmän rakkaustarinan. Yhdysvaltojen kolmas presidentti Thomas Jefferson jakoi elämänsä 38 vuoden ajan kauniin ja arvoituksellisen Sally Hemingsin kanssa. ? Sally Hemings oli valkoihoisen ja mulatin jälkeläinen orja. Teoksessa orjuuden ajan Amerikka näyttäytyy monissa värisävyissä ja kaikessa monimutkaisuudessaan.

Kommentointi on suljettu.

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Seuraa minua Instagramissa