Harvoin sitä kokoontuu enää television lähetyksen ääreen tiettynä kellon aikana. Tänään 16.9.2015 oli kuitenkin sellainen ilta kun kuuntelin pääministeri Juha Sipilän nauhoitetun puheen Yle Areenasta.
Ilahduttavaa, että Sipilä puhui kauniisti käsillä olevasta pakolaiskriisistä vaikka hallitus leikkaakin samaan aikaan kehitysyhteistyöstä.
Toisaalta harmillista, että todellinen kestävyysvaje eli luonnonvarojen ylikulutus loisti puheesta poissaololla. Talouskasvua ja kilpailukykyä kun ei todellakaan kannata hankkia hinnalla millä hyvänsä.
Rahaa ei voi hengittää eikä kuolleella planeetalla ole yhtään työpaikkaa.
Ohessa on kolme ajatusta Juha Sipilän puheesta.
1. Pääministeri Juha Sipilä puhui hyvin käsillä olevasta pakolaiskriisistä. Sipilän mukaan on löydettävä inhimillisyyttä tukalasta taloustilanteesta huolimatta. Hyvä näin. Homma ei kuitenkaan ratkea sillä, että lahjoitamme lisää rahaa Suomen Punaiselle Ristille tai lainaamme asuntojamme pakolaisille. Tarvitaan voimakkaita toimenpiteitä myös valtion puolesta.
Ensimmäiseksi voisi perua kehitysyhteistyöhön kohdistuneet leikkaukset. Sen jälkeen voitaisiin nostaa pakolaiskiintiöitä, ottaa käyttöön uusia vastaanottokeskuksia ja edistää vaikka humanitaarista viisumia.
2. Vaikka Sipilä mainitsikin puheessaan yhdellä sanalla luontosuhteen, kaikkein tärkein eli luonnonsuojelu ja ympäristökysymykset unohtuivat. Kuolleella planeetalla ei ole yhtään työpaikkaa. Todellinen tämän sukupolven kestävyysvajeemme piilee siinä, että kulutamme luonnonvaroja aivan liikaa. Pyöriä ei kannata yrittää saada pyörimään hinnalla millä hyvänsä.
3. Kaikesta huolimatta puhe oli aikamoinen yhteiskulttuurin hetki suomalaisessa poliittisessa historiassa. Vaikuttavuutta olisi voinut lisätä sillä, että puhe olisi ollut oikeasti suora ja siihen olisi liittynyt aitoa vuorovaikutusta. Nyt jäi vähän sellainen maku, että kyse oli vain vanhan maailman ja menneisyyden tuulahduksesta.
Mennään kuitenkin Sipilän sanoin: Jos jokin on varmaa niin se, että tästäkin selvitään.
