Kesällä on hyvä lukea kirjallisuuden klassikoita. Aiemmin lukemani Sunzin Sodankäynnin taidon lisäksi kävin läpi nyt myös Orwelin teoksen Vuonna 1984.
Orwell luo kirjassaan ahdistavan kuvan Winston Smithin matkasta totalitaristisessa yhteiskunnassa, jonka iskulauseisiin kuuluu: Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta ja tietämättömyys on voimaa. Ihmisten toimintaa kontrolloidaan teleruutujen kautta ja ajatuspoliisi on läsnä kaikkialla.
Winston työskentelee totuusministeriössä, jossa historiaa kirjoitetaan jatkuvasti uudestaan. Orwellin vuoden 1984 yhteiskunnassa menneisyyttä ei vain muutettu, vaan se muuttui jatkuvasti. Tässä maailmassa oli hulluutta uskoa, että menneisyys olisi ollut peruuttamaton. Historian hallinnan lisäksi myös kielenkäyttö on vallankäyttöä. Uudiskieli muokkasi ihmisten moraalia.
Totuusministeriön lisäksi valtaa pitivät rauhanministeriö, rakkausministeriö ja yltäkylläisyysministeriö. Rauhanministeriö vastasi jatkuvasta sodankäynnistä, rakkausministeriö vääräuskoisten kiduttamisesta ja hävittämisestä ja yltäkylläisyysministeriö talousasioista. Isoveli ja puolueen sisäpiiri valvoivat kaikkia kaikkialla.
Orwelin alunperin vuonna 1949 julkaisemat ajatukset ovat osittain hämmentävän ajankohtaisia. Vaikka kyse on totalitaristisen yhteiskunnan kuvauksesta, on sisäänrakennettu monia postmodernin yhteiskunnan elementtejä. Erityisesti kirjassa esiintyvä Julia on lähes malliesimerkki tämän päivän atomisoituneesta ja hedonistisesta yksilösubjektista, jota ei voisi vähempää kiinnostaa yhteiskunnallisuus tai yhteisöllisyys.
Orwell kuvasi tulevaisuuden yhteiskunnan kuitenkin väärin. Totalitarismia ei tullut. Huomioyhteiskunnassa, joka ponnistaa verkosta, mikä tahansa voi periaatteessa politisoitua, milloin tahansa, kenen toimesta tahansa. Keskittymisen sijaan yhteiskunta on pirstaloitunut. Orwellilainen isoveli valvoo ja foucault’lainen panoptikon yhteiskunta kääntyvät päälaelleen. Yksilö valvoo toisia yksilöitä ja yhteiskuntaa.
Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa puhuu ”jokuveliyhteiskunnasta”, jossa tavallinen kansalainen valvoo toisia ja jota itseään myös valvotaan. Yksilönvastuun korostuminen on tuonut mukanaan myös lisääntyneen avoimmuuden vaatimuksen. Tämä vaatimus kohdistuu ensisijaisesti yksilöiden, aktiivien ja päättäjien mainetekijöihin. Pierre Rosanvallon käyttää tästä ilmiöstä nimitystä ”vastademokratia”.
Pienestä kapinasta ja rakkauskertomuksesta huolimatta Orwellin vuonna 1984 on kauttaaltaan synkkä kuvaus, dystopia. Varsinkin kirjan kolmas osa on lähes kokonaisuudessaan kirjoitusta kidutuksesta ja aivopesusta, jota ei voi millään suositella heikkohermoisille.
On naiivia yksinkertaistamista sanoa, että Orwell oli väärässä. Vaikka Suomeen ei ole tullut Orwellin kuvaamaa Neuvostoliiton kaltaista totalitaarista järjestelmää, Orwellin kuvaama kielenkäytön vääristely ja menneisyyden vääristely ovat todellisia ja merkittäviä ilmiöitä Suomessa ja muualla Euroopassa. Tosiasioita räikeästi vääristelevää propagandadiskurssia löytyy mm. ulkopolitiikasta, EU-politiikasta, kehitysmaapolitiikasta, maahanmuuttopolitiikasta ja talouspolitiikasta.
No jaa, kun lukee päivän uutisista et britit pistää valvontakameroita ongelmakoteihin ja lähikaupan kameravalvonta on toteutettu reaaliaikastrategioista tutulla periaatteella ”ylivoimaa ei ole koskaan liikaa” niin pakostakin on sellainen fiilis ettei Orvell täysin väärässä ollut.
Vai ei ole isoveljeä?
Muuten vain Suomi ja EU sallii VISA- ja Electron-maksutietojen vuodon CIA:lle?
Muuten vain kaikki maailman diktatuurit, jotka ovat USA:n puolella, saavat suomalaisten biotunnistetiedot, joita passien tietokantoihin kerätään?
Muuten vain GSM-puheluihin verkkoyhtiöille ei sallittu kunnon salausta, jotta sen saa vaivattomasti murrettua salakuunteluun?
Muuten vain SUPO hankkii kasvotunnistusohjelmia analysoimaan videomateriaali?
Aha.
Hei
Kiitos hyvistä kommenteista! On ihan totta, että monet Orwellin kuvaamat elementit ovat jossain (toisessa) muodossa toteutuneet (esimerkiksi uudiskieli). Onkin pakko myöntää, että tämän suhteen blogini otsikko oli hiukan harhaanjohtava.
Orwellin teoksessa asioita yrittiin unohtaa väärentämällä historiaa. Tämän päivän verkkomaailmassa kaikesta tekemisestä ja sanomisesta jää jälki. Melkein mikä tahansa voi päätyä melkein mihin tahansa. Kerran verkossa tehtyä asiaa ei kovin helposti saa tekemättömäksi. Ison veljen lisäksi meitä valvovat kaikki muutkin (jokuveli).
Parhain terveisin
-Leo
Kyllä näinä päivinä tulee kummasti Orwell mieleen, kun seuraa Venäjän tapahtumia. Odotan vain, milloin siellä aletaan julistaa ”sota on rauhaa”, vai olisiko jossain yhteydessä näin jo sanottu.