Luonnonvarojen kulutuksen kolme harhaluuloa

Luin vihdoin ja viimein jo maaliskuusta asti odottamassa olleen ENVIMAT-hankkeen väliraportin. Seuraavassa muutama raportin pohjalta tekemäni tulkinta ja kiinnostava poiminta.

1. Energiaintensiivinen vientiteollisuus ei selitä Suomen korkeaa luonnonvarojen kulutusta.

Yleensä Suomen korkeaa luonnonvarojen kulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä henkeä kohden pyritään selittämään energiaintensiivisellä vientiteollisuudella. Tämä pitää osittain paikkansa. ENVIMAT-selvityksen mukaan Suomen tuontiin sisältyy kuitenkin ulkoistettuja ympäristövaikutuksia suunnilleen yhtä paljon kuin mitä vientiin menee.

Suomen tuontiin liittyy ulkomailla tapahtuvia kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat suuruudeltaan noin 70-80 % Suomen raportoimista maakohtaisista kasvihuonekaasupäästöistä. Esimerkiksi vuonna 2005 ilmastovaikutuksen arvioitiin olevan 125 miljoonaa tonnia CO2-ekv kun virallisen maakohtaisen raportoinnin mukaan päästöt olivat 70 miljoonaan tonnia CO2-ekv.

Suomen kansantalouden (tuonti ja kotimaan toiminnot yhteensä) aiheuttamista ilmasto- ja muista ympäristövaikutuksista runsaat puolet kohdentuu kotimaan loppukäytölle, joka käsittää kulutuksen ja investoinnit Suomessa. Loput vaikutuksista kohdentuvat viennille, jonka osuudeksi kansantaloutemme ympäristövaikutuksista arvioitiin 44-47 % vuosina 2002 ja 2005.

2. Suomalainen teollisuus ei ole ekotehokasta.

Perinteisesti suomalaista teollisuutta on pidetty ympäristövaikutusten kannalta erittäin ekotehokkaana. ENVIMAT-vertailun perusteella suomalaisten tuotteiden päästöintensiteetti euroa kohden on kansainvälisesti katsottuna kuitenkin korkea.

Muissa maissa (Ruotsi, Saksa, Espanja) tuotetaan massa- ja paperituotteita, elintarvikkeita, perusmetalleja, jätehuolto- ja kiinteistöpalveluita pienemmillä päästöillä (kg CO2 ekv / eur). Ainoastaan mineraalituotteita ja ilmaliikennettä tuotettiin Suomessa pienemmillä kotimaisilla päästöillä kuin muissa vertailun maissa. Lisäksi maatalouden tehokkuus oli parempi kuin Ruotsissa ja maakuljetusten parempi kuin Espanjassa.

3. Ruoka, asuminen ja liikkuminen muodostavat suurimman osan kotitalouksien ympäristövaikutuksista.

Kun ihmisiltä kysytään ympäristöystävällisistä valinnoista, kiinnitetään huomiota usein jätteiden kierrätykseen, ylimääräisten vaatteiden ja muun turhan tavaran välttämiseen. Luonnonvarojen kulutuksen kannalta jätteiden kierrätyksellä ja vaatteiden hankkimisella kirpputorilta ei ole kuitenkaan juuri mitään tekemistä.

Kotitalouksien osalta ruoka, asuminen ja liikkuminen muodostavat yhdessä yli 70 % ilmastovaikutuksista. Esimerkiksi vaatetuksen ja jalkineiden osuus ilmastovaikutuksista on 3 %. Ruoka ja juomat sekä niihin liittyvä seurustelu yhdessä asumisen ja liikkumisen kanssa aiheuttavat yhteensä noin 80 % kotitalouksien kulutuksen ympäristövaikutuksista.

Yksilönä kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, että syö kasvispohjaista ruokaa, asuu mahdollisimman pienessä asunnossa ja käyttää norppamerkittyä ekoenergiaa sekä välttää yksityisautoilua ja lentämistä.

Yksilön valinnoista voi lukea lisää esimerkiksi täältä: Hyvä elämä – Mitä väliä omilla kulutustottumuksilla? Kannattaa myös katsoa edellinen blogimerkintäni: Kuluttajuuden myytti.

4 kommenttia artikkeliin ”Luonnonvarojen kulutuksen kolme harhaluuloa”

  1. Leo voi olla oikeassa, että tavaroiden tuotanto sinänsä ei valtavasti kuluta luonnon varoja. Tähän kulutusintoon liittyy kuitenkin kaksi muuta faktaa. Jotta näiden tavaroiden raaka-aineita voidaan kuljettaa tehtaisiin ja valmiita tuotteita kauppoihin ja kuluttajille, tarvitaan lisää ja enemmän kuljetuksia ja enemmän ja enemmän teitä ja terminaaleja. Tämä rahtiliikenne työllistää, mutta se myös kuluttaa energiaa.

    Toinen fakta on se, että meillä tavallisilla kuluttajilla on niin paljon tavaraa, että ”joudumme” pitämään isompaa ja isompaa asuntoa ja varastotiloja. Tämä on toinen tärkeä energiankulutustapa, joka on hyväksytty kuuluvaksi elämään välttämättömyytenä.

  2. Ilmastonmuutoksesta mouhutessa unohtuu siihen linkittyvät ja silti erilliset asiat: luonnonvarojen väheneminen ja toisaalta saastuminen ja jätteen määrän kasvu. Näihin puolestaan vaikutetaan kulutusvalinnoilla. Näitä kärpäsiä voi lyödä useampia yhdellä iskulla.

  3. Selittäisitkö hiukan:

    ”Luonnonvarojen kulutuksen kannalta jätteiden kierrätyksellä ja vaatteiden hankkimisella kirpputorilta ei ole kuitenkaan juuri mitään tekemistä”

    ..ja..

    ”Kotitalouksien osalta ruoka, asuminen ja liikkuminen muodostavat yhdessä yli 70 % ilmastovaikutuksista”

    ..ja..

    ”Ruoka ja juomat sekä niihin liittyvä seurustelu yhdessä asumisen ja liikkumisen kanssa aiheuttavat yhteensä noin 80 % kotitalouksien kulutuksen ympäristövaikutuksista”

    Puhut ensin kierrätyksen ja kirpputorien hyödyntämisen merkityksettömyydestä luonnonvarojen kuluttamisen kannalta, ja perustelet sitä sitten ruoan, asumisen ja liikkumisen (jotka jo sinänsä aika iso ryhmä) ilmastovaikutuksilla. Jos olisi kursivointimahdollisuus, tekisin sen viimeiselle sanalle.

    Miksi sekoitat tässä yhteydessä luonnonvarojen kulutuksen toisten asioiden ilmastovaikutukseen? Käsittele asiat mahdollisimman pitkälti erillisinä, joilla toki on yhtymäkohtia toisiinsa. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen.

    On harmillista, etten voi tarjota linkkiä jenkeissä tehtyyn tutkimukseen (olen kadottanut sen), jonka olennaisin tulos kuitenkin oli, että materiaalien uusiokäytössä/kierrättämisessä on suurin energiansäästöpotentiaali verraten sitä muihin yhteiskunnallisella tasolla helpohkosti kategoroitavien osa-alueiden kuten valaistus, rakennusten lämmitys, lämpimän veden kulutus jne. vastaaviin. Minusta tulos ei ollut mitenkään yllättävä. Samalla pienennettäisiin kaatopaikkakuormitusta.

    On outoa, että väheksyt materiaalien kierrättämisen ja vanhan ostamisen/uusiokäyttämisen merkitystä. Kansalaisille on jo tässä vaiheessa aivan liikaa tarjolla mitä moninaisinta ”tietoa” siitä, miten kannattaa toimia ja miten ei, eikä siihen soppaan todellakaan toivoisi noinkin näkyvässä asemassa (SLL) olevan henkilön moista lausuntoa.

    Minusta te yhteiskuntatieteilijät hyvinkin usein epäonnistutte, kun lähdette kirjoittelemaan ympäristövaikutuksista ja muista ympäristönäkökohdista liittyen asioiden fysikaaliseen, materiaaliseen puoleen. Se ala kun kuuluisi esimerkiksi ympäristuullisille fyysikoille, kemisteille, matemaatikoille ja dippa-insinööreille.

    Sanomanne koostuu yksittäisistä sirpale”faktoista” sieltä sun täältä (muun muassa erilaiset, joidenkin osa-alueiden ja kuluttamisten ilmastovaikutukset, jotka kaiken lisäksi ovat hyvin kiistanalaista tietoa), ja ympäristökampanjointinne muuttuu mössöksi, josta tava-kansalainen ei ota enää selvää. Teette asioista aivan liian monimutkaisia.

    Kaikista parhaiten onnistuisitte, jos laittaisitte sanomanne yksinkertaisiin kuosiin:

    * Mitä vähemmän kulutat, sen parempi.
    * Käytä tavara loppuun saakka, ja laita sen jälkeen materiaaliuusiokäyttöön siihen astiaansa, mihin kuuluukin.
    * Tee kaiken materian kohdalla samoin: orgaaninen jäte biojäteastiaan jne.
    * Todellakin suosi kirpputoreja – mahdollistat näin jo tuotetulle hyödykkeelle pidemmän elinkaaren, mikä on aina suotuisa asia.
    * Laita loppuun kulunut kirpputorikamakin materiaaliuusiokäyttöön.
    * Älä laita valoja turhaan päälle. Käytä mahdollisimman vähäistä valaistusta.
    * Älä liota itseäsi lämpimässä suihkussa puolta tuntia – käytä Luojan luomia käsiäsi itsesi hinkkaamiseen ja viivy n. 5 minuuttia.
    * Jos pakastat elintarvikkeita, sulata ne jääkaapissa mikron sijaan (tuplamääräinen energiahyöty).
    * Käytä mahdollisimman paljon kasviksia ja vielä mieluummin ei kovin kaukaa tuotuja kasviksia. Käy ite poimimasa marjat ja sienet metsästä sekä viljele porkkanasi ja perunasi, jos mahdollista.
    * Asu ruokakuntasi henkilölukumäärään sopivassa asunnossa. Hyvinkin pieni riittää. Esimerkiksi yksiö lapsettomalle pariskunnalle. Sisätiloihin et niinkään tarvitse liikkumatilaa – ulkona kun sitä on.
    * Pyöräile.

    Tärkeimpänä:

    * Älä hössötä tehokkaimmin ympäristöä säästävästä toiminnasta, vaan toimi sen mukaisesti. Siirrä teoriasi käytäntöön. Toimi vastuullisesti.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa