Ympäristön ystävän valinta presidentiksi?

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros käydään 22.1.2012. On aika tehdä äänestyspäätöksiä.

Vertailin presidenttiehdokkaiden näkemyksiä ympäristökysymyksiin. Valitettavasti en löytänyt kenenkään muun kuin Sari Essayahin kampanjasivuilta linjauksia ympäristöpolitiikasta. Tosin nekin jäivät hiukan outoon valoon, kun hän kirjoittaa ympäristöasioista seuraavaa: ”Esimerkiksi laivojen uudet päästörajoitukset Itämerellä on ajoitettava oikein. EU:n on suojeltava jäsenmaitaan niin, etteivät ne joudu kilpailullisesti eriarvoiseen asemaan.”

Tämän lisäksi löytyy puhetta kestävästä kehityksestä. Paavo Arhinmäki nostaa sanaparin esille vaalilehdessään ja kampanjajulisteessaan. Lisäksi Paavo Väyrynen linjaa: ”Suomen tulee olla aktiivinen ihmiskuntapolitiikassa ja edistää kaikin voimin kestävää kehitystä.”

Minulle jää kuitenkin epäselväksi, mitä näillä tarkoitetaan. Molempien henkilöiden politiikkaa tunnen kuitenkin sen verran, että kestävä kehitys Väyryselle tarkoittaa eri asiaa kuin Arhinmäelle.

Näkemyksiä ympäristökysymyksiin löytyy toki jokaiselta kahdeksalta ehdokkaalta. Itse olin kuitenkin yllättynyt siitä, että niitä ei ole haluttu tämän enempää tuoda esille kampanjasivuilla, vaikka ilmastomuutos, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja luonnonvarojen riittävyys ovat politiikan kuumimpia kysymyksiä.

Tutustuin vielä YLEn ja Helsingin Sanomien vaalikoneisiin. Löysin niistä kaksi ympäristöasioihin viittaavaa kysymystä:

– YLE: ”Maapallon pelastaminen vaatii luopumista jatkuvan talouskasvun tavoitteesta.” Arhinmäki ja Haavisto ovat täysin samaa mieltä.

– Helsingin Sanomat: ”Presidentti on tärkeä arvovaikuttaja. Mihin teemoihin uuden presidentin tulisi virkaan astumisensa jälkeen julkisissa kannanotoissaan ottaa ensimmäiseksi kantaa? (VALITSE KOLME)” Ehdokkaista vain Arhinmäki valitsee kohdan ”Ilmasto- ja ympäristö.”

Paavo Lipposen ja Paavo Väyrysen kunniaksi pitää todeta, että he ovat toimineet esimerkiksi Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa. Väyrynen on ollut myös kehitysyhteistyöministerinä aktiivinen ympäristökysymysten suhteen.

Toisaalta kun tiedän, miten paljon Pekka Haavisto tai Paavo Arhinmäki on toiminut suomalaisessa ympäristöliikkeessä ja ottanut kantaa ympäristökysymyksiin, alkaa valinta olla selvä.

Paavo Arhinmäki on toiminut aktiivisesti suomalaisessa ympäristöliikkeessä ollessaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja. Hän on myös kasvissyöjä ja aktiivi pyöräilijä sekä tuonut Vasemmistoliiton puheenjohtajana puolueeseen uutta punavihreää linjaa.

Pekka Haavistolla on kuitenkin ylivoimaisesti kovimmat näytöt toimimisesta ympäristökysymysten parissa niin Koijärvellä, ympäristöministerinä kuin YK:n parissakin. Hän on ollut rakentamassa suomalaista ympäristöliikettä, ollut valmistelemassa Kioton ilmastosopimusta ja Natura2000-verkostoa sekä johtanut YK:n ympäristöjärjestö UNEP:in kenttätutkimuksia sodan ympäristövaikutuksiin liittyen.

Ympäristöystävän valinta presidentinvaaleissa on Pekka Haavisto tai Paavo Arhinmäki. Tunnen molempien työn hyvin ja voin lämpimästi suositella heidän äänestämistä.  Pekka Haaviston näytöt ovat tässä kohtaa mielestäni kuitenkin uskottavammat.

Vaalikopissa kirjoitan äänestyslappuun kakkosen eli äänestän Pekka Haavistoa Suomen seuraavaksi presidentiksi.

Ja suosittelen sitä samaa myös Sinulle.

Yksi kommentti artikkeliin ”Ympäristön ystävän valinta presidentiksi?”

  1. Jotenkin harmillista, että äänestyspäätös pitää tehdä ehdokkaiden aikaisempien näyttöjen perusteella. Nyt jos koskaan olisi ollut aika nostaa ympäristökysymykset tapetille. Nyt vihreiksikin mielletyt ehdokkaat välttelevät aiheen ylikorostamista suuren yleisön reaktioiden pelossa. Nyt on vain toivottava, että kerrankin teot osoittautuisivat puheita suuremmiksi mitä tulee ympäristökysymyksiin.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa